Food poisoning..

Nyt se on sitten takana..nimittäin aito ja oikea meksikolainen ruokamyrkytys! Tunnen olevani voittaja, sillä meikä poika päihitti sen ketaleen. Ja nyt aion kyl tankata kaiken maailman pillereitä, joten herra food poisoningin on paras pysyä kaukana!

Mutta miten kaikki saikaan alkunsa.. Torstaina eksyin yllaripyllari baareilemaan ja aamuyön tunteina päädyin syömään jotain kanaruokaa.. No perjantai meni hyvin.. Mutta kuka oiskaan tienny, minkäläinen piru kyti mun vatsalaukussa. Lauantaina klo.7 starttasin yhdessä luisin perheen kaa kohti Teksasia. Nimittäin mulle suotui kunnia osallistua Luisin perheen yhteiselle lomareissulle. Ja minnekäs muualle me suunnattiinkaan ku Teksasiin. Luisin perheen vuotuiset perhematkat kun nimittain aina kohdistuu Teksasiin. Ja matkan ainoa tarkotus on shoppailu (ja kai siinä sivussa yhdessä olo).

Täältä päräytettiin sit kolmessa tunnissa Mc Alleniin ja sitten kunnon shopping tour alkokin. Oikeesti noi outlet kaupat on oikeita aarreaittoja! Ihan harmittaa ettei ollu enempää aikaa, sillä noista putiikeista ois löytyny siistiä vaatteita myös rakkaille veljillekin. Nooh.. Veljiä varmaan lämmittää kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että hetken ajan kaikessa shoppailu humussa ajattelin myös heitä vaikken siis mitään veljille ostanukaan. haha

Shoppailun ohessa vatsa alkoi jo antaa outoja signaaleja. Uusien vaatteiden huumaava tuoksu kuitenkin turrutti pahimman kivun ja vasta ruokakauppaan päästessä tuli kiire sinne posliiniosastolle. Ruoka- ja tuliaisostokset jäi sitten väliin, sillä tein entistä lähempää tuttavuutta kaupan posliinivalikoimaan. Sama toistui seuraavanki kaupan kohdalla. Yön hyppelinkin sitten vessassa. Sunnuntain pinnistin lääkkeiden varassa ja oikeesti olin tyytyväinen päivän antiin. Jätin tosin väliin sen aidon ja oikean teksas-elämyksen..nimittäin Mcdonaldsin! :) Menin kyllä yhessa perheen kanssa mäkkäriin. Mutta kun muut mussutti hampurilaisiaan, meikku nokki hieman salaattia. Mutta jos sunnuntaina ajatellin ruokamyrkytyksen olevan pahimmillaan olin kyllä aivan väärässä! Eilen nimittain iski sitten se viimeinen ja pahin aalto.. Mutta meikku selvisi! Onneksi Luis kuskas mulle pillereitä ja huolehti mun nestetasapainosta.. Luis nimittain laitto mut litkittää jotain ihmelitkua, joka ehkäsi "kuivumiselta".

Eilen kirosin, voivottelin ja muutaman säälikyynelkin tuli tipautettua. Mutta oikeestaan nyt ku ajattelen, niin ei toi älyttömän kauhee kokemus ollu. Onpa ainakin nyt jotain uutta koettu ja seuraavaan kertaan on lääkkeetkin valmiina! Ja koko juttu oli ihan oma vika. Ois pitäny tarkemmin kattoa, mitä laittaa suuhunsa.. Eli pulleropallerot olkaa varuillanne!

Kaksoset vihdoin saman katon alle..? :)

Eilen "keskustelin" eli toisin sanoen chattailin siskokullan kaa pitkästä aikaan.. Pähkäiltiin, että josko muutettas Oulussa muutamaksi kuukaudeksi saman katon alle. Kummallakin kun on tarkoitus lähteä toukokuussa takas ulkomaille. Ratkasu ois ennen kaikkea taloudellinen. Mutta sen lisäksi yhteinen kämppä mahdollistais myös paremmin pippaloiden järjestämisen.. ;)

Hassua, sillä vielä pari vuotta sitten me oltiin molemmat niin yhteenmuuttamista vastaan. Joko meiän päät on siis pehmentyneet tai sitten me ollaan hieman aikuistuttu. Jotenkin tuntuu, ettei enää tarvi taistella sitä vastaan että me ollaan kaksosia, joiden elämänkaari näyttää menevän yllättävän samaa rataa: Me opiskellaan samaa ainetta, samassa yliopistossa, harrastetaan samoja asioita, kaveerataan samojen tyyppien kaa ja päädytään vaihtoon samaan aikaan.

