Pakko se on nyt myöntää..Joulu on ohi! Tää joulu oli kyl täysin erilainen. Jouluhössötys jäi täysin välistä Mexico Roadtripin takia. Mutta en kyllä valita, sillä matka oli sen verran huippu! Hössötän sit ens vuonna kahden vuoden edestä!!

Tää maa on aivan käsittämätön. Mä en oikeesti aiemmin edes tienny, mitä kaikkea Meksiko tarjoakaan. Täältä löytyy mahtavia rantoja, pieniä kyliä, metropoli, viidakkoa, autiomaata, tulivuoria, havumetsää, järviä... Siis kaikkea! Roadtrip sai mut rakastumaan tähän niin ristiriitaiseen maahan. Mutta kuitenkin on muistettava, että Meksiko on osa kolmatta maailmaa. Kaiken ihanuuden keskeltä siis löytyy paljon ongelmia kuten köyhyyttä. Sen tuli matkatessa valitettavan usein huomaamaan. Kerjäläisiin ei sit ikinä totu..

Mutta nyt on kyl muisteltava jotain mun kolme viikko kestäneestä reppureissusta. Lähdin siis 2. joulukuuta reissun päälle. Olin hyvissä ajoin ostanu halvan lentolipun Veracruziin, joten matkan ensimmäiselle etapille oli helppo päästä. Pari päivää chillailinkin sit yksin. Huomas kyllä suuren eron ku matkusteli yksin. Meksikolaiset miehet ei oo aiemminkaan peitelleet kiinnostustaan. Mutta nyt kun olin yksin meksikolaisia miehiä ei tuntunu pysäyttävän mikään. Ne ei kato oikeesti paikkaa tai aikaa koittaessaan iskeä vaaleita eurooppalaisia. Alko välillä jo vähän ahistaakin.. Mutta epsanjan kielelle noi pari päivää Veracruzissa teki tosi hyvää. Opin ainakin miten antaa pakit espanjaksi! haha

Veracruzista siirryin Pueblaan, jossa tapasinkin sovitusti yhen suomalaisen tytsyn. Miia oli kans tän lukukauden vaihossa Monterreyssä ja viimeisissä pippaloissa satuttiin puhumaan matkasuunnitelmista. Sattu niin että meil molemmilla samanlaiset kiinnostuksen kohteet, joten miksipä ei matkustas sit yhes. Pueblas meni pari päivää ihan vaan tutkiessa, mitä kaupunki tarjoaa. Pueblasta matka jatku edemmäs etelään Oaxaca Cityyn. Oaxaca on Meksikon köyhimpiä alueita ja sen kyllä huomasi. Yksi parhaimmista kokemuksista oli ehottomasti vierailu pienen kylän markkinalla. Käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset onkaan valmiita myymään tienatakseen muutaman peson.. Oaxacan parasta antia oli ihmiset johon me tutustuttin. Yksikin australiainen pariskunta teki meidän päivästä spessun. Juuri tuntemattomat ihmiset tekee matkustelusta mahtavan seikkailun. Koskaan ei tiedä kehen törmää ja aina on uusia tarinoita kuultavana.

Jos oisin tienny millanen matka mua odotti Oaxacan jälkeen, oisin varmaan jääny Oaxacaan pitemmäksi aikaan. Edessä oli nimittäin 6 tuntinen bussimatka. Kuulostaa kivuttomalta varsinkin yöllä..Mutta sitä se ei ollut. Ehottomasti elämäni yksi vaikeimmista bussimatkoista. Yrjöhän siinä lopussa lensi mutkasta tietä mennessä. Eikä yhtään helpottanu, että vanha pappa meiän takana ökäsi koko matkan. Tuntiakaan ei siis tullu nukuttua. Oikeesti en suosittele tota matkaa Oaxacasta Puerto Escondidoon. Aina ei säästäminen kannata! Mutta onneksi määränpää oli mahtava, joten kauhukokemukset unohtu nopeesti rannalla chillatessa! Rannalla ollessa 30 asteen helteessä helposti unohtaa elävänsä joulukuuta.. Enkä edes palanu! Ilmeisesti iho alkaa siis tottua auringon paisteeseen.

Rannalle ois voinu jäädä vaikka loppu elämäksi. Sen verran chilli paikka toi Puerto Escondido oli! Muta olin jo aiemmin sovinnu, että tapaan Luisin Guadalajarassa.. Senpä takia ku Miia jäi rannalle meikku alotti matkan kohti Guadalajaraa. Tarkotus oli tehä yhen yön mittanen pysähys. Mutta huonojen yhteyksien takia jouduinkin sit köröttekee bussissa kaiken kaikkiaan 24 tuntia. Onneksi välillä oli sentään tunnin pysähys. Kyllä siinöä körötellessä tuli mieleen, että mitä kaikkea sitä onkaan toisen puolesta valmis tekee. Mutta oli se odottaminen kyl sen arvosta! Oli aivan ihanaa nähä toinen ja nauttia yhessä matkustelusta. Me Luisin kaa päädyttiin kahtiin häihinkin! Siis eihän meitä ollu mihinkään häihin kututtu. Mutta meikku halus niin kovasti nähä meksikolaiset häät, joten houkutus oli liian suuri ku satuttiin kulkee kirkon ja hääseurueen ohi. Pakkohan se oli nähä, miltä häät täällä päin näyttää. Kamerassa on nyt sit läjä hääkuvia. haha

Guadalajarasta käsin me sit tehtiin päiväreissu Tequila-nimiseen kaupunkiin. Joka siis ylläri pylläri jo nimestäkin päätellen tuntuu pyörivän tequilan ympärillä. Kylässä ei voi siis välttyä känneiltä. Mekin otettiin semmonen tehas kiertoajelu ja sen jälkeen nautittiin tequilaa eri kaupoissa. Ilmeiseksi siis. Kun tequilan aiheuttamasta olotilasta ja känniriidasta oli selvitty, niin oli taas aika siirtyä rannalle. Puerto Vallartan rannat oli jo selkeesti huonommat ku Puerto Escondidossa. Mutta olihan se ihana kultsin kaa jouda margariittoja ja nauttia yhdessä olosta. Päästiin yhtenä päivänä mönkijällä tutustumaan viidakkoonkin. Joten kaiken kaikkiaan onnistu lemmenloma. Tosin meikku oli välil aivan kauhee bitch!

Luisin täyty jatkaa matkaa Mexico Cityyn saadakseen sen Ranskan viisumin. Ja meikä poika sit jatko matkaa pohjosta kohti tavatakseni Miian. Matkan viimeinen ponnistus oli edessä: Junamatka Tyynenmeran rannalta kohti Chihuahuaa. Mutta toi junamatka ei ookaan mikään tavallinen junamatka. Ensinnäkin toi junayhteys on Meksikon ainoita ja se kulkee läpi huikeiden kanjonien. Ja maisemat oli kerrassaan upeat! Pariksi yöksi me sit pysähdyttiin pieneen kylään. Vuokrattiin pyörät ja kateltiin maisemia. Järvimaisema muistutti niin paljon Suomea!

Chiuhaussa päivä meni aikaa kuluttaessa. Tossa kaupungissa ku ei oo oikeesti mitään nähtävää ja oli kyl jo jotenkin kärsimätön oloki. Valitettavasti täyty viel istua 12 tuntia ennen ku vihdoin olin taas kotona täällä Monterreyssä. Kolme viikkoa hurahti nopeesti! Eikä matkalle tullu loppujen lopuksi edes niin paljon hintaa ku vois kuvitella. Loma-aikaan Meksikossa opiskelevat saa nimittäin bussilipuista alennuksia. Esimerkiksi 5 tunnin bussimatka makso alle sata pesoa (15 pesoa=1e). Eli matkustelu on halpaa ku mikä. Ja kallein hostellikin makso 10 euroa. Ja pakko sanoa, että erityisesti etelä-Meksiko on aivan upeeta seutua. Sieltä löyty vaikka mitä isoveljellekin! Tuliaisia on siis tuotavana. :)

I was in Mexico City and I'm still alive!

