Rutiineja

Tarkotus oli päivittää useammin tätä mun blogia.. Mutta töiden ja netin puuttumisen takia en ole voinut/saanut aikaseksi kirjotella. Korjataanpa kuitenkin nyt se seikka. Tänään mulla on nimittäin vapaata ja aikaa kirjottaakin jotain. Elikkäs pientä päivitystä luvassa ->

Elämä alkaa jo nyt muuttua arkisempaan suuntaan, sillä kaikki on tutumpaa. Päivärytmi on siis jo selkiintyny.

Mun päivä:

klo. 8-9 herätys

klo.9- aamulenkille (juoksen melkein joka päivä n. 30-45 minsan lenkin rantaa pitkin. Merituulen hyväilyyn ei sit ikinä turru ;)

klo. 10 suihkuun + mahollisesti pienet torkut ja sit käppäilemään promenadille

klo.11.30-12 aloitan työt lounaalla

klo. 17- päivällinen

klo.20-21 työt loppuu. Töiden jälkeen ollaan vielä useana iltana istuttu iltaa patiolla.

Rutinoituminen kalskahtaa sanana mun korvaan. Mutta tuntuu, että kaiken stressin jälkeen tää on sitä, mitä mä tällä hetkellä tarvin. Oulussa tuli paahdetttua ehkä vähän liiankin kovalla temmolla loppuaika, eikä yhtään helpottanu se seikka, että mun piti nopeesti muuttaa ja lähteä tänne. Eka työviikko menikin onnen sekasessa sumussa. Viimeset pari päivää töissä on tosin ollut rauhallisempaa. Mutta nyt rutiineihin on kuitenkin luvassa muutosta, sillä työ tiskien ääressä on loppu. Huomenna siirryn nimittäin baaritiskin taakse eli tehtävänä on näillä näkymin tehä mm. jätskiannoksia, kaataa jotain juomia ja palvella asiakkaita. Taas oppimisprosessi alkaa siis alusta ja pääsen uusien haasteiden eteen. Vaihtelu virkistää!

Oon kyllä kaikesta rutinoitumisesta huolimatta erittäin ilonen, että tein päätöksen tulla tänne. Mielenkiintosta päästä näkee Saksaa näin työntekijän näkökulmasta. Järjestelmällisyys, tarkkuus ja jonkin sortin piheyskin tulee täällä esille. Saksalaista johtamisesta en voi vielä tehä vedenpitävää yhteenvetoa, vaan tarvin vielä lisää työkokemusta Saksasta. Ja se on kyllä varma, että hakeudun nyt tästä kesästä lähtien kesätöihin ulkomaille, jos en Suomesta oman alan töitä löydä. Voin tehä samoja paskaduuneja ulkomailla, mutta täällä mun kielitaito kehittyy ja opin enemmän uusia asioita. Nytkin päivittäin kuulen+puhun saksaa ja kämpilla tulee puhuttua pääasiassa englantia mun kanadalaisen kämppiksen kaa. Musta on nimittäin mukava vahvistaa myös enkkua. Mutta älkää kysykökään, miten mun epsanjan luvut edistyy. Alota sit huomenna lukemaan tota espanjan kielistä Anne Frankin päiväkirjaa..

Mä en oikeestaan aiemmin edes tajunnu, kuinka hyvin tää rannikkoseutu työllistääkään sesonkityöläisiä. Uskallan jopa väittää, että täällä kyllä innokas ja työtä pelkäämätön työnhakija kyllä kesätyötä löytää! Eilenkin istuessamme yhdessä paikassa iltaa baarin omistaja kerkesi jo tarjota töitä. Eikä me siis mitään töitä kysytty.

Kuten jo aiemmin totesin meillä on töissä kansainvälinen porukka. Työpaikalla on käyty mielenkiintosiakin keskusteluja. Eilen kosovolainen työntekijämme kertoi muun muassa olleensa sodassa ja näytti kranaatista päähän tullutta arpeaan. Bosnialainen kollega puolestaan harmitteli sitä, kuinka pitkä ura teknikkona katosi muutamassa hetkessä sodan takia ja kuinka hän nyt joutuu olemaan perheestään erillä ja tekemään ”hanttihommia”. Viime viikolla saksalainen kalakaupan täti puolestaan kertoi, kuinka pakeni itä-Saksasta länteen. Just tommoset pienet juttutuokiot, saa pohtimaan asioita. Ja sillon sitä ihmettelee jälleen, kuinka etuoikeutettu on kun itse saa vapaasti toteuttaa omia unelmiaan.

Toteuttakaa siis omia unelmianne, vaikka niiden toteuttamisen takia joutuskin tekemään pieniä uhrauksia!

Suvi kiittää ja kuittaa...

P.S Shoppailin tänään Lyypekissä ja tein aivan ihania löytöjä! (tämmöstä tyttöhömpänpämpää tähän loppuun :) )