Ei siis ihme, että aikasemmin ajatus asumisesta ois suorastaan ahistanu. Mutta musta tuntuu, että me ollaan molemmat päästy itsenäistymään ulkomailla ollessa. Ollaan vihdoin saatu olla yksilöitä. Eli jos aiemmin totesin, että matkailu avartaa niin pakko todeta että se myös kasvattaa!

P.S Suosittelen lukemaan sarpsan kakka-tarinan osoitteessa http://sipulisari.blogspot.com/

Tunnelmia Zacatecasista..

Viikonloppuna suuntasin kultsipuppelin ja kahen amerikkalaisen kaverin kaa Zacatecasiin. Ja matka meni mahtavasti! zacatecas muistuttu mua jossain mielin espanjaa varsinkin yöaikaa. Matkaseurakin oli mahtavaa. tuntuu, että lähennyin niin luisin ku jordanin ja aleksin kaa. Tosin kultsi oli kyllä tosi kännis lauantaina! Mentiin nimittäin yhteen sika mageeseen klubiin, joka oli kaivoksessa eli siis vuoren sisällä. Sinne pitikin mennä semmosella kaivosvaunulla. Hieno mesta! Mutta tosissaan kultsi veti kyllä ihan kunnon kännit. En oo koskaan nähny sitä noin kännis enkä kyl toista kertaa haluakaan nähä! Toisaalta oli mukava, etten oo nyt tän parisuhteen ainoa alkkis. :) Mutta kyl tommonen känni koettelee parisuhdetta. Toisaalta tulipas todistettua, että kyllä ne osaa näköjään meksikolaiset vetää koomat.

Matkasta riittäs kerrottavaa. Mutta jätän kertomisen tällä kertaa kuvien varaan. Annetaan siis muutaman kuvan puhua puolestaan..

Meikku ja Jordan ottaa mittaa Louisista ja Alexista. Kuka saa sen viimeisen tacon..? ;)

Kunnon pariskunta-kuva! Meiän suhteessa ongelmat ratkaistaan sitten aseiden avulla. ;) Suomalaisella sisulla yksi Mexican lover kaatuu 1-0! haha

Tässä sitten perinteisempi parisuhdekuva..Takana avautuu maisema vuorelta käsin.

Jottei tästä kuvasarjasta tuu ällön imelä..Lienee paikallaan lisätä ihan normi maisemakuvia.

Meiän yllätykseksi kapungissa oli viikonloppuna seitsemättä kertaa kansainvälinen katuteatteri tapahtuma. Tässä ranskalaiset katusoittajat vetää huiman esityksen korkealla yläilmoissa. Enpä oo vastaavaa aikasemmin nähnykään!

Ja päädun taas toteamaan, että kyllä se matkailu avartaa! Koettavaa ja nähtävää riittäs jo pelkästään täällä Meksikossa vaikka kuinka paljon. AHISTAA ku aika menee niin nopeesti!!

Meksikolaiset miehet

No mutta mennäänpä nyt itse asiaan ELI maisemiin täällä Meksikossa. Ennen tänne tuloa olin aivan varma, etteivät meksikolaiset ois mun makuun.. Aattelin että jos jotain säpinää syntyy niin se ois sitten saksan kielisten vaihtareiden kaa. Oon nimittäin ollu sitä mieltä, että saksan kieli ja saksalaiset miehet on hemskatin vastustamaton yhdistelmä! Lecker, Lecker! :)

Nooh..jo tänne tullessani huomasin, että meksikolaiset miehet onkin jeez! Ne tuntuu tosin olevan hieman periksiantamattomia ja kyllä joistakin sitä kunnon pelimiestä eli gigoloakin löytyy. Ja semmoset tyypit taas ei oo oikein mun makuun. Macho on macho vaikka se missä öljyssä paistais! Viimeksi perjantaina yksi jonkin sortin gigolo koitti iskeä. Mutta niin se kyllä ilmeisesti koitti iskeä mun kämppistä. Ei jätkä vissiin tajunnu, ettei kaveruksia kannata saman illan aikana koittaa lämmittää. Se nimittäin vaikuttaa jo hieman epätoivoselta.. Niinku jätkän viimenenkin iskurepliikki: " I´m really not that drunk. I could still fuck you because i really want to fuck you". Eli ainakin mies meni suoraan asiaan! Tyyppi ei vaan tajunnu, että mun mexican lover(kammoan sanaa poikaystävä) oli lähettyvil. Eli tilannetaju oli mieheltä vähän hukassa. Silti se jakso vaan inttää ja kehua kuinka suomalaiset naiset on positiivisessa mielessä niin erilaisia ku meksikolaiset. Kuten totesin meksikolaiset miehet jaksaa halutessaan olla hyvinkin sinnikäitä!

