Hola chicos!

Ihan jo ärsyttää aloittaa toteamalla, että hupsisheijaa onpas aika hujahtanu viimesestä päivityksestä. Enpä siis totea sen enempää tai selittele, miksi blogi ammottaa tyhjyttään. Joskus on ehkä parempi vain vaieta..Mutta tosissaan, jos jollekin on jääny epäselväksi niin seikkailen tällä hetkellä täällä Monterreyssä, Meksikossa. Kone laskeutui 30. heinäkuuta ja täällä on sit tarkoitus olla 2. tammikuuta 2009 asti. Ennen Suomeen paluuta tarkoitus ois viettää viikko Nykissä. Onneksi Suomeen paluuseen on vielä jonkin verran aikaa.. Täällä nimittäin riittää ihmeteltävää! Uskokaa pois!

Mutta aloitetaanpa sillä, että se on kyl ihan hupunhöpöpöppöä että asunto täältä löytys tosi helposti. Sillä asuntoja on kyl tarjolla. MUTTA jos haluaa löytää edullisen asunnon läheltä yliopistoa homma vaikeutuukin. Mekin kierrettiin pari päivää kävellen yliopiston aluetta. Siinä vaiheessa ku jouduttiin yhden vuokranantajan kusettamiksi alko jo hieman tulla epätoivonen olo. Mutta ei siinä sit taas auttanu mikään muu ku jatkaa etsintöjä. Onneksi satuttiin lopulta tapaamaan oikeita tyyppei, jotka tiesi taas toisia hemmoja jotka tiesi taas jotain yhestä vapaasta asunnosta lähellä yliopistoa. Ja niin me sitten lopulta päädyttiin,muuttamaan yhteen yhen suomalaisen ja saksalaisen tytsyn. Alun perin en ois halunnu asua suomalaisen kaa. Mutta onneksi kotona puhutaan pääasiassa muuta ku suomea, joten ratkasu tuntuu olevan vallan mainio. Saksalaisen kämppiksen kaa pääsen harjottaa kans saksaa, sillä loppujen lopuksi saksahan on mun pääkieli. Ois ikävä menettää tääl olles saksan kielentaito, joten harjotus tulee musta tarpeeseen.

Oon meiän asuntoon tyytyväinen. Onneksi tosissaan tavattiin ne meitä auttaneet paikalliset. Ja nyt pääsenkin toteamaan, että paikalliset ihmiset on kyl tosi avuliaita. En oo aiemmin näin lämpimiin ihmisiin törmännykään! Tääl on kyl ehottomasti helpompi tutustua paikallisiin ku esimerkiksi ollessani vaihos Saksassa. Ja täällä pippalot tuntuu olevan suurempia ku Saksassa ollessa.Muuten näitä vaihtokokemuksia onkin tosi vaikee verrata, sillä loppujen lopuksi on kyse niin erilaisista maista!


Oikeesti vasta täällä tuntuu, että oisin ulkomailla. Jotenkin täällä huomaa kunnolla niitä kulttuuri eroja. Tuntuu nyt höpsöltä ajatella, että sillon ku asuin esim. Saksassa tai muuten matkustelin Euroopassa ajattelin olevani niin kaukana koti Suomesta. Mutta nyt kun Suomi on ison valtameren takana ja jetlagin päässä vasta tajuan olleeni silloin niin vääräs! Euroopan ulkopuolella on niin paljon nähtävää! Mun matkakuume senku kasvaa. Uudet hakupaperit on pakko laittaa kyl menemään ja ite asiassa taidanpa palata tänne puolel maailmaan Aasian sijasta. Sen verran paljon on alkanu etelä-Amerikka kiinnostaa ja samalla voisin sit petrata mun espanjaakin. Ja nyt varmaan tulee se kysymys, miten mun espanjan laita on..? No olen totuuden mukainen ja myönnän, että mun epsanja on yhä perseestä. Ymmärrän jo enemmän ja sanavarasto paranee pikku hiljaa..Mutta silti kynnys aukasta tämä muuten niin tehokkaasti toimiva suuvärkki tuntuu olevan mahottoman suuri. Mutta tosissaan ei mun epsanja voi kyl lähtötasosta huonontuakaan!

Oon viihtyny tääl kyl tosi hyvin. Matkustellu en oo viel hurjasti kerenny. Yhen mutkan olen tehny yhdelle aavikolle, yhden vuoristoon kiipeilykurssin mukana ja yhden mutkan karibialle. Ja voi pojat olipa Karibia kyl hienon hieno kokemus! Yksi elämäni hienoimmista elämyksistä oli ehottomasti snorklaaminen maanalaisissa tippukiviluolissa. Kuinka usein elämässäni tulen oikeesti uimaan maan alla noin upeissa maisemissa!!?? Ei voi sanoin kuvailla, miltä siellä näytti. Mutta tosissaan jos poikkeatte Karibian seuduille ettikää ihmeessä lähin cenote. En tiiä sit onks niissä paljon eroja..

Mainitsinkin tos alus jotain pippaloista. Elikkäs joo kyl vaihtarit tääl osaa kyl pippaloida. Melkein joka viikko tuntuukin olevan kotipippaloita amerikan malliin. Mekin järkättin pari viikkoa sitten mun kämppisten kaa kunnon kotibileet! Paikalla olo arvioiden mukaan 60-70. Joku vieras väitti vieraita olleen parhaana hetkenä jopa 100. Mutta mul ei oo kyl hajuakaan. Olin nimittäin jossain vaiheessa aika tillintallin.. Mutta ei siinä oli hemskatin hauskaa. Ainut ikävä puoli oli vaan siivoaminen seuraavana päivänä. Mutta sain seuraavaa kertaa ajatellen yhen siivoajan puhelinnumeron. Muut vaihtarit nimittäin on pippaloiden jälkeen käyttäneet ton siivoajan palveluja. Yksi tunti maksaa vaivaset 5 pesoa (1e=15.4 pesoa), joten mieluusti sen rahan antais jollekin paikallisel rahaa tarvitsevalle!

Ja pakko vielä tunnustaa näin lopuksi jotain... En oikeesti ennen tänne tuloa uskonu, että meksikolaiset miehet ois mun makuun.. Mutta kerkesin olla täällä vaan muutaman viikon, kun sitten satuin kohtaamaan yhen mulle nyt tärkeän meksikolaisen. Ja siitä se sit lähti. Ja tosissaan kyl täs suhtees onkin nopeesti edetty. Appivanhemmat on tavattu jo pariin otteeseen ja kovasti koitan nekin hurmata. Mutta hitto ku joka kerta harmittaa oma puutteellinen epsanja ku koitan niiden kaa jutskailla. Mutta toisaalta mihin appivanhempia tarvii, jos veljet ainaki tykkää musta. ;) Ja kyllähän se on niin, että mexican lover auttaa kummasti kulttuurin tutustumisessa.. :)

Mutta tässäpä tämä oli lyhyesti tiivistettynä. Matkan varrel on kerenny tapahtua ja välin on tullu mieleen, että tuostakin pitäis kyl muistaa jotain tääl kertoa. Mutta kun nyt vihdoin saan aikaseksi kirjottaa ei tuu millään mieleen, mitä kaikkea olisinkaan oikeestaan halunnu jakaa teidän kaa. Ja pahottelen tosissaan kun olen jälleen kerran ollu niin vähän yhteyksis. Ootte kuitenkin mun ajatuksissa! Älkääkä turhaa huolehtiko, sillä tääl on kaikki hyvin. Itse asiassa elän taas elämäni parasta aikaa!

Pusitus ja halitus!