Vuosi 2007 ja..kollit

Kohta vuosi 2007 on historiaa. Kliseisesti sanoen on pakko todeta ajan hurahtaneen aivan liian nopeasti! Samaan syssyyn voinen vielä todeta, että takana on kaiken kaikkiaan muistorikas ja mahtava vuosi!

Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että vielä vuosi sitten meikäpoika oli vaihdossa Saksassa. Kevät ja kesä on täynnä vaihtokokemuksia ja tää syksy menikin taas totutellessa arkeen Oulussa. Arkeen, johon kuuluu myös opiskelua! Tosin vaihtarit, joihin tutustuin ESN:n ja Venäjän reissun kautta, muuttivat loppusyksyn kuvioita: Omien vaihtarikavereiden kaa tuli viimesinä viikkoina pidettyä muun muassa vihta- (joku sanoo vasta-) iltama, laatikkoruoka-iltama (vieläkään laatikkoruoat ei kuulu mun suosikkipöperöihin) sekä pullanpaistopileet. Tuli siis leivottua vaihtareiden kaa normaalien korvapuustien lisäksi oluella ja suomalaisella "kansallisjuomalla" eli Ruskalla maistettuja korvapuusteja. Sitten lähettiin porukalla Onnelaan. Oon käyny Onnelassa nyt kolme kertaa. Mutta silti en ainakaan vielä myönnä, että Onnela viehättäs mua millään tavalla. Näyttää vaan siltä, että kaikki vaihtarit menee sinne. Lisään herkullisen hyvännäköiset vaihtarit menee sinne. Joten...mitä muita vaihtoehtoja mulla oikein jää. ;)

Jo jonkin aikaan mun kiinnostuksen kohteet on aina olleet ulkomaalaisia. Jotenkin mulla on vaan ollut semmonen kutina, että... Mä oon elänyt semmosessa kansainvälisessä pölypilvessä ja nostanu ulkomaalaiset kollit jonkinlaiselle jalustalle. Mua kiinnostas kokea, voiko suhde ilman omaa äidinkieltä olla tasa-arvoinen. Toisin sanoen tulisinko mä suhteen syventyessäkin aina ymmärretyksi tai tulisko kulttuurierot väliin. Mä olen yhä kiinnostunut asiasta. Tosin tänä syksynä ihastuin piiiitkästä aikaan suomalaiseen. Ihastus meni nopeesti ohi ilman, että kyseinen tyyppi edes huomasi mun kiinnostuksen. Mutta se ei ollutkaan asian juju. Vaan tärkeintä ja positiivista oli huomata, että että Oulusta löytyy myös mun makuun sopivia suomalaisia kolleja!

No nyt oon siis tilittänyt/tylyttänyt viimestä kertaa tälle vuodelle. Aluksi ku aloin kirjottaa, mulla oli paljonkin selitettävää. Toisin sanoen oisin halunnut puhua syvällisiä, kertoa mitä mielessä liikkuukaan. Mutta nyt en vaan jotenkin saa kaikkia mielen päällä olevia ajatuksia kirjotettua. Apua, tuntuu etten mä enää osaa kirjottaa. Toisaalta eihän teidän kaikkea tarvitsekaan tietää. ;)

Näyttää siltä, että tän tekstin pääpointti oli miehet! Vaikkakin mun piti aluksi kelata tätä mennyttä vuotta :) Mutta perustelukin on ihan helppo, mulla on suklaanälkä päällänsä! Kauheeta ku ekaksi jouluna syö kasan suklaata ja sitten loppuvuodesta kärsii suklaanikkiksistä.

Onneksi kohtaa alkaa vuosi 2008 toisin sanoen sitten alkaa parempi ja terveellisempi elämä!

From Russia with love..

Hupsheijaa, tässähän on mennytkin jo tovi viime kirjoituksesta. Syksy on vaan jotenkin hurahtanu ohi ja yhtäkkiä sitä huomaakin, että jouluun on enää 22 päivää. Tosin ennen kuin joululomalle pääsee edessä on vielä 7 tenttiä..