Kaiken kaikkiaan en ois kyllä millään uskonu, että päädyn nopeasti parisuhteeseen Meksikossa. Jotenkin sitä oli jo tottunu elämään sinkkuna, eikä mulla ollu hurjempaa tarvetta pariutua. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ens viikolla tulee hurjat kaksi kuukautta täyteen! haha Ja pari kertaa on jo pientä kriisin poikastakin ollu. Mutta uskon, että ne on oikeestaan puhdistanu ja tehny suhteesta jollain tapaa lujemman. Silti en uskalla vielä tehä hurjia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Katotaan miten tämä etenee. Mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että voisin ton ukkeli pukkelin pakata matkalaukkuun ja tuoda tuliaisena Suomeen. Äitimuorikin varppina tykkäis.. ;)

Mutta näihin tunnelmiin ja maisemiin päättyy nyt tämä tilitys..

Nauttikaa maisemista!

Monterrey-trivia

Tässäpä hieman tietoiskua mun tämän hetkisestä kotikaupungista.

1) Monterreyssa on asukkaita n.5 miljoonaa eli melkein koko suomen väestö mahtuis tänne. Jotenkin jännä tunne vihdoin asua näin isossa kaupungissa. Kaupungin isouden tajuaa kunnolla vasta sillon, kun menee vuoren toiselle puolelle. Toiselta puolelta nimittäin avautuu entistä isompi kaupunki. Näitä vuoria voi tulla kyllä ikävä. Jotenkin tuntuu turvalliselta, kun vuoret ympäröi kaupungin. Eksymiseltä voikin välttyä vuoria seuraamalla, sillä joka pääilman suunnasta löytyy vuori. Kätsyä etten sanoisi!

2) Mutta vaikka vuoret kaupunkia suojaavatkin..Niin silti tulee muistaa että ollaan Meksikossa, jossa huumekauppa on iso bisnes. (Osaksi) huumebisneksien takia ihmiset ajautuu myös kidnappaamaan viattomia ihmisiä. Täällä meidän yliopistollakin koitetaan nyt paremmin varautua kidnappauksiin. Tän vuoden aikana on nimittäin yliopistonkin pihalta kidnapattu lunnaiden toivossa pari oppilasta. Nykyään meiän pitää näyttää opiskelijakortti koululle tultaessa. Mutta toi tarkastus on musta kyl vitsi, sillä tyypit ei oo turhan tarkkoja. Eilen mäkin pääsin kyl yliopistol vaikka mulla ei ollukaan minkäänlaisia henkkareita. Kuhan vähän vaan selittelee niin kyl tänne sisään pääsee. Tervetuloa siis vierailulle!

3) Kaupunginosa jossa mun maja kököttää on nimeltään San Pedro. Leikillään kaupunginosaa nimitetään myös Meksikon Beverly Hillsiksi. Syykin siihen löytyy helposti kun vähän kiertelee alueella. Jotku talot on melkein ku linnoja! Mutta meiän tönö on kyl sit ihan normi tönö, vaikka kuulemma hienosto alueella asutaankin..

4) Ötököistä riittäiskin kerrottavaa.. Olen täällä siis elämäni ensimmäistä kertaa kohdannu lentäviä torakoita. Itse asiassa torakka sana oli ensimmäinen sana, jonka opin sekä saksaksi, enkuksi ja espanjaksi. En siis tienny aiemmin tota sanaa millään vieraalla kielellä. Mitenköhän se muuten sanotaan ruotsiksi..no anyway. Onneksi lentäviä torakoita ei oo näkyny kertaakaan sisällä meiän asunnossa. Itse asiassa torakat oli meil ongelma ensimmäisen viikon ajan. Sitten me tilattiin myrkytysmiehet ja torakat katosi meiän huushollista.Mutta nyt lauantaina torakat päätti sit tehä kunnon hyökkäyksen. Loppujen lopuksi saldo oli 10 torakkaa ja nyt niitä ei oo näkyny enää ollenkaan. En ois kyl uskonu toteavani, että noihin torakoihin tottuu jollain tapaa. Tai ainakaan en saa enää yhtä hurjaa kohtausta ku ekana viikkona. Ehkä tän vaihon lopuksi mä tuon muutaman torakan muistona kotiin.. :)