Mexico City 0on nyt eletty ja koettu! Lähin nimittäin reissun päälle viime viikon torstaina. Mutta valitettavasti jouduin palaamaan Monterreyihin jo tiistaina, sillä sairastuin entistä pahemmin. Torstaina ennen lähtöä nimittäin sain kurkkukipuun antiobiootit, joita sit nappailinkin tunnollisesti parantuakseni. Mutta lääkkeet ei sit toimineetkaan ihan odotetulla tavalla. Mulle selvisi nimittäin vaikeimman kautta, että oon antibiooteille allerginen. En siis tienny aikasemmin olevani allerginen niille, sillä mun muistin mukaan olin ekaa kertaa antibioottikuurilla. No maanantaina kurkkukipu oli pahimmillaan ja iho täynnä punasia pilkkuja. Kaiken lisäksi mun amerikkalaiselta kaverilta varastettiin sunnuntaina lompakko. Joten päädyttiin sit ottaa maanantai-iltana bussi takasi kotia. Bussis köröteltiin sit taas 12 tuntia ennenku tutut ja turvalliset kotikaupungin vuoret pilkisti taas esiin. Tiistaina sain sit antihistamiinit ja nyt olo on jo paljon parempi! Oikeestaan mulla on melkein normaali olo. :) Vaikka matkan loppu olikin hieman epäonninen, oli reissu kuitenkin onnistunu! (ainakin 2,5 ensimmäistä päivää haha)

Meksiko City on varppina suurin kaupunki, jossa mä oon koskaan aikasemmin ollu. Odotin kaupungin olevam rähjäinen ja jollain tapaa tunkkainen. Mulle oliklin yllätys, että kaupungis on noin paljon nättejä monumentteja, museoita ja muita nähtävyyksiä! Reissun parasta antia oli kuitenkin n.1 tunnin päässä olevat pyramidit. Kuka oikeesti tietää että meksikosa on maailman toiseksi ja kolmanneksi suurimmat pyramidit! Ei siis tarvi lähtee egyptiin kattelee pyramideja. Uskon ite asiassa et Meksikon pyramidit ei oo niin turistoituneita ku Egyptis. Täälläkin oli toki turisteja, mut suurin osa niistä oli meksikolaisia. Hassuinta kuitenkin, että ainut opastettu ryhmä oli ryhmä suomalaisia turisteja! Oli jotenkin hassu fiilis olla ison pyramidin juurella ja kuulla, kuinka suomalainen opas selitteli suomalaisille turisteille faktoja. Suomen kieli kuulosti ihanalta!

Tää viikko on menny matkasta ja nuhasta parantues. Viimeset viralliset oppitunnitkin alkaa olla nyt takana. Ens viikolla edes on lopputentit ja niiden jälkeen alotankin mun reissun. Aion nimittäin lähteä backpakkailemaan etelä-Meksikoon ja joulun lähentyessä siirryn sit tänne pohjosen suuntaan. Eka määränpää on Veracruz, silla meikku haluaa päästä rannalle. Tääl on tosin vieläkin niin lämmin, ettei takkia juuri tarvi pitää. Mut silti ois ihanaa päästä rannalle ottaa aurinkoa! Oon nimittäin täl hetkel tosi valkonen, joten ainakin yhden päivän aion kyl reissun aikana pyhittää ihan auringonottoon! Sitten jouluksi tuun tänne mun mexican loverin ja sen perheen luo viettää meksikolaista joulua. En aiemmin tiennykään, että meksikolaiset vetää usein kännit jouluna. Joten katotaan minkälainen elämys tämä joulu on. :D Joulusta puheenollen niin kyllä se joulumieli näköjään löytyy ilman luntakin! Meikku on alkanu jo fiilistelee joulun tuloa ihan kunnolla. Jouluvalot on siis jo laitettu, joululaulaja kuunneltu ja muutama joululahjakin on jo paketoitu. Ihana tunne, ku tietää joulun lähestyvän. Vaikka pakko myöntää, että tunteet on vähän ristiriidassa. Tahtois vaan pysäyttää ajan ja jäädä tähän hetkeen! Suomeen paluu tuntuu tällä kertaa niin paljon erilaisemmalta ku koskaan aikasemmin. Tää on nimittäin ollu sen verran erilainen kokemus ku vaihto Saksassa. Erilaiseksi vaihdon tekee jo pelkästään parisuhde. Jotenkin ei pysty tajuu, että aika mennä humpsahti ja kohta palmut muuttuu lumen peittämiseksi kuusipuiksi. Hassua oikeesti palata Suomeen tammikuussa. Mul pitää kyl ostaa jotain talvivaatetta, sillä nyt mul on vaan kesähepeneitä. Toivottavasti Nykistä löytyy viimestään jotain lämmintä vaatetta.. Meksikolainen muoti kun tarjoaa mulle enemmän bilevaatteita ku lämpimiä pusakoita. Pitänee siis keskittyä Suomeen palattua pippalointiin, sillä nyt mulla löytyy ainakin kunnol bilemekkoja. Eli bileet pystyyn ku meikku palaa Suomeen! ;)

Food poisoning..

Nyt se on sitten takana..nimittäin aito ja oikea meksikolainen ruokamyrkytys! Tunnen olevani voittaja, sillä meikä poika päihitti sen ketaleen. Ja nyt aion kyl tankata kaiken maailman pillereitä, joten herra food poisoningin on paras pysyä kaukana!

Mutta miten kaikki saikaan alkunsa.. Torstaina eksyin yllaripyllari baareilemaan ja aamuyön tunteina päädyin syömään jotain kanaruokaa.. No perjantai meni hyvin.. Mutta kuka oiskaan tienny, minkäläinen piru kyti mun vatsalaukussa. Lauantaina klo.7 starttasin yhdessä luisin perheen kaa kohti Teksasia. Nimittäin mulle suotui kunnia osallistua Luisin perheen yhteiselle lomareissulle. Ja minnekäs muualle me suunnattiinkaan ku Teksasiin. Luisin perheen vuotuiset perhematkat kun nimittain aina kohdistuu Teksasiin. Ja matkan ainoa tarkotus on shoppailu (ja kai siinä sivussa yhdessä olo).

Täältä päräytettiin sit kolmessa tunnissa Mc Alleniin ja sitten kunnon shopping tour alkokin. Oikeesti noi outlet kaupat on oikeita aarreaittoja! Ihan harmittaa ettei ollu enempää aikaa, sillä noista putiikeista ois löytyny siistiä vaatteita myös rakkaille veljillekin. Nooh.. Veljiä varmaan lämmittää kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että hetken ajan kaikessa shoppailu humussa ajattelin myös heitä vaikken siis mitään veljille ostanukaan. haha

Shoppailun ohessa vatsa alkoi jo antaa outoja signaaleja. Uusien vaatteiden huumaava tuoksu kuitenkin turrutti pahimman kivun ja vasta ruokakauppaan päästessä tuli kiire sinne posliiniosastolle. Ruoka- ja tuliaisostokset jäi sitten väliin, sillä tein entistä lähempää tuttavuutta kaupan posliinivalikoimaan. Sama toistui seuraavanki kaupan kohdalla. Yön hyppelinkin sitten vessassa. Sunnuntain pinnistin lääkkeiden varassa ja oikeesti olin tyytyväinen päivän antiin. Jätin tosin väliin sen aidon ja oikean teksas-elämyksen..nimittäin Mcdonaldsin! :) Menin kyllä yhessa perheen kanssa mäkkäriin. Mutta kun muut mussutti hampurilaisiaan, meikku nokki hieman salaattia. Mutta jos sunnuntaina ajatellin ruokamyrkytyksen olevan pahimmillaan olin kyllä aivan väärässä! Eilen nimittain iski sitten se viimeinen ja pahin aalto.. Mutta meikku selvisi! Onneksi Luis kuskas mulle pillereitä ja huolehti mun nestetasapainosta.. Luis nimittain laitto mut litkittää jotain ihmelitkua, joka ehkäsi "kuivumiselta".

Eilen kirosin, voivottelin ja muutaman säälikyynelkin tuli tipautettua. Mutta oikeestaan nyt ku ajattelen, niin ei toi älyttömän kauhee kokemus ollu. Onpa ainakin nyt jotain uutta koettu ja seuraavaan kertaan on lääkkeetkin valmiina! Ja koko juttu oli ihan oma vika. Ois pitäny tarkemmin kattoa, mitä laittaa suuhunsa.. Eli pulleropallerot olkaa varuillanne!

Kaksoset vihdoin saman katon alle..? :)

Eilen "keskustelin" eli toisin sanoen chattailin siskokullan kaa pitkästä aikaan.. Pähkäiltiin, että josko muutettas Oulussa muutamaksi kuukaudeksi saman katon alle. Kummallakin kun on tarkoitus lähteä toukokuussa takas ulkomaille. Ratkasu ois ennen kaikkea taloudellinen. Mutta sen lisäksi yhteinen kämppä mahdollistais myös paremmin pippaloiden järjestämisen.. ;)

Hassua, sillä vielä pari vuotta sitten me oltiin molemmat niin yhteenmuuttamista vastaan. Joko meiän päät on siis pehmentyneet tai sitten me ollaan hieman aikuistuttu. Jotenkin tuntuu, ettei enää tarvi taistella sitä vastaan että me ollaan kaksosia, joiden elämänkaari näyttää menevän yllättävän samaa rataa: Me opiskellaan samaa ainetta, samassa yliopistossa, harrastetaan samoja asioita, kaveerataan samojen tyyppien kaa ja päädytään vaihtoon samaan aikaan.

Ei siis ihme, että aikasemmin ajatus asumisesta ois suorastaan ahistanu. Mutta musta tuntuu, että me ollaan molemmat päästy itsenäistymään ulkomailla ollessa. Ollaan vihdoin saatu olla yksilöitä. Eli jos aiemmin totesin, että matkailu avartaa niin pakko todeta että se myös kasvattaa!