Tää viikonloppu on oikeesti menny vaan nukkuessa. Käsittämätöntä, kuinka paljon ihminen voi nukkuakaan. No mun puollustuksena tälle tylsältä kuulustavalle viikonlopulle on se, että takana on rankka vodkanhuuruinen Venäjä. Palasin nimittäin perjantaina klo.3 aikaan takas tänne Ouluun. Tiivistettynä vois sanoa, että mulla on semmonen fiilis niin kuin oisin kokenut vaihtosyksyn yhden viikon aikana! Tuli taas elettyä ihan kunnolla!

Tuntuu vaikeelta selittää, miksi viime viikko oli niin mahtava. Viikko kostuu nimittäin kaikista pienistä hetkistä, jotka teki kokemuksesta kokemuksen arvoisen. Käytiin porukalla sirkuksessa, baletissa, syömässä, kattomassa nähtävyyksiä ja hurviteltiin limusiinilla baariin.. Melkein kaikki on nimittäin Venäjällä mahdollista.. Mutta koitan koota nää mun hyvin väsyneet ajatukseni ja kertoa matkasta vähän järjestelmällisemmin. ->

Viime viikon perjantai aamuna lähettiin n.40 vaihtarin kaa vallottamaan Moskovaa ja Pietaria. Köröteltiin bussilla Lahteen ja sieltä hypättiin Moskovaan menevään yöjunaan. Junassa alkokin sit tutustua paremmin porukkaan. Käsittämätöntä, mutta jo kaksi olutta alko tuntua päässä! Myöhemmin hokasin oluen olleen 9 prossasta, joten ei ollu ihme, että ne vähän alko jo naurattaa.
En yhtään valehtele sanoessani, että matka Oulusta Moskovaan meni ihan mielettömän nopeasti! Mieleen jäi varsinkin junamatka, jossa suomalaiset tullimiehet koitti opettaa suomalaisille atomikaksosille, miten tuppea pelataan. :)

Moskovasta mieleen jäi erityisesti se, ettei kaupungissa ollu kaduilla viemärijärjestelmää. Kadut oli siis loskasia ja paskasia. Liikenneruuhkat on kans ihan käsittämättömiä. Tyypit ostaa 300-400 eurolla ajokortin ja lähtee liikenteen sekaan -> onnettomuuksia, lisää autoja liikenteessä. Ruuhkat kuulemma senkun pahenee, eikä kukaan tee asialle mitään. Moskova on ristiriitanen kaupunkin. Liian suuri kaupunki, jossa löytyy myös kauneutta.

Parin yön jälkeen matka jatkui Pietariin, joka ehkä miellytti mua enemmän. Mieleen painuvin ilta oli ehottomasti Russian Dinner-party. En oo oikeesti ikinä juonu noin paljon raaka vodkaa! Tosi fiksua vetää tommoset läret jossain Venäjällä. Seuraavana päivänä sain sit keretä mun kamppeita kahesta eri huoneesta. Oltiin nimittäin porukalla jatkettu baarin jälkeen pippaloita parissakin erissä hotellihuoneessa. Mulla oli tosin mielikuvaa vaan yhestä huoneesta. :) No olin kuitenkin niihin KAHTEEN huoneeseen jättäny mun laukun, takin ja kengät. Mietin vaan, että miksi mä oon lähteny ilman kenkiä omaan huoneeseen..? Känniääliön ajatuksia on niin vaikee seurata. :) Eli mä siis vaan puoleksi kadotin mun kamppeet Venäjällä.

Pöljää ku mä nyt vaan selitän kännisekoilusta. Venäjä ei ole nimittäin synonyymi vodkalle. :) Kiinnostuin nyt enemmän Venäjän kulttuurista ja haluaisin mielelläni opiskella venäjän kieltä. Ei joutuis tuntemaan sit itteään niin typeräksi, vaan osais oikeesti kommunikoidakin jotain. Pietari ja Moskova oli mulle turistina positiivisia yllätyksiä. Ehkä kuva ois erilainen, jos oisin lähteny matkaan yksin. Nyt kaikki oli nimittäin niin hyvin organisoitu. Suuri kiitos siitä meidän matkatoimistolle eli Aikamatkoille! Jotenkin on aina ajatellu, että pakettimatkat ois vaan eläkeläisille. Mutta sen takia Aikamatkat onkin poikkeus. Niiden pääasiallinen asiakas kun on opiskelija. Matkat on siis räätälöity opiskelijoiden näkösiksi!