5) Isoon kaupunkiin mahtuu tietysti paljon ristiriitaa. Jotku alueet kukoistaa ja niiltä alueilta löytyykin sit niitä hienoja asuntoja. Mutta jo tien toisella puolella saattaa löytyä hökkeli. Jo kaupungin keskustakin on hyvä esimerkki ristiriidoista. Kaupungin keskustaa on rakennettu ja uudistettu paljon jonkin seminaarin takia. Nyt sinne on tehty puistoalue ja kanaali. Kaunis ja romanttinen näkymä ilta-aikaan! Mutta sitten keskusta löytyy kans rähjäsempää aluetta, jossa auton ovet laitetaan ajaessakin lukkoon. Täällä tosin meksikolaisilla on tapana laittaa aina ovet lukkoon autoa ajaessa. En aina oikein tajua miksi..

Hitsi pitää jatkaa turinointia myöhemmin. Nyt on jouduttava luennolle ->
Mutta tosiaan kaikki on hyvin, vaikka en nykyään enää blogia päivitäkään. Viihdyn ja voisin kyllä jäädä tälle tielle.. Mutta pakko kai se on se Suomen tammikuun pakkaset koettava. Sisulla jos ei muulla!

Olkaa ihmisiksi!

Hola chicos!

Ihan jo ärsyttää aloittaa toteamalla, että hupsisheijaa onpas aika hujahtanu viimesestä päivityksestä. Enpä siis totea sen enempää tai selittele, miksi blogi ammottaa tyhjyttään. Joskus on ehkä parempi vain vaieta..Mutta tosissaan, jos jollekin on jääny epäselväksi niin seikkailen tällä hetkellä täällä Monterreyssä, Meksikossa. Kone laskeutui 30. heinäkuuta ja täällä on sit tarkoitus olla 2. tammikuuta 2009 asti. Ennen Suomeen paluuta tarkoitus ois viettää viikko Nykissä. Onneksi Suomeen paluuseen on vielä jonkin verran aikaa.. Täällä nimittäin riittää ihmeteltävää! Uskokaa pois!

Mutta aloitetaanpa sillä, että se on kyl ihan hupunhöpöpöppöä että asunto täältä löytys tosi helposti. Sillä asuntoja on kyl tarjolla. MUTTA jos haluaa löytää edullisen asunnon läheltä yliopistoa homma vaikeutuukin. Mekin kierrettiin pari päivää kävellen yliopiston aluetta. Siinä vaiheessa ku jouduttiin yhden vuokranantajan kusettamiksi alko jo hieman tulla epätoivonen olo. Mutta ei siinä sit taas auttanu mikään muu ku jatkaa etsintöjä. Onneksi satuttiin lopulta tapaamaan oikeita tyyppei, jotka tiesi taas toisia hemmoja jotka tiesi taas jotain yhestä vapaasta asunnosta lähellä yliopistoa. Ja niin me sitten lopulta päädyttiin,muuttamaan yhteen yhen suomalaisen ja saksalaisen tytsyn. Alun perin en ois halunnu asua suomalaisen kaa. Mutta onneksi kotona puhutaan pääasiassa muuta ku suomea, joten ratkasu tuntuu olevan vallan mainio. Saksalaisen kämppiksen kaa pääsen harjottaa kans saksaa, sillä loppujen lopuksi saksahan on mun pääkieli. Ois ikävä menettää tääl olles saksan kielentaito, joten harjotus tulee musta tarpeeseen.

Oon meiän asuntoon tyytyväinen. Onneksi tosissaan tavattiin ne meitä auttaneet paikalliset. Ja nyt pääsenkin toteamaan, että paikalliset ihmiset on kyl tosi avuliaita. En oo aiemmin näin lämpimiin ihmisiin törmännykään! Tääl on kyl ehottomasti helpompi tutustua paikallisiin ku esimerkiksi ollessani vaihos Saksassa. Ja täällä pippalot tuntuu olevan suurempia ku Saksassa ollessa.Muuten näitä vaihtokokemuksia onkin tosi vaikee verrata, sillä loppujen lopuksi on kyse niin erilaisista maista!