P.S Suosittelen lukemaan sarpsan kakka-tarinan osoitteessa http://sipulisari.blogspot.com/

Tunnelmia Zacatecasista..

Viikonloppuna suuntasin kultsipuppelin ja kahen amerikkalaisen kaverin kaa Zacatecasiin. Ja matka meni mahtavasti! zacatecas muistuttu mua jossain mielin espanjaa varsinkin yöaikaa. Matkaseurakin oli mahtavaa. tuntuu, että lähennyin niin luisin ku jordanin ja aleksin kaa. Tosin kultsi oli kyllä tosi kännis lauantaina! Mentiin nimittäin yhteen sika mageeseen klubiin, joka oli kaivoksessa eli siis vuoren sisällä. Sinne pitikin mennä semmosella kaivosvaunulla. Hieno mesta! Mutta tosissaan kultsi veti kyllä ihan kunnon kännit. En oo koskaan nähny sitä noin kännis enkä kyl toista kertaa haluakaan nähä! Toisaalta oli mukava, etten oo nyt tän parisuhteen ainoa alkkis. :) Mutta kyl tommonen känni koettelee parisuhdetta. Toisaalta tulipas todistettua, että kyllä ne osaa näköjään meksikolaiset vetää koomat.

Matkasta riittäs kerrottavaa. Mutta jätän kertomisen tällä kertaa kuvien varaan. Annetaan siis muutaman kuvan puhua puolestaan..

Meikku ja Jordan ottaa mittaa Louisista ja Alexista. Kuka saa sen viimeisen tacon..? ;)

Kunnon pariskunta-kuva! Meiän suhteessa ongelmat ratkaistaan sitten aseiden avulla. ;) Suomalaisella sisulla yksi Mexican lover kaatuu 1-0! haha

Tässä sitten perinteisempi parisuhdekuva..Takana avautuu maisema vuorelta käsin.

Jottei tästä kuvasarjasta tuu ällön imelä..Lienee paikallaan lisätä ihan normi maisemakuvia.

Meiän yllätykseksi kapungissa oli viikonloppuna seitsemättä kertaa kansainvälinen katuteatteri tapahtuma. Tässä ranskalaiset katusoittajat vetää huiman esityksen korkealla yläilmoissa. Enpä oo vastaavaa aikasemmin nähnykään!

Ja päädun taas toteamaan, että kyllä se matkailu avartaa! Koettavaa ja nähtävää riittäs jo pelkästään täällä Meksikossa vaikka kuinka paljon. AHISTAA ku aika menee niin nopeesti!!

Meksikolaiset miehet

No mutta mennäänpä nyt itse asiaan ELI maisemiin täällä Meksikossa. Ennen tänne tuloa olin aivan varma, etteivät meksikolaiset ois mun makuun.. Aattelin että jos jotain säpinää syntyy niin se ois sitten saksan kielisten vaihtareiden kaa. Oon nimittäin ollu sitä mieltä, että saksan kieli ja saksalaiset miehet on hemskatin vastustamaton yhdistelmä! Lecker, Lecker! :)

Nooh..jo tänne tullessani huomasin, että meksikolaiset miehet onkin jeez! Ne tuntuu tosin olevan hieman periksiantamattomia ja kyllä joistakin sitä kunnon pelimiestä eli gigoloakin löytyy. Ja semmoset tyypit taas ei oo oikein mun makuun. Macho on macho vaikka se missä öljyssä paistais! Viimeksi perjantaina yksi jonkin sortin gigolo koitti iskeä. Mutta niin se kyllä ilmeisesti koitti iskeä mun kämppistä. Ei jätkä vissiin tajunnu, ettei kaveruksia kannata saman illan aikana koittaa lämmittää. Se nimittäin vaikuttaa jo hieman epätoivoselta.. Niinku jätkän viimenenkin iskurepliikki: " I´m really not that drunk. I could still fuck you because i really want to fuck you". Eli ainakin mies meni suoraan asiaan! Tyyppi ei vaan tajunnu, että mun mexican lover(kammoan sanaa poikaystävä) oli lähettyvil. Eli tilannetaju oli mieheltä vähän hukassa. Silti se jakso vaan inttää ja kehua kuinka suomalaiset naiset on positiivisessa mielessä niin erilaisia ku meksikolaiset. Kuten totesin meksikolaiset miehet jaksaa halutessaan olla hyvinkin sinnikäitä!

Kaiken kaikkiaan en ois kyllä millään uskonu, että päädyn nopeasti parisuhteeseen Meksikossa. Jotenkin sitä oli jo tottunu elämään sinkkuna, eikä mulla ollu hurjempaa tarvetta pariutua. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ens viikolla tulee hurjat kaksi kuukautta täyteen! haha Ja pari kertaa on jo pientä kriisin poikastakin ollu. Mutta uskon, että ne on oikeestaan puhdistanu ja tehny suhteesta jollain tapaa lujemman. Silti en uskalla vielä tehä hurjia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Katotaan miten tämä etenee. Mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että voisin ton ukkeli pukkelin pakata matkalaukkuun ja tuoda tuliaisena Suomeen. Äitimuorikin varppina tykkäis.. ;)

Mutta näihin tunnelmiin ja maisemiin päättyy nyt tämä tilitys..

Nauttikaa maisemista!

Monterrey-trivia

Tässäpä hieman tietoiskua mun tämän hetkisestä kotikaupungista.

1) Monterreyssa on asukkaita n.5 miljoonaa eli melkein koko suomen väestö mahtuis tänne. Jotenkin jännä tunne vihdoin asua näin isossa kaupungissa. Kaupungin isouden tajuaa kunnolla vasta sillon, kun menee vuoren toiselle puolelle. Toiselta puolelta nimittäin avautuu entistä isompi kaupunki. Näitä vuoria voi tulla kyllä ikävä. Jotenkin tuntuu turvalliselta, kun vuoret ympäröi kaupungin. Eksymiseltä voikin välttyä vuoria seuraamalla, sillä joka pääilman suunnasta löytyy vuori. Kätsyä etten sanoisi!

2) Mutta vaikka vuoret kaupunkia suojaavatkin..Niin silti tulee muistaa että ollaan Meksikossa, jossa huumekauppa on iso bisnes. (Osaksi) huumebisneksien takia ihmiset ajautuu myös kidnappaamaan viattomia ihmisiä. Täällä meidän yliopistollakin koitetaan nyt paremmin varautua kidnappauksiin. Tän vuoden aikana on nimittäin yliopistonkin pihalta kidnapattu lunnaiden toivossa pari oppilasta. Nykyään meiän pitää näyttää opiskelijakortti koululle tultaessa. Mutta toi tarkastus on musta kyl vitsi, sillä tyypit ei oo turhan tarkkoja. Eilen mäkin pääsin kyl yliopistol vaikka mulla ei ollukaan minkäänlaisia henkkareita. Kuhan vähän vaan selittelee niin kyl tänne sisään pääsee. Tervetuloa siis vierailulle!

3) Kaupunginosa jossa mun maja kököttää on nimeltään San Pedro. Leikillään kaupunginosaa nimitetään myös Meksikon Beverly Hillsiksi. Syykin siihen löytyy helposti kun vähän kiertelee alueella. Jotku talot on melkein ku linnoja! Mutta meiän tönö on kyl sit ihan normi tönö, vaikka kuulemma hienosto alueella asutaankin..

4) Ötököistä riittäiskin kerrottavaa.. Olen täällä siis elämäni ensimmäistä kertaa kohdannu lentäviä torakoita. Itse asiassa torakka sana oli ensimmäinen sana, jonka opin sekä saksaksi, enkuksi ja espanjaksi. En siis tienny aiemmin tota sanaa millään vieraalla kielellä. Mitenköhän se muuten sanotaan ruotsiksi..no anyway. Onneksi lentäviä torakoita ei oo näkyny kertaakaan sisällä meiän asunnossa. Itse asiassa torakat oli meil ongelma ensimmäisen viikon ajan. Sitten me tilattiin myrkytysmiehet ja torakat katosi meiän huushollista.Mutta nyt lauantaina torakat päätti sit tehä kunnon hyökkäyksen. Loppujen lopuksi saldo oli 10 torakkaa ja nyt niitä ei oo näkyny enää ollenkaan. En ois kyl uskonu toteavani, että noihin torakoihin tottuu jollain tapaa. Tai ainakaan en saa enää yhtä hurjaa kohtausta ku ekana viikkona. Ehkä tän vaihon lopuksi mä tuon muutaman torakan muistona kotiin.. :)

5) Isoon kaupunkiin mahtuu tietysti paljon ristiriitaa. Jotku alueet kukoistaa ja niiltä alueilta löytyykin sit niitä hienoja asuntoja. Mutta jo tien toisella puolella saattaa löytyä hökkeli. Jo kaupungin keskustakin on hyvä esimerkki ristiriidoista. Kaupungin keskustaa on rakennettu ja uudistettu paljon jonkin seminaarin takia. Nyt sinne on tehty puistoalue ja kanaali. Kaunis ja romanttinen näkymä ilta-aikaan! Mutta sitten keskusta löytyy kans rähjäsempää aluetta, jossa auton ovet laitetaan ajaessakin lukkoon. Täällä tosin meksikolaisilla on tapana laittaa aina ovet lukkoon autoa ajaessa. En aina oikein tajua miksi..

Hitsi pitää jatkaa turinointia myöhemmin. Nyt on jouduttava luennolle ->
Mutta tosiaan kaikki on hyvin, vaikka en nykyään enää blogia päivitäkään. Viihdyn ja voisin kyllä jäädä tälle tielle.. Mutta pakko kai se on se Suomen tammikuun pakkaset koettava. Sisulla jos ei muulla!

Olkaa ihmisiksi!

Hola chicos!

Ihan jo ärsyttää aloittaa toteamalla, että hupsisheijaa onpas aika hujahtanu viimesestä päivityksestä. Enpä siis totea sen enempää tai selittele, miksi blogi ammottaa tyhjyttään. Joskus on ehkä parempi vain vaieta..Mutta tosissaan, jos jollekin on jääny epäselväksi niin seikkailen tällä hetkellä täällä Monterreyssä, Meksikossa. Kone laskeutui 30. heinäkuuta ja täällä on sit tarkoitus olla 2. tammikuuta 2009 asti. Ennen Suomeen paluuta tarkoitus ois viettää viikko Nykissä. Onneksi Suomeen paluuseen on vielä jonkin verran aikaa.. Täällä nimittäin riittää ihmeteltävää! Uskokaa pois!

Mutta aloitetaanpa sillä, että se on kyl ihan hupunhöpöpöppöä että asunto täältä löytys tosi helposti. Sillä asuntoja on kyl tarjolla. MUTTA jos haluaa löytää edullisen asunnon läheltä yliopistoa homma vaikeutuukin. Mekin kierrettiin pari päivää kävellen yliopiston aluetta. Siinä vaiheessa ku jouduttiin yhden vuokranantajan kusettamiksi alko jo hieman tulla epätoivonen olo. Mutta ei siinä sit taas auttanu mikään muu ku jatkaa etsintöjä. Onneksi satuttiin lopulta tapaamaan oikeita tyyppei, jotka tiesi taas toisia hemmoja jotka tiesi taas jotain yhestä vapaasta asunnosta lähellä yliopistoa. Ja niin me sitten lopulta päädyttiin,muuttamaan yhteen yhen suomalaisen ja saksalaisen tytsyn. Alun perin en ois halunnu asua suomalaisen kaa. Mutta onneksi kotona puhutaan pääasiassa muuta ku suomea, joten ratkasu tuntuu olevan vallan mainio. Saksalaisen kämppiksen kaa pääsen harjottaa kans saksaa, sillä loppujen lopuksi saksahan on mun pääkieli. Ois ikävä menettää tääl olles saksan kielentaito, joten harjotus tulee musta tarpeeseen.

Oon meiän asuntoon tyytyväinen. Onneksi tosissaan tavattiin ne meitä auttaneet paikalliset. Ja nyt pääsenkin toteamaan, että paikalliset ihmiset on kyl tosi avuliaita. En oo aiemmin näin lämpimiin ihmisiin törmännykään! Tääl on kyl ehottomasti helpompi tutustua paikallisiin ku esimerkiksi ollessani vaihos Saksassa. Ja täällä pippalot tuntuu olevan suurempia ku Saksassa ollessa.Muuten näitä vaihtokokemuksia onkin tosi vaikee verrata, sillä loppujen lopuksi on kyse niin erilaisista maista!


Oikeesti vasta täällä tuntuu, että oisin ulkomailla. Jotenkin täällä huomaa kunnolla niitä kulttuuri eroja. Tuntuu nyt höpsöltä ajatella, että sillon ku asuin esim. Saksassa tai muuten matkustelin Euroopassa ajattelin olevani niin kaukana koti Suomesta. Mutta nyt kun Suomi on ison valtameren takana ja jetlagin päässä vasta tajuan olleeni silloin niin vääräs! Euroopan ulkopuolella on niin paljon nähtävää! Mun matkakuume senku kasvaa. Uudet hakupaperit on pakko laittaa kyl menemään ja ite asiassa taidanpa palata tänne puolel maailmaan Aasian sijasta. Sen verran paljon on alkanu etelä-Amerikka kiinnostaa ja samalla voisin sit petrata mun espanjaakin. Ja nyt varmaan tulee se kysymys, miten mun espanjan laita on..? No olen totuuden mukainen ja myönnän, että mun epsanja on yhä perseestä. Ymmärrän jo enemmän ja sanavarasto paranee pikku hiljaa..Mutta silti kynnys aukasta tämä muuten niin tehokkaasti toimiva suuvärkki tuntuu olevan mahottoman suuri. Mutta tosissaan ei mun epsanja voi kyl lähtötasosta huonontuakaan!

Oon viihtyny tääl kyl tosi hyvin. Matkustellu en oo viel hurjasti kerenny. Yhen mutkan olen tehny yhdelle aavikolle, yhden vuoristoon kiipeilykurssin mukana ja yhden mutkan karibialle. Ja voi pojat olipa Karibia kyl hienon hieno kokemus! Yksi elämäni hienoimmista elämyksistä oli ehottomasti snorklaaminen maanalaisissa tippukiviluolissa. Kuinka usein elämässäni tulen oikeesti uimaan maan alla noin upeissa maisemissa!!?? Ei voi sanoin kuvailla, miltä siellä näytti. Mutta tosissaan jos poikkeatte Karibian seuduille ettikää ihmeessä lähin cenote. En tiiä sit onks niissä paljon eroja..

Mainitsinkin tos alus jotain pippaloista. Elikkäs joo kyl vaihtarit tääl osaa kyl pippaloida. Melkein joka viikko tuntuukin olevan kotipippaloita amerikan malliin. Mekin järkättin pari viikkoa sitten mun kämppisten kaa kunnon kotibileet! Paikalla olo arvioiden mukaan 60-70. Joku vieras väitti vieraita olleen parhaana hetkenä jopa 100. Mutta mul ei oo kyl hajuakaan. Olin nimittäin jossain vaiheessa aika tillintallin.. Mutta ei siinä oli hemskatin hauskaa. Ainut ikävä puoli oli vaan siivoaminen seuraavana päivänä. Mutta sain seuraavaa kertaa ajatellen yhen siivoajan puhelinnumeron. Muut vaihtarit nimittäin on pippaloiden jälkeen käyttäneet ton siivoajan palveluja. Yksi tunti maksaa vaivaset 5 pesoa (1e=15.4 pesoa), joten mieluusti sen rahan antais jollekin paikallisel rahaa tarvitsevalle!

Ja pakko vielä tunnustaa näin lopuksi jotain... En oikeesti ennen tänne tuloa uskonu, että meksikolaiset miehet ois mun makuun.. Mutta kerkesin olla täällä vaan muutaman viikon, kun sitten satuin kohtaamaan yhen mulle nyt tärkeän meksikolaisen. Ja siitä se sit lähti. Ja tosissaan kyl täs suhtees onkin nopeesti edetty. Appivanhemmat on tavattu jo pariin otteeseen ja kovasti koitan nekin hurmata. Mutta hitto ku joka kerta harmittaa oma puutteellinen epsanja ku koitan niiden kaa jutskailla. Mutta toisaalta mihin appivanhempia tarvii, jos veljet ainaki tykkää musta. ;) Ja kyllähän se on niin, että mexican lover auttaa kummasti kulttuurin tutustumisessa.. :)

Mutta tässäpä tämä oli lyhyesti tiivistettynä. Matkan varrel on kerenny tapahtua ja välin on tullu mieleen, että tuostakin pitäis kyl muistaa jotain tääl kertoa. Mutta kun nyt vihdoin saan aikaseksi kirjottaa ei tuu millään mieleen, mitä kaikkea olisinkaan oikeestaan halunnu jakaa teidän kaa. Ja pahottelen tosissaan kun olen jälleen kerran ollu niin vähän yhteyksis. Ootte kuitenkin mun ajatuksissa! Älkääkä turhaa huolehtiko, sillä tääl on kaikki hyvin. Itse asiassa elän taas elämäni parasta aikaa!

Pusitus ja halitus!

James Bondilla on jotain kerrottavaa..

Käsittämätöntä! Kesä on nyt ohi! Tää kesä oli kyl opettava kokemus. Itsestäkin löytyi uusia puolia kesän aikana. Harmi vaan ku en valitettavasti saanu aikaseksi päivittää tätä blogia. Niinpä jäitte esimerkiksi paitsi mun matkasta Kööpenhaminaan, Kieliin ja Lyypekkiin . Jäitte myös paitsi kaikista dramaattisista ihmissuhdenkiemuroista. Mutta onneksi kaikki kokemukset on vielä elävänä mun mielessä ja sinne ne jääkin. Vaan nää ihmiset, jotka jako tän koko kesän mun kaa, voi tietää mitä me kaikki koettiin.