Yksi parhaimmista asioista, mitä matka mulle oikeesti antoikaan, on ne ihmiset joihin tutustuin. Veikkaanpa jo nyt, että sain joitakin elinikäisiä kavereita. Myös kielen kannalta reissu teki todella hyvää, Viikon aikana tuli nimittäin puhuttua koko ajan saksaa! Tuntuu, että tulee joskus nopeasti tietynlainen kynnys puhua vieraita kieliä, jos niitä ei oo aikoihin kunnolla puhunu. Ton viikon jälkeen oon taas niin paljon varmempi mun saksan kielen suhteen.

Vaihtarit on niin rentoa porukkaa. Itekin kerkes viikon aikana unohtaa täysin huolet ja kiireet. Harmi vaan, että melkein kaikki reissulla mukana olleet vaihtarit lähtee tässä kuussa Oulusta pois. Pitää siis nauttia nyt näistä viikoissa noiden hullujen seurassa! That's the plan!

P.S Jenny: Kato ei kannata luovuttaa. Joskus odotus nimittäin palkitaan ja mä oikeesti kirjotan tänne. :) Oli ihan hemskatin mukavaa jutella pitkästä aikaan skypessä! Pusuja!

Kaipuu

Tänään se sitten iski, nimittäin kauhee kaipuu. Kaipaan elämääni Saksassa ja siellä olleita ihmisiä. Käsittämätöntä, mitä kaikkea vaihtovuosi tuokaan tullessaan. Musta on tyhmää elää menneessä ja kaiholla muistella jotain, sillä pitäis koittaa elää nykyisyydessä. Mutta toisaalta välil on mukava olla kaihoisa.

Tän kaihon mussa herätti Diegon lähtö, mailia saksalaiselta kaverilta ja puhelu Sloveniasta. Käsittämätöntä, miten joittenkin ihmisten kaa pysyy samalla aaltopituudella, vaikkei yhteyttä pitäisikään!

En oo tosiaan aikoihin kirjottanu, mikä on todella sääli. Aion vielä joku päivä saada aikaseksi ja kirjottaa ihan kunnolla, mitä mä oon viimeset pari kuukautta touhunnu. Tän hetkinen tilannehan on se, että oon joutunut tekee paljon koulun takia töitä ja viime viikolla kävin vaihtohaastattelussa. Hakupaperit Meksikoon, Brasiliaan ja Chileen on siis menossa. Peukut siis pystyyn! Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan tämä typy on jo Etelä-Amerikassa!

Pusuja ja haleja!

P.S Jennylle oikein rakkaita terkkuja näin bloginkin kautta. Luen sun kuulumisia ja toivon, että joku päivä päästään kunnolla jutteleenkin.

Kuka tietää kysymykseeni vastauksen?!

Mitä tarkottaa sana "afitersen"?! Mitä kieltä toi ees on?! Siis en kai mä nyt oo niin kauaa ollu Suomesta pois, etten mä enää ymmärtäis puhekieltä! :) Oikeesti nyt viisaammat ihmiset auttakee. Sain tommosen vastauksen nimittäin mailiini ja nyt pitäs osata vastata jotain yhtä nokkelaa. Ekaks ois tosin hyvä varmaan tietää, mitä toi tarkottaa..

Suvi muuttaa Tuiraan?!