Oikeesti vasta täällä tuntuu, että oisin ulkomailla. Jotenkin täällä huomaa kunnolla niitä kulttuuri eroja. Tuntuu nyt höpsöltä ajatella, että sillon ku asuin esim. Saksassa tai muuten matkustelin Euroopassa ajattelin olevani niin kaukana koti Suomesta. Mutta nyt kun Suomi on ison valtameren takana ja jetlagin päässä vasta tajuan olleeni silloin niin vääräs! Euroopan ulkopuolella on niin paljon nähtävää! Mun matkakuume senku kasvaa. Uudet hakupaperit on pakko laittaa kyl menemään ja ite asiassa taidanpa palata tänne puolel maailmaan Aasian sijasta. Sen verran paljon on alkanu etelä-Amerikka kiinnostaa ja samalla voisin sit petrata mun espanjaakin. Ja nyt varmaan tulee se kysymys, miten mun espanjan laita on..? No olen totuuden mukainen ja myönnän, että mun epsanja on yhä perseestä. Ymmärrän jo enemmän ja sanavarasto paranee pikku hiljaa..Mutta silti kynnys aukasta tämä muuten niin tehokkaasti toimiva suuvärkki tuntuu olevan mahottoman suuri. Mutta tosissaan ei mun epsanja voi kyl lähtötasosta huonontuakaan!

Oon viihtyny tääl kyl tosi hyvin. Matkustellu en oo viel hurjasti kerenny. Yhen mutkan olen tehny yhdelle aavikolle, yhden vuoristoon kiipeilykurssin mukana ja yhden mutkan karibialle. Ja voi pojat olipa Karibia kyl hienon hieno kokemus! Yksi elämäni hienoimmista elämyksistä oli ehottomasti snorklaaminen maanalaisissa tippukiviluolissa. Kuinka usein elämässäni tulen oikeesti uimaan maan alla noin upeissa maisemissa!!?? Ei voi sanoin kuvailla, miltä siellä näytti. Mutta tosissaan jos poikkeatte Karibian seuduille ettikää ihmeessä lähin cenote. En tiiä sit onks niissä paljon eroja..

Mainitsinkin tos alus jotain pippaloista. Elikkäs joo kyl vaihtarit tääl osaa kyl pippaloida. Melkein joka viikko tuntuukin olevan kotipippaloita amerikan malliin. Mekin järkättin pari viikkoa sitten mun kämppisten kaa kunnon kotibileet! Paikalla olo arvioiden mukaan 60-70. Joku vieras väitti vieraita olleen parhaana hetkenä jopa 100. Mutta mul ei oo kyl hajuakaan. Olin nimittäin jossain vaiheessa aika tillintallin.. Mutta ei siinä oli hemskatin hauskaa. Ainut ikävä puoli oli vaan siivoaminen seuraavana päivänä. Mutta sain seuraavaa kertaa ajatellen yhen siivoajan puhelinnumeron. Muut vaihtarit nimittäin on pippaloiden jälkeen käyttäneet ton siivoajan palveluja. Yksi tunti maksaa vaivaset 5 pesoa (1e=15.4 pesoa), joten mieluusti sen rahan antais jollekin paikallisel rahaa tarvitsevalle!

Ja pakko vielä tunnustaa näin lopuksi jotain... En oikeesti ennen tänne tuloa uskonu, että meksikolaiset miehet ois mun makuun.. Mutta kerkesin olla täällä vaan muutaman viikon, kun sitten satuin kohtaamaan yhen mulle nyt tärkeän meksikolaisen. Ja siitä se sit lähti. Ja tosissaan kyl täs suhtees onkin nopeesti edetty. Appivanhemmat on tavattu jo pariin otteeseen ja kovasti koitan nekin hurmata. Mutta hitto ku joka kerta harmittaa oma puutteellinen epsanja ku koitan niiden kaa jutskailla. Mutta toisaalta mihin appivanhempia tarvii, jos veljet ainaki tykkää musta. ;) Ja kyllähän se on niin, että mexican lover auttaa kummasti kulttuurin tutustumisessa.. :)

Mutta tässäpä tämä oli lyhyesti tiivistettynä. Matkan varrel on kerenny tapahtua ja välin on tullu mieleen, että tuostakin pitäis kyl muistaa jotain tääl kertoa. Mutta kun nyt vihdoin saan aikaseksi kirjottaa ei tuu millään mieleen, mitä kaikkea olisinkaan oikeestaan halunnu jakaa teidän kaa. Ja pahottelen tosissaan kun olen jälleen kerran ollu niin vähän yhteyksis. Ootte kuitenkin mun ajatuksissa! Älkääkä turhaa huolehtiko, sillä tääl on kaikki hyvin. Itse asiassa elän taas elämäni parasta aikaa!

Pusitus ja halitus!