Mutta jonkin sortin tiivistelmää vois silti tehä, sillä poden välillä huonoa omaatuntoa siitä etten ole ollut paljoa yhteyksissä..

Eli mitäs se Suvi (=James Bond) oppi tän 2,5 kuukauden aikana..

KIELI
Kielitaito tottakai parani. Nyt loppu puolella huomasi jo, kuinka paljon hyötyä mun vaihtovuodesta onkaan. Pari kuukautta Saksassa saa taas kielitaidon palautumaan siihen, mitä se oli mun asuessa pidempään täällä. Uusia sanojakin on tältä kesältä tarttunu mukaan. Aikasemmin en esim. tienny, mitä FKK (Frei Körper Kultur) tarkottaa. Suomeksi sanottunua se tarkottaa nudistirantaa. :) Uusiin ötököihinkin oon täällä törmänny. Muun muassa Rapskäferit oli mulle ennen kesää täysin tuntemattomia tuttavuuksia.

KULTTUURI
Saksalainen työkulttuuri tuli tutummaksi. Tosin pakko on viel tulla uudestaan Saksaan töihin. jotta voi vertailla esim. suomalaista ja saksalaista johtamistapaa. Tää pomo ainaki osottautu hyvin tarkaksi ja yksityiskohtaseksi. Mua kohtaa pomo oli kyl reilu, mutta välillä ilmapiiri kärsi mun mielestä ihan turhaan pomon tarkkuudesta. Käsittämätöntä. kuinka usein täällä voi törmätä byrokraattisiin juttuihin. Välillä oikeestaan tuntu, että meitä työntekijöitä ei kunnolla arvosteta. Viimesenä meiltä työntekijöiltä esim. kiellettiin liika kahvinjuonti. Kaikessa asiassa oli siis jonkin sortin kontrolli. Mutta en sit osaa sanoa, onko se jotain tyypillistä saksalaista työpaikkakulttuuria. Pitänee siis tosiaan tulla tänne uudestaan. Mutta se siitä pohdinnasta. Yllätyksekseni oon oikeestaan oppinu enemmän albaanien kulttuurista ku saksalaisesta kulttuuurista. Lähimmät työkaverit kun sattu olemaan hyvin voimakastahtosia albaaneja. Sitten kun mulla on vaan enemmän aikaa aion kyl googlettaa kaiken mahdollisen tiedon ex-jugoslavian historiasta. Ehkä sieltä löytyy selitys siihen, miksi meiän albaanit käyttäyty niin ku ne käyttäyty.

TYÖELÄMÄ+IHMISSUHTEET
Nyt kyl harkitsen toisen kerran ennen ku alan sekoilee yhtään mitään työkaverin kaa. Varsinkin jos työkaveri osottautuu mustasukkaseksi. Loppujen lopuksi sekoilusta aiheutuu vaan turhaa draamaa. Eli Suvi sanoo tätä nykyä ei työpaikkaromansseille! Ja teiän tehtävä on muistuttaa mua tästä lupauksesta. ;)

SUVI KÄMPPIKSENÄ
Yhden huoneen jakaminen kahden kanadalaisen tytsyn kaa osottautu helpommaksi ku luulinkaan. Lisää haastetta tilanteeseen toi kellarikerros. Vaikka meillä olikin ikkunoita, silti koskaan ei voinu oikeesti tietää millanen ilma ulkona oli. Huoneen jakamisessa ehoton paras puoli oli se, että aina oli joku jolle sanoa hyvää yötä. Onneksi kämppiksetkään ei olleet liian tarkkoja huoneen siivoamisessa. Senpäs takia meiän asunnossa vallitsi rauhan ja rakkauden sanoma. Koska kukaan ei nipottanu, ei meiän tarvinnu myöskään riidellä mistään. Täydellistä etten sanoisi!

IHMISET
Luulin aiemmin olevani hyvä ihmistuntija. Mutta tämä kesä opetti mua näkemään ihmisten maskit. Välillä tuntu, että pikku kylässä jokaisella oli jotain salattavaa tai sitten jokainen tiesi kaikki kaikesta. Mutta silti esitti, ettei oikeesti tiennykään mitään.

Kesän ehdoton plussa on ne kaikki ihmiset, joiden kaa ystävystyin. Lauantaina ku hyvästelin ihmisiä itkin onnesta. Oli hieno tunne huomata, että oon tavannu ihmisiä, jotka on mua jollain tapaa koskettaneet. Jopa niin paljon, että voin niiden takia hieman tirauttaakin. Tosiasia on oikeesti se, ettei hyvästeihin ikinä totu. Ja toisaalta, miksi niihin pitäiskään tottua?!

SAKSALAINEN RUOKAKULTTUURI
Kyllähän se on nyt hyväksyttävä ja todettava, että saksalainen ruoka on pääasiassa epäterveellistä. Valitettavasti pääsin kesän aikana kunnolla oluen makuunkin. Varsinkin siinä vaiheessa ku hyväksyin sen faktan, että miehet maksaa kaikki juomingit. Suomessa paheksun tapaa, jolla jotku naiset käyttää miesparkoja hyväkseen ja maksattaa niillä juomat. Mutta come on, kyllähän se tekee opiskelijan lompsalle hyvää ku työssäkäyvä mies maksaa juomat! :)


Mutta nyt on pakko kiittää ja kuitata. Reilun viiden tunnin päästä tämä typy lipittää rasvatonta maitoa korvapuustin kera helsinki-vantaan-lentokentällä. Huomenna tähän aikaan oonkin sit jo tod.näkösesti Meksikossa.

Pusuja ja haleja!

Taas on kerenny tapahtua kaikkea pientä. Viimeksi kirjotin rutiineista, mutta tällä viikolla omat rutiinit ovat kokeneet muutoksia. Mä teen nimittäin nyt tarjoilijan/baarimikon hommia. Toi baarimikko sanana on vähän liian vahva, sillä me ei tarjota ainakaan vielä drinksuja ja toisekseen meiltä ei tilata juomia tiskiltä vaan ”oikea” tarjoilija (lue: ei siis minä) ottaa tilauksen vastaan. Mun hommmana on siis oluen kaataminen, alkoholittomien juomasekotusten teko, jätskiannoksien tekeminen ja juomien tarjoilu asiakkaille. Toi homma on oikeesti näin aloittelijalle yllättävän haastavaa! Oon jo kerenny harmittelee, että en oo seurustellu kenenkään olut-asiantuntijan kaa enkä oo tarkemmin perehtynyt oluen ihmeelliseen maailmaan. Miten viiniä litkittävä humanastitytsy voi oikeesti tietää, miten paljon sitä hemskatin vaahtoa tulee ja kuinka sakeeta kunnon oluen tulee olla!? No kesän jälkeen mä oon toivon mukaan jo handlaan noi hommat. Uuden oppiminen tuntuu mukavalta, vaikka valitettavasti oon vielä aivan liian hidas.. Mutta kyllä se tästä!

Tää paikkakunta on pieni 80-lukuun jumittunu kylä ja suurin osa meidän työpaikan asiakkaista onkin mummoja. Mutta mummot on yleensä mukavia veikkoja ja ne fanittaa ihan kympillä tota meidän makedonialaista tarjoilijaa Luigia (Hox! Laitan papukaijamerkin tulemaan sille tarkkasilmäiselle lukijalle joka jo huomasi, että eka kirjotuksessa väitin luigia makedonialaiseksi, vaikka oikeesti se onkin kosovolainen.). Rutiineista ja asiakkaista puheen ollen.. Olen tavannut kuluneen viikon aikana monta hyvin rutinoitua asiakasta, jotka jaksaa päivästä toiseen tehä saman tilauksen. Yliveto on kyllä yksi mies ja nainen, jotka tulee joka vuosi neljän viikon ajan joka aamu syömään samaa aamupalaa. Tarjoilijoiden ei tarvi edes kysyä mitään heiltä, sillä aamupala on aina sama ja se tarjoillaan aina samaan pöytään. Ekaks luulin, että ne on eläkkellä oleva pariskunta. Mutta nyt selvisi, että ne onkin sisko ja veli. Outoa, etten sanoisi..Varsinkin jos kuulee, miten ne puhuu toisilleen..

Saksalaiseen ruokakulttuuriin on päässy tutustumaan näin työn puolesta entistä paremmin. Tää ruoka on oikeesti rasvasta ja suolasta! Ruoka ku ruoka voidaan paistaa rasvassa ja sitten siihen lisätään vaan suolaa ja avot pöperö on valmis. Koitankin kovasti taistella kesäkiloja vastaan ja sen takia juoksulenkit senku pitenee. Sarpsan maratonisuorituksen innoittamana vedinkin eilen kahden tunnin reippaan juoksulenkin. Olihan ihana fiilis lenkin jälkeen! Voin vaan kuvitella, millanen fiilis on maratonin jälkeen. Ens vuonna siis on ilmeisesti seurattava siskokullan jalanjälkiä ja kokeiltava sitä maratonia.Ja tosissaan vielä kerran suuri kumarrus Sarpsalle, joka veti kaiken kiireen keskellä sen maratonin. Rispektiä!

Elämä täällä rullaa menemään mainiosti. Tiistaina mulla ja mun kämppiksella oli vapaa päivä. Me käytiin yhessä sitten Oldenburgissa kattomassa, että miltä se kylä näyttää (+meiän piti ostaa viinipullon avaaja). Oli ihana istahtaa kahvilaan ja nauttia aivan ihana munaliköörijäätelö-annos. Illalla me sitten käytiin kreikkalaisessa ravintolassa. Oon muuten ihastunu tohon kreikkalaiseen pöperöön. Mukavaa vaihtelua saada jotain tuoretta kalaa, jota ei oo uppopaistettu öljyssä. Nami, nami!

Kämppiksestä puheen ollen oon positiivisesti yllättyny siitä, kuinka mutkattomasti huoneen jakaminen toisen tyypin kaa meneekään. Plussaa on huoneen jakamisessa on ainakin se, että aina löytyy juttuseuraa ja toisaalta välillä kummatkin voi tehä rauhassa omia juttujaan. Me puhutaan täällä kotona pääasiassa enkkua. Mutta mua ei kyl yhtään haittaa se, sillä näin mä pääsen harjottaa myös mun enkun taitoa. Tän viikon lopussa tänne meiän asuntoon tulee yksi uusi kanadalaistyttö . Eli sitten meitä tytsyjä on samassa huoneessa yhteensä kolme. Jännä nähä, miten elo sitten sujuu.

Työkaverit on vieläkin herttasia ja ne on kyl ottaneet mut avosylin vastaan. Viime perjantaina tosin kaikilla työkavereilla ei menny ihan nappiin. Työntekijöiden ruokailusta tuli kinaa meidän kokin ja tarjoilijan välillä. Meidän pitää nimittäin nykyään jo etukäteen ruksia yhteen lappuun se, syömmekö me lounasta ja päivällistä + syömmekö ison vai pienemmän annoksen. Ruksin tulee olla paperilla viimeistään klo.10 (saksalaista järjestelmällisyyttä/täsmällisyyttä). Mutta meidän tarjoilija ei ollu ruksannu mitään ja sen takia jäi ilman klo.12 lounasta. Siitähän se sitten veti herneen pitkään nokkaansa ja loppujen lopuksi se oli kirjaimellisesti kokin kurkussa kiinni. Kaiken lisäksi meidän suomivahvistuksemme ilmotti pomolle haluavansa lähteä takaisin kotia. Kaikki tämä siis tapahtui päivän ensimmäisen työtunnin aikana! No loppujen lopuksi kaikki käänty parhain päin ja kaikki näyttää ainakin pinnallisesti olevan ok. Heikkikin jäi siis tänne viel kolmeksi viikoksi töihin. Muhun toi perjantain draama ei mitenkään vaikuttanu, sillä musta meillä on yhä hupputyyppejä töissä ja työpaikan henki on ihan hyvä.

Mutta tässä tämä tilitys tältä erää. Tärkein pointti kai tässä koko sepostuksessa oli se, että halusin ilmoittaa olevani yhä hengissä ja nauttivani yhä jokaisesta merituulen hengäyksestä.

Ja halusin myös sanoa, että olkaahan ihmisiksi!

Pusi, pusi, hali, hali

Rutiineja

Tarkotus oli päivittää useammin tätä mun blogia.. Mutta töiden ja netin puuttumisen takia en ole voinut/saanut aikaseksi kirjotella. Korjataanpa kuitenkin nyt se seikka. Tänään mulla on nimittäin vapaata ja aikaa kirjottaakin jotain. Elikkäs pientä päivitystä luvassa ->

Elämä alkaa jo nyt muuttua arkisempaan suuntaan, sillä kaikki on tutumpaa. Päivärytmi on siis jo selkiintyny.

Mun päivä:

klo. 8-9 herätys

klo.9- aamulenkille (juoksen melkein joka päivä n. 30-45 minsan lenkin rantaa pitkin. Merituulen hyväilyyn ei sit ikinä turru ;)

klo. 10 suihkuun + mahollisesti pienet torkut ja sit käppäilemään promenadille

klo.11.30-12 aloitan työt lounaalla

klo. 17- päivällinen

klo.20-21 työt loppuu. Töiden jälkeen ollaan vielä useana iltana istuttu iltaa patiolla.

Rutinoituminen kalskahtaa sanana mun korvaan. Mutta tuntuu, että kaiken stressin jälkeen tää on sitä, mitä mä tällä hetkellä tarvin. Oulussa tuli paahdetttua ehkä vähän liiankin kovalla temmolla loppuaika, eikä yhtään helpottanu se seikka, että mun piti nopeesti muuttaa ja lähteä tänne. Eka työviikko menikin onnen sekasessa sumussa. Viimeset pari päivää töissä on tosin ollut rauhallisempaa. Mutta nyt rutiineihin on kuitenkin luvassa muutosta, sillä työ tiskien ääressä on loppu. Huomenna siirryn nimittäin baaritiskin taakse eli tehtävänä on näillä näkymin tehä mm. jätskiannoksia, kaataa jotain juomia ja palvella asiakkaita. Taas oppimisprosessi alkaa siis alusta ja pääsen uusien haasteiden eteen. Vaihtelu virkistää!

Oon kyllä kaikesta rutinoitumisesta huolimatta erittäin ilonen, että tein päätöksen tulla tänne. Mielenkiintosta päästä näkee Saksaa näin työntekijän näkökulmasta. Järjestelmällisyys, tarkkuus ja jonkin sortin piheyskin tulee täällä esille. Saksalaista johtamisesta en voi vielä tehä vedenpitävää yhteenvetoa, vaan tarvin vielä lisää työkokemusta Saksasta. Ja se on kyllä varma, että hakeudun nyt tästä kesästä lähtien kesätöihin ulkomaille, jos en Suomesta oman alan töitä löydä. Voin tehä samoja paskaduuneja ulkomailla, mutta täällä mun kielitaito kehittyy ja opin enemmän uusia asioita. Nytkin päivittäin kuulen+puhun saksaa ja kämpilla tulee puhuttua pääasiassa englantia mun kanadalaisen kämppiksen kaa. Musta on nimittäin mukava vahvistaa myös enkkua. Mutta älkää kysykökään, miten mun epsanjan luvut edistyy. Alota sit huomenna lukemaan tota espanjan kielistä Anne Frankin päiväkirjaa..

Mä en oikeestaan aiemmin edes tajunnu, kuinka hyvin tää rannikkoseutu työllistääkään sesonkityöläisiä. Uskallan jopa väittää, että täällä kyllä innokas ja työtä pelkäämätön työnhakija kyllä kesätyötä löytää! Eilenkin istuessamme yhdessä paikassa iltaa baarin omistaja kerkesi jo tarjota töitä. Eikä me siis mitään töitä kysytty.

Kuten jo aiemmin totesin meillä on töissä kansainvälinen porukka. Työpaikalla on käyty mielenkiintosiakin keskusteluja. Eilen kosovolainen työntekijämme kertoi muun muassa olleensa sodassa ja näytti kranaatista päähän tullutta arpeaan. Bosnialainen kollega puolestaan harmitteli sitä, kuinka pitkä ura teknikkona katosi muutamassa hetkessä sodan takia ja kuinka hän nyt joutuu olemaan perheestään erillä ja tekemään ”hanttihommia”. Viime viikolla saksalainen kalakaupan täti puolestaan kertoi, kuinka pakeni itä-Saksasta länteen. Just tommoset pienet juttutuokiot, saa pohtimaan asioita. Ja sillon sitä ihmettelee jälleen, kuinka etuoikeutettu on kun itse saa vapaasti toteuttaa omia unelmiaan.

Toteuttakaa siis omia unelmianne, vaikka niiden toteuttamisen takia joutuskin tekemään pieniä uhrauksia!

Suvi kiittää ja kuittaa...

P.S Shoppailin tänään Lyypekissä ja tein aivan ihania löytöjä! (tämmöstä tyttöhömpänpämpää tähän loppuun :) )

Hallo, Finnland!

Täällä sitä nyt ollaan ja aika se mennä vierähtää! Varsinkin kun pääsin heti tosi toimiin! Saavuin nimittäin tänne Dahmeen lauantaina klo.18 ja heti seuraavana päivän aloin tosi toimiin. Ja mun onneksi sunnuntai oli äitienpäivän takia kuun kiireisimpiä päiviä. Paiskin sit ekana päivänä 12,5 tuntia töitä. Eilen toisena työpäivänä työtunteja kerty 11. Eli kyllä täällä töitä pääsee tekemään, enkä yhtään valita. Viime kesänä en tehnykään vaihdon takia töitä, joten on mukavaa vaihtelua painaa nyt kunnolla duunia.

Kaksi tyyppiä jäi juts ennen mun tuloa sairaslomalla, joten mun työkuva on tän viikon täysin eri. Hoidan nyt tiskit ja tarvittaessa jätskipuolta. Ens viikosta lähtien siirryn sit baaritiskin taakse. Hommaa riittää, sillä kiireisin sesonki lähenee ja lähenee..

Asun nyt tän viikon yksin eräässä huoneistossa. Mutta lauantaina meille tulee töihin kanadalainen tyttö, jonka kaa mä tuun jakamaan huoneen. Tässä yhteydessä voinkin mainita meidän työpaikan kansainvälisyydestä. Täällä on töissä saksalaisten lisäksi kosovolainen, makedonialainen ja pian myös bosnialainen + pari kanadalaista. Eli kyllä täällä tulee ksansainvälistä viestintää harjoitettua. :)

Työkaverit ja pomo on täällä symppiksiä. Erityisesti toi kosovolainen Luigi on ihan huippu. Mukava tulla töihin, ku joku halailee ja pusuttelee. :) Me kaikki tarvitaan vähän halauksia! Eiks, niin?! :)

Kieli sujuu yllättävän hyvin. Tulin just hygieniapassi-opetuksesta ja koin sen ihanan ahaa-elämyksen ku tajusin ymmärtäväni kaiken. Tää kieli on ihana!

Eilen ku merituuli puhalsi, tuntu jotenkin käsittämättömältä tajuta, että mä todellakin oon nyt töissä Itämeren rannalla. Mä en oo koskaan aikasemmin nähny tämmöstä puolta Saksasta. Maisemat on nimittäin niin erilaiset. Aivan niin kuin oisin jollaina aurinkorannalla (joskin sillä erolla, etten mä kerkee ottaa aurinkoa:) Kuka olisi oikeesti vuosi sitten arvannu, että mä päädyn tänne!

Mutta nyt töiden kimppuun. ->

Pusuja ja haleja!

P.S Vastailen viesteihin sitten tod.näk lauantaina ku mulla on mahdollisesti vapaata

Täältä tullaan, elämä!

Lentoliput on nyt sitten ostettu eli lähtö senkun lähenee! Lennän nimittäin jo 10. toukokuuta Saksaan, jossa paiskin reilut pari kuukautta duunia. Sen jälkeen alkaakin se suuri seikkailu, jonka takia tässä on jouduttu säätämään.. (Toivon yhä saavani viisumijutut kuntoon ennen Saksaan lähtöä). Kesätöiden päätyttyä, lennän takaisin Hampurista Helsinkiin. Olen siis Hesassa myöhään 29. heinäkuuta. Todennäkösesti aion viettää sen yön lentsikkakentällä. Musta lentsikkakentät on täynnä sitä lähtemisen tunnelmaa, minkä musta ei oo yhtään tukalaa odottaa siellä. Lennän aikaisten seuraavana aamuna eli siis 30. heinäkuuta Tukholman ja Chicagon kautta Meksikoon. Kiitos aikaeron oon siis vielä saman vuorokauden puolella perillä Meksikossa. Kätevää!

Joulun ja uuden vuoden vietän Meksikon puolella. Kunnes 2. tammikuuta siirryn sitten New Yorkiin, missä ois tarkotus turisteilla 6 päivää. Paluukone Suomeen lentää sitten Köpiksen kautta ja Suomessa olen 8. tammikuuta. Tiedän siis jo nyt, missä vietän uuden vuoden. Eli se siis siitä spontaanista elämästä. :)

Ihana tunne, kun nyt on jo liput ostettuina. Jotenkin lähtö tuntuu jo konkreettisemmalta. Tosin ennen sitä paljon hehkuttamaani lähtöä, pitäis mun muun muassa hankkia vakuutukset, kirjottaa kandintyötä, tehdä yksi tutkimustyö, palauttaa kirjallisia tehtäviä, tehdä tenttejä ja ennen kaikkea juhlia VAPPUA! Mutta onneksi noi kaikki (lukuunottamatta vappu) on sellasia asioita, jotka voin tarvittaessa skipatakin. Tällä hetkellä mulla ei nimittäin oo opintopisteistä pulaa ja toisekseen en edes aio valmistua viidessä vuodessa. Joten koitan siis olla ottamatta turhaa ressiä ja nauttia tästä keväästä!

Tiivistelmä vaihtarivuodesta Saksassa

Eli mun vaihtaripalaute oli ilmestynyt nettiin. Copy-pastetan sen nyt tänne. Palautteeni voi siis toimia jonkilaisena tiivistelmänä hienosta vuodesta, joka antoi hyvät eväät uusille seikkailuille ja samalla myös kasvatti matkanälkää. Palaute on siis se aito ja alkuperäinen kielivirheineen kaikkineen..Kiirellä tehty palaute ja sen kyllä huomaa.

Palaute 7.9.2007, nainen, kv. yritysviestintä/germaaninen filologia

Kohdemaa: Saksa
Vaihtoyliopisto: Universität Bayreuth
Vaihto-ohjelma: ERASMUS
Vaihtoaika: 20.9. 2006 -14.8.2007
Opetuskieli: saksa
Opintopisteet: 50+5 (oulun saksan laitokselta)
EILC-kurssilla: En

Järjestelyt: Viuh, tuntuupa vaikeelta alkaa kelata, mitä kaikkea reilu vuosi sitten piti tehä ennen vaihtoon lähtöä. Sillon mua ärsytti, ku kukaan vaihtari ei ollu tehny kaiken kattavaa vaihtaripalautetta, jossa selitettäs kaikki juurta jaksain. Ja nyt itse olen yhtäkkiä tässä kirjoittamassa vaihtaripalautetta ja koitan kovasti muistella, mitä järjstelyjä tulikaan tehtyä. Tää on oikeesti vaikeeta! :) Bayreuthin yliopistoon oli meidän saksan laitoksella hyvät yhteydet. Mun tarvi periaatteessa kirjottaa vaan täyttää lappu ja laittaa pari allekirjoitusta. Homma oli sit sillä selvä. Kelalta kannattaa hakea se eurooppalainen sairausvakuutuskortti ja hakea totta kai korotettua tukea ulkomaita varten. Ilmota samalla, että muutat välilaikaisesti maasta pois. Jotku siirtää postinkin ulkomaan osotteeseen. Ite en sitä tehny, vaan käänsin postin tulee mun vanhempien luo. Se osottautukin omalla kohdalla fiksuksi vedoksi, sillä esimerkiksi kaverilla postit tuli sit liian myöhään sillon kun laskujen eräpäivä oli jo ohi.

Asuminen: Tosissaan pakko kiitellä sitä, kuinka helposti asumisjärjestelyt onnistu. Mun tarvi Suomen päässä vaan täyttää asuntohakemuslomake eli mun ei tarvinu lähteä ite Bayreuthissa ettii asuntoa. Sain opiskelija-asuntolasta (asuntola Birken) soluasunnon elikkä mä jaoin keittiön neljän muun opiskelijan kaa. Mun omassa huoneessa oli kans oma suihku ja vessa. Vessanpönttö sattu mul olee viel täysin automaattinen, sillä mun asunnossa oli asunu ennen tyttö pyörätuolissa. Pääsin sit elvailee mun vessanpöntöllä, ku muilla ei semmosta erikoisuutta ollu. Vessanpönttö tosin sanoin sopimuksensa viikkoa ennen mun lähtöä irti..Mutta onneksi pääsin kämppisten luo vessaan. :) Mun kämppikset sattu tosiaan kaikki olemaan saksalaisia. Ja toisin kuin täällä Oulussa opiskelijasoluihin laitetaan poikia ja tyttöjä sekasin. Mullakin oli kaksi poikapuolista ja kaksi tyttöpuolista kämppistä, joitten kaikkien kaa tulin hyvin toimeen. Eirtyisesti yhestä kämppiksestä tuli hyvä kaveri. Sen kanssa sit vietettiin silloin tällöin tyytöjen iltaa telkkarin äärellä. Asumismuotona soluelämä alko todella kiinnostaa, niinpä nyt palattuani Ouluun päädyin taas soluasuntoon. Halpa ja hyvä tapa asua! Bayreuthissa mun vuokra oli 180 euroa kuussa. Hintaan kuulu jo netti (joka valitettavasti aika ajoin kärsi mekkakänkkäränkkää), vesi ja sähkö.

Ruokailu: Kävin mensassa syömässä vuoden aikana reilut kymmenen kertaa, sillä Suomessakin käyn hyvin harvoin ruokalassa syömässä. Kokkaan nimittäin mieluiten ite omat pöperöni. Bayreuthin yliopistossa on yksi iso mensa, josta suosittelen erityisesti isoa salaattipöytää. Mensan liepeillä näki mukavasti porukkaa.