Unohin muuten mainita, että asunto Oulussa alka olla aika varma. Tai ainakin kämppis on jo ihan varma! Muutan nimittäin yhen Nikon kaa yhteen. Mukavaa ku on jotain uutta ja jännää siis luvassa Oulussakin. Vähän sika säkissä ja spontaanisti toi mun lopullinen päätös tosta yhteen muuttamisesta nyt tuli. Mutta hei kaikkea pitää kokeilla ja jos mun suunnitelmat toteutuu odotetusti, mä oon ehkä vaan huhtikuun loppuun Oulun kansalainen, joten Oulussa en sit asuntoa kauheen pitkään tarvis. Siis jos mun suunnitelmat vaan toteutuu, tää poika lähtee viel seikkailee ennen ku asettuu lopullisesti Ouluun suorittaa opiskelut..

Haikee olo on vielä päällänsä, mutta siihen helpottanee kavereiden seura. Nyt siis jätskille juhlistamaan mun kämppäuutista ja sitä, että mun kaverin isä muuttaa sen naisystävän kaa yhteen. :)

Haikeeta, vaikeeta

Iskipä haikea olo päällensä, kun jouduin hyvästelee uudelleen yhden kaverin. Alko taas ahistaa/pelottaa tulla sinne Suomeen ja jättää tää kaikki taakse. Toi kaverikin kerto kokeneensa sen kuuluisan kulttuurishokin vasta sitten kotimaassaan. Oikeestaan ihan loogista, että ihminen kotiin palatessaan vasta kunnolla tajuaa, mitä vuoden aikana tapahtuikaan ja kuinka paljon täydempää elämä täällä oikeesti olikaan. Suomessa ihmiset on jatkaneet elämäänsä samaa rataa ja ite huomaakin ettei niihin samoihin kuvioihin enää sovi. Huomaa muuttuneensa. Ahistaa ajatus siitä, että mä palaan taas arkeen. Kuulostaa varmaan liiottelulta. Mutta hitto kuka oikeestaan voi sanoa, mitä ihmisen pitäs näin ikimuistosen vuoden jälkeen tuntea. Jos mä sanon, että tunnen näin, niin sitten mulla on lupa tuntea näin vahvasti.

Nää tunteet ku tajuaa tän olevan kohta ohi, on ihan mielettömän vahvoja. Yksi mun hartaimmista unelmista on kohta ohi. Piru vie, nyt sitä on sitten asuttu melkein vuosi Saksassa, enkä hetkeäkään oo katunu sitä että tänne lähin! Als Fremde mä oon saanu seikkailla ja saanu mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää, elää erilaista arkea.

Ristiriitasta, sillä totta kai mä iloitsen jo siitä, että nään Suomessa omia rakkaita ihmisiä. Toivottavasti siis kukaan ei ota nokkiinsa, jos surkuttelen sitä että mun pitää tulla Suomeen. Oikeestaan surkuttelen itse asiassa sitä, että mun pitää jättää Saksa ja tää elämäntapa. Iloitsen siis aidosti, että nään kaikkia teitä kultsi puppeleita. Tää ei oo siis mitään henkilökohtasta. Ihan yhtä ihania ihmisiä tekin ootte ku nää tyypit. :)

Fakta on se, että yksi elämänvaihe on pian ohi. Ja mä tiedän, ettei täälläkään elämä ois varppina koko loppu elämää näin ruusuisaa. Bayreuth ei tule olemaan enää muutaman kuukaden päästä se sama paikka, mikä se oli tän vuoden, sillä liian moni ihminen jatkaa matkaansa ja jättää Bayreuthin taaksensa. Varmaan siis hyvä jatkaa itekin matkaa. Mulle on vielä sen verran unelmia, eikä niihin nyt vielä tässä vaiheessa kuuluu tänne Saksaan pysyvästi jääminen. Vaikkakin ajatus on kyl kävässy mielessä. Äippä päipän pitänee tosin alkaa jo varautua siihen, että mä joku päivä asun pysyvästi ulkomailla. Halu työskennellä ulkomailla on nimittäin vahvistunu entisestään.

Ja vielä toinen fakta: Meikä poika ei enää pohjolan miestä huoli. Se mun unelmien prinssi on jossain täällä.. Irgendwie habe ich solches Gefühl, dass er mir hier irgendwo wartet. Tiedetään, toivossa on hyvä elää. :)

Tältä näyttää 21-vuotias Suvi dildo ja raamattu kädessään. :)

Ihana päivä!

