Nyt se on sitten takana..nimittäin aito ja oikea meksikolainen ruokamyrkytys! Tunnen olevani voittaja, sillä meikä poika päihitti sen ketaleen. Ja nyt aion kyl tankata kaiken maailman pillereitä, joten herra food poisoningin on paras pysyä kaukana!
Mutta miten kaikki saikaan alkunsa.. Torstaina eksyin yllaripyllari baareilemaan ja aamuyön tunteina päädyin syömään jotain kanaruokaa.. No perjantai meni hyvin.. Mutta kuka oiskaan tienny, minkäläinen piru kyti mun vatsalaukussa. Lauantaina klo.7 starttasin yhdessä luisin perheen kaa kohti Teksasia. Nimittäin mulle suotui kunnia osallistua Luisin perheen yhteiselle lomareissulle. Ja minnekäs muualle me suunnattiinkaan ku Teksasiin. Luisin perheen vuotuiset perhematkat kun nimittain aina kohdistuu Teksasiin. Ja matkan ainoa tarkotus on shoppailu (ja kai siinä sivussa yhdessä olo).
Täältä päräytettiin sit kolmessa tunnissa Mc Alleniin ja sitten kunnon shopping tour alkokin. Oikeesti noi outlet kaupat on oikeita aarreaittoja! Ihan harmittaa ettei ollu enempää aikaa, sillä noista putiikeista ois löytyny siistiä vaatteita myös rakkaille veljillekin. Nooh.. Veljiä varmaan lämmittää kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että hetken ajan kaikessa shoppailu humussa ajattelin myös heitä vaikken siis mitään veljille ostanukaan. haha
Shoppailun ohessa vatsa alkoi jo antaa outoja signaaleja. Uusien vaatteiden huumaava tuoksu kuitenkin turrutti pahimman kivun ja vasta ruokakauppaan päästessä tuli kiire sinne posliiniosastolle. Ruoka- ja tuliaisostokset jäi sitten väliin, sillä tein entistä lähempää tuttavuutta kaupan posliinivalikoimaan. Sama toistui seuraavanki kaupan kohdalla. Yön hyppelinkin sitten vessassa. Sunnuntain pinnistin lääkkeiden varassa ja oikeesti olin tyytyväinen päivän antiin. Jätin tosin väliin sen aidon ja oikean teksas-elämyksen..nimittäin Mcdonaldsin! :) Menin kyllä yhessa perheen kanssa mäkkäriin. Mutta kun muut mussutti hampurilaisiaan, meikku nokki hieman salaattia. Mutta jos sunnuntaina ajatellin ruokamyrkytyksen olevan pahimmillaan olin kyllä aivan väärässä! Eilen nimittain iski sitten se viimeinen ja pahin aalto.. Mutta meikku selvisi! Onneksi Luis kuskas mulle pillereitä ja huolehti mun nestetasapainosta.. Luis nimittain laitto mut litkittää jotain ihmelitkua, joka ehkäsi "kuivumiselta".
Eilen kirosin, voivottelin ja muutaman säälikyynelkin tuli tipautettua. Mutta oikeestaan nyt ku ajattelen, niin ei toi älyttömän kauhee kokemus ollu. Onpa ainakin nyt jotain uutta koettu ja seuraavaan kertaan on lääkkeetkin valmiina! Ja koko juttu oli ihan oma vika. Ois pitäny tarkemmin kattoa, mitä laittaa suuhunsa.. Eli pulleropallerot olkaa varuillanne!
No comments:
Post a Comment