Ruoka Saksassa on mun mielestä hyvää, mutta valitettavasti rasvaista ja suolaista. Jännä oli kans huomata, kuinka vaihon aikana omat makuhermotkin muuttu. Aiemmin en esimerkiksi Suomessa syöny makkaraa. Mutta loppuajasta ihmeesti Bratwurst alko jo maistua. Aiemmin en myöskään tykänny mineraalivedestä, oluesta ja viinistä. Vuoden aikana rakastuin niihinkin! Lempiruoka on ehottomasti knödelit (muut suomalaiset sano niitä kumiperunoiksi) ja maapähkinäsipsitkin oli herkkua.

Opinnot: En ottanu ressiä opintopisteiden suorittamisesta. Mutta loppujen lopuksi niitä kertyikin hyvin. Alotin Bayreuthin yliopistossa myös uuden kielen eli espanjan opiskelun. Tein myös pienen sivuainepaketin enkusta. Enkusta ja saksasta pitää normaalisti tehä lähtötasokoe. Saksan tasokoetta en kuitenkaan tehny, sillä yksi professori antoi mulle siitä vapautuksen. Saksan kursseista tein sekä kielikeskuksen että Interkulturelle Germanistikin kursseja. Ostin vaihdon aikana vain pari espanjan kirjaa ja prujuja. Näin jälkeen päin ajatellen kurssit vaati samaa työmäärää ku täällä. Ehkä esitelmiä oli hieman enemmän.

Palvelut: Yliopiston palveluista käytin liikuntapalveluja hyödyksi. Aerobikit oli tosin kuin joltain 80-luvulta. Hauska kokemus sinänsä, joten kannattaa käydä kattomassa. Itekin vaihoin sit loppujen lopuksi yksityiseen kuntokeskukseen, jossa ohjattiin lesmills-tunteja. Sain siis aerobikata samojen koreografioiden kimpussa kuin kaverit Suomessa.

Kävin vuoden aikana viisi kertaa hammaslääkärissä. Kiitos eurooppalaisen sairausvakuutuskortin, mulle tarvi maksaa kaiken kaikkiaan noista käyntikerroista yhteensä 20 euroa. Oisin tosin säästyny halvemmallakin, kun oisin heti menny hammaslääkärille enkä siis vasta sillon kun hammas on jo ihan sökö. Mun piti ite varata aika yksityiseltä hammaslääkäriltä, sillä yliopistolla ei oo yth:n kaltas terveydenhuoltopalvelua. Homma ei oo kuitenkaan mahoton, sillä noita hammaslääkäreitäkin näytti olevan kaikkialla.

Vapaa-aika: BISS-team, joka vastaa meidän ESN-jäjestöä, hoiti hyvin hommansa. Vuoden aikana ne järjesti reissuja muun muassa Berliiniin ja viikottain meillä oli myös keskiviikkoisin Stammtisch yhdessä baarissa. Sosiaalinen elämä oli hyvinkin vilkasta, sillä vaihtarit on tunnetusti hyvinkin vilkasta porukkaa. Lukukauden alussa tuntu, että oli liikaakin kaiken maailman kissan ristiäisiä. Mutta hauskaa oli! Kannatti siis jättää univelat pois nukuttavaksi vasta tänne Suomeen. Se olikin mun motto, että nautin täysin siellä olosta ja nukut sit univelat vasta Suomessa.

Hintataso: Hintataso oli Suomeen verrattuna halvempi, sillä vuokra, ruoka ja alkoholi oli edullisempaa. Kulttuurishokki tulikin siinä vaiheessa, ku meni Suomessa Alkoon.

Matkustelu: Mä matkustin todella paljon, sillä en kertaakaan vuoden aikana tullu käymään Suomessa. Niin säästin aikaa ja rahaa Euroopassa matkusteluun. Lukukausien välissä 9 viikkoa lomaa, jolloin tein muun muassa reilireissun Länsi-Eurooppassa ja sit kolusin itä-Euroopan maita. Yhteensä kolusin siis kaiken kaikkiaan vuoden aikana 12 maata. Erityisesti itäblokin maat kolahti. Saksa (ja Bayreuth) sijaitsee niin keskeisellä paikalla, että siitä oli helppo matkustaa. Matkustaminen junalla on myös halvempaa kuin täällä. Bayern-lipulla pääsin esim. halvimmillaan Mïncheniin 5 eurolla. Kannattaa myös painaa mieleen, että Bayern-lipulla pääsee myös Salzburgiin asti!

Vakuutus: Hankin matkavakuutuksen fi:ltä. Virkailijan nokkeluuden takia sain sen suhteellisen edullisesti. Vakuutus todellakin kannatti, sillä vaihdon viimeisenä päivänä kadotin silmälasini. Onneksi vakuutus korvaa lasit. Jo aiemmin mainitsemani kelan eurooppalainen sairasvakuutuskortti oli hyödyllinen.

Muuta: Kulttuurishokkia en kokenu. Saksa ja Suomi on kuitenkin kärjistäen aika samanlaisia. Ulkomailla olin tosin onnellisempi kuin täällä ja elin jotenkin täydempää elämää, johon kuului paljon uusia kokemuksia ja ihmisiä. Vuosi on sen verran lyhyt aika, ettei kunnon arkielämää kerenny kokea. Halu asua ulkomailla pidempään senku vahvistu. Vaihtoon lähtö tehdään niin helpoksi, joten kannattaa ihmeessä lähteä vaihtoon, jos yhtään kiinnostaa. Vaihtoon saa esim. Erasmus-stipendin ja kela maksaa korotettua tukea. Rahan eikä pelon ei siis tulisi olla tekosyy, miksi vaihtoon ei lähe. Tuolla maailmalla on niin paljon tarjottavaa, joten lähe ihmeessä kattomaan, mitä se sulle tarjoaa!! Mulle vaihtovuosi oli ehottomasti tähän astisen elämäni paras vuosi. Tahtoo uudestaan vaihtoon!

Lähde: http://www.oulu.fi/intl/vaihtaripalautteet/palbayreuth24.htm

Deutschland, are you ready?! Here I come!

Viuh, on ehkä ajankohtasta hieman päivittää kuulumisia. Jotenkin blogin kirjoittaminen unohtuu, vaikka varmasti täälläkin arjessa tapahtuu pienen pieniä asioita, joista voisi teille purkautua. Mutta jotenkaan ei ole tarvetta kirjoitella tänne yhtä usein kuin mitä kirjoitin ollessani vaihdossa.

Mutta siirryn asiaan ilman sen suurempia esileikkejä. Eli rakkaat lukijapalleroni, minulla on teille oikein hulvattoman vallottaman überhyviä uutisia! Mä sain tässä pari tuntia sitten puhelun Saksasta, eikä mikä tahansa puhelu ollutkaan. Luurin toisessa päässä oli nimittäin minun tuleva työnantajani: "Spreche ich mit Frau Pesonen.." Jawohl, täällä puhuu rouva Pesonen! :) Puhelu tuli ihan puun takaa, sillä se tuli tuntemattomasta numerosta. Minulla ei siis aluksi ollut aavistustakaan, mistä päin maailmaa puhelu tuli. Hetken ajattelin jopa olla vastaamatta, mutta onneksi vastasin..

Tää päivä on kyllä täynnä hyviä puhelinsoittoja. Nimittäin ekaks rakas siskoni Sarppa sai puhelinhaastattelun päätteeksi tietää pääsevänsä ens kesäksi töihin Amerikkaan ja sitten kämppikseni sai puhelun, jossa hänelle tarjottiin oman alan töitä lahtelaisesta arkkitehtifirmasta. Me kerettiin sen takia jo kämppiksen kaa kilistellä punkkulaseja. Ja sitten kaiken kruunasi puhelu Saksasta. On se puhelin hieno keksintö!

Hassua on myös se työpaikka jonne mä meen. Se on nimittäin pienen kylän hampurilaisgrilli, jonka yhteydessä on myös jätskipaikka ja kahvila. Valotuksena niille, jotka eivät vielä tajunneet mitä hassua siinä on. Mä olen mun synkässä synkässä menneisyydessäni työskennellyt kuusi kesää Kuusamon grillikioskissa ja kesäkahvilassa. Eli olen siis tottunut kuulemaan ja ennen kaikkea tulkitsemaan sitä suomeksikin kutsutta kieltä, jota nälkäiset maistissa olevat jormat ja martat puhuu. Uskon, että sen kokemuksen turvin pystyn ymmärtämään myös pohjois-saksalaisia.

Eli mä siis periaatteessa vaan vaihan maata ja jatkan saman työn merkeissä Saksassa. Työasuna farkut ja sininen tai valkonen t-paita eli sama väriyhdistelmä kuin Kuusamon Torin Grillillä. Kaikki on jopa pelottavan samankaltaisen kuulosta. Työ ei siis varmastikaan ole niitä hehkeimpiä, mutta senhän mä tiesin jo työtä hakiessani. Tärkeintä on, että saan tehä töitä Saksassa ja asua taas saksan kielisessä ympäristössä. Mä haen seikkailuja ja elämänkokemuksia, joita ens kesä varppina tarjoaa. Hei beibet, mä pääsen taas maailmalle!