Ihanaa olla taas vuoden vanhempi! Viime vuosi oli elämäni vuosi, joten mitä kaikkea tuleat vuodet vielä tuokaan. Aivan mahtava fiilis tästä päivästä ku porukka on muistanu mua halauksin ja onnitteluin. Oli ihana tulla kotia, kun oven edessä odotti jo kaverilta paketti. Osuvasti sain Anne Frankin päiväkirjasta espanjan kielisen version. Anne Frankin museon jälkeen, kun oon niin kovasti halunnu lukea ton koko kirjan. Mutta espanjaksi siinä on jo vähän enemmän haastetta..Luen sen sit kotona Suomessa.. :)

Huomiseksi oon kuttunu parikymmentä kaveria juhlimaan mun synttäreitä. Nyt lähen stammtischiin ja luen sit yöl tentteihin. Viimesistä hetkistä on otettava ilo irti. Huomen sit ennen ku porukka alkaa valuu tänne ois tarkotus leipasta jotain. Vissiin suvi taas on suunnitellu liikaa ja unohtaa sen seikan, että vuorokausi on vaan 24 tuntia. No, jospa synttärisankarille suotas hieman pitempi päivä. Pliis.

Pakko vielä sanoa, että oon aina ihan innoissani ku kuulen hyviä uutisia Suomesta. Mukavempi palata takas ku tietää, että sielläkin tapahtuu jänniä asioita. Yksi kaveri oli päässy lääkikseen opiskelee ja yksi menee ens vuonna naimisiin. Onnea molemmille kaiffareille! Aivan mahtavia uutisia! Lisää tommosia. Erityisesti jos on kyse kutsuista, joissa voi pukeutua hienosti. Juhlapuku on nimittäin jo tiedossa! ;)

Pitäkää huolta toisistanne! Nyt tämä tytsy lähtee kaupungille!
Pus, pus

El día de mi cumpleaños!

Heute hab ich eine Klausur auf spanisch geschrieben. 50-50 ob ich sie bestehe. Hoffentlich bestehe ich sie, weil ich gern in Finnland spanisch weiter lernen möchte und die 4 Punkte sind mir notwendig.

Heute hab ich einen Geburtstag. Ich fühle mich heute echt besonders, weil viele Leute (wegen der studivz) mir gratuliert haben. Leider kann ich erst morgen richtig feiern, weil ich morgen noch 2 Klausuren schreiben muss. Und danach versuche ich noch selbst eine Kuche zu backen. Ich glaube, ich hab noch nie ganz allein eine Kuche gebackt. Also es ist schon Zeit zu probieren wie eine Kuche a'la Suvi schmeckt. :)

Aber jetzt muss ich mein Referat vorbereiten.
Bis später! Hab euch lieb!

P.S Mika, Alles Gute zum Geburtstag!

Ich lebe immer noch!

Eine Woche mit Sari ist echt schnell gegangen. Wir haben gut gegessen, geschlafen (Ok, während der letzten zwei Nächten nicht so viel) und geredet. Und wir waren auch in Nürnberg.
Sie ist dann heute nach Köln gefahren und ich war echt traurig. Nicht deswegen dass
sie jetzt weg ist (ich weiss nämlich, dass wir uns bald in Spanien sehen) , sondern weil ich kapiert habe, dass mein Austauschjahr auch bald vorbei ist. Wenn Sari ins Taxi eingestiegen ist, hatte ich selbst solches Gefühl, dass ich sie war. D.h dass ich Bayreuth verlassen musste. Schwer zu erklären..

Aber glücklicherweise kann ich noch fast vier Wochen hier Zeit verbringen. Also jetzt muss ich einfach über diese Zeit geniessen. Und bald hab ich einen Geburtstag, falls jemand dass vergessen hat.. :) Ich hab drei Klausuren nächste Woche, deswegen feier ich erst am Donnerstag meinen Geburtstag. Es wird sicher toll!

Aber jetzt, muss ich lernen.
Bis später!

P.S Sari, ich hab mich riesig erfreut, dass du hier warst. Aber es ist auch schön wieder in eigenem Bett zu schlafen.. :) Hab dich lieb!

Hyvää jussia!

Niin se vaan juhannus tulla tupsahti ovelle! Kävin just suihkussa ja kohta ois tarkotus lähteä ainokan luo leipomaan karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Tarkotus ois kans grillata ja kattoa Conan O'Brianin Suomijakso yhessä suomalaisten, puolisuomalaisten ja ulkomaalaisten kaa. Kiitos Maijan nyt meillä on kans salmiakkikossua ja mulla on tarjottavana ruotsalaista siideriä eli kyl se tästä viel juhannukseksi kääntyy.. :) Valitettavasti ilma ei oo kauheen hyvä, joten saa nähä päästäänkö vielä telttailee järven rannal. Schaumamal.

Echt Schade, dass du Diego nicht hier bist. Aber glücklicherweise gibt es Juhannus auch nächtes Jahr. Vielleicht feiern wir alle dann zusammen.. :)
Mutta nyt vaatteenvaihtoon!

Vielä yks kysymys: Onko siellä tosiaan koko vuorokauden valosaa? En usko! :) Nyt kun ite on ulkomailla, tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että siellä ei yölläkään oo pimeetä.

Ommattu mun jennylle :)

Kuulin just aivan hemmetin hyvän uutisen koti-Suomesta, joka on pakko jakaa teiänkin kaa. Jennykkä, mun ihana kultsipuppeli, on valittu opiskelee farmasiaa! Aivan huippua!! Oon ihan itekin täpinöissäni ja onnellinen siitä, että joku pääsee toteuttaa unelmaansa. Täältä lähtee oikein iso rutistus sinne päin! Jenny, on pirun ylpee susta!! That's my girl!

Oot rakas! Pus, pus!

Vuoret on jeez!

Viikonloppu Sarpsan luona Salzburgissa on takana. Ennen lähtöä jouduin hammaslääkärin porattavaksi. Ehottomasti epämiellytävin kokemukseni täällä Saksassa, vaikka ite lääkäri olikin oikein hellävarainen. Se poraamisen ääni on vaan niin epämiellyttävä. Mielenkiintosta oli kans puhua saksaa, kun toinen puoli kasvoista on puudutettu.

Saavuin myöhään torstaina viiden tunnin junamatkan jälkeen Sarpsan luo. Perjantaina pääsin vihdoin käymään yhessä kuuluissa salzburgilaisessa linnoituksessa. Meikkuhan on ollu esim. joululomalla paljon salzburgissa, mutta vasta nyt sain kunnol katottua nähtävyyksiä. Saavutus se on sekin! Sain myös ostettua Salzburgista Lapin Kultaa sekä Kopperbergin siideriä juhannusta varten. Voi luoja, ku mä ootan, että saan aukasta siideripullon. Nam!

Lauantaina päädyttiin sit Saksan puolelle Berchtesgadeniin, sillä me haluttiin päästä ylös Alpeille kattoo Kotkanpesää, joka tehtiin Hitlerille 50-vuotis synttärien kunniaksi. Sitä ennen käytiin dokument-keskuksessa, jossa sai taas paljon uutta tietoa Hitlerin toimista kyseisellä alueella. Siis esimerkiksi siitä, kuinka ihmisiä häädettiin asunnoista, jotta Hitlerille voidaan rakentaa se pytinki. Loppujen lopuksi Hitler ei edes käynyt usein pytingissään korkeanpaikan kammonsa takia. Mitä kyllä ihmettelen, sillä maisemat oli huikeat! Yksi hieno asia matkustamisessa kans myös se että, historia alkaa kiinnostaa enemmän. Varsinkin kun käy tommosessa historiallisessa paikassa.

Reissun tarkotus oli päästä kans ite hyvästelemään sarpsan ympäristöt. Tuli jännä kaihosa fiilis ku jouduin hyvästelee sarpsan hyvän kaverin rafan brasiliasta. Meikku ei oo onneksi tän vuoden aikana joutunu hyvästelee niin paljon ihmisiä. Kiitos siitä kuuluu, että moni vaihtari siirsi lähtöään ja jäi vielä täksikin lukukaudeksi Bayreuthiin.
Oli hyvä reissu! Salzburg on kyllä kans kotosa paikka, erityisesti sarpsan asuntola. Ei ollu tullu aikoihin juteltuakaan siskon kaa. Me ollaan jotzenkin hyvällä tavalla erkaannuttu toisistamme. Hyvällä tavalla tarkoitan sitä, että enää toinen ei tiedä kaikkea toisesta. Ja tuntuu suorastaan hassulta, kun joku näkee meidät kaksosina.

Tiivistettynä, toi reissu sai taas jälleen tajuamaan, kuinka aika vähenee ja lähtö lähenee.
En kerkeä nyt oikolukee tätä tekstiä, sillä luento alkaa 2 minsan päästä.
Moikkelis!

Mihin kaikki mummopinnit oikein katoaa?!

Niin vaan aika taas mennä hurahti ja matka onnistui ilman minkäänlaista kommervinkkiä. Kimppakyyti oli kyllä varsin kannattava veto, sillä a) matkaaminen oli helpompaa ilman turhia junan vaihtoja. Kuski haki mut täältä Bayreuthista ja toi takas samaan paikkaan b) matka oli edullinen c) sain hyvää matka seuraa ukrainalaisesta, puolalaisesta ja saksalaisesta tyypistä.

Krakowa oli kyl hieno kaupunki! Ekat kaksi yötä yövyin hostellis, joka mainitaan myös Lonely Planetissa. Hostelli oli perushostelli, jonka takia en oikein tajunnu, miksi se on saanu niin hyvät arvostelut. Pienoinen pettymys Lonely Planetilta (=matkaajan raamattu ). Okei, pisteitä hostelli sai multa ilmaisesta shishasta. Mutta silti... Viimeisen yön nukuin eris hostellis, sillä toi eka hostelli oli täyteen buukattu. Viimenen yö oli mieleenpainuva, sillä hostelli oli hiton hyvä! Hostelli tarjoaa hotellin ja kodin välimuodon. Henkilökunta oli aivan huippu ja aamiainen todella täyttävä. Kurkutkin oli oikein siististi kuorittu. Laittakaa siis nimi Tom & Greg mieleen!

Tosiaan keskiviikko iltana lähettiin matkaan. Autossa oli jotain pientä vikaa, niinpä pääsin lähtee matkaan vasta kymmen aikaa. Ruuhkan ja auton ylikuumenemisen takia Krakowassa oltiin aamulla kaheksan aikaa. Sit kaupunkikierrokselle ja suolakaivokseen. Perjantaina vietin 7 tuntia keskitysleireillä ja lauantaipäivä meni Krakowaan tutustuessa. Eilen kerkesin vielä käydä paikallisella torilla ihmettelemässä, millasta kampetta siellä myydään kirpparikrääsänä. Vastaus on, kaikkea mahollista! :)

Nyt tiivistin aika lailla matkan muutamaan lauseeseen, sillä pakko kiiruhtaa suihkun kautta yliopistolle. Mutta pakko vielä sanoa, että enpäs ole tämän vuoden aikana missään turistikohteessa tavannu noin paljon suomalaisia! Aloin aina puhuu tyyppien kaa ku kuulin suomea. Etelästä tulleet oli jotenkin etäsempiä, eikä ne oikein innostunu puhuu mun kaa. Toisin oli pohjoissuomalaisten kaa, jotka heti innostu pälättää yhessä mun kaa! Onko ihmiset pohjoisesta sosiaalisempia, minä vaan kysyn hämmästyneenä!

Innostus+Jänskätys=Hyvä Drinksu

Pakko vielä lisätä, että alkopa yhtäkkiä jänskättää! Oon pitkään halunnu päästä kattoo kans keskitysleirejä ja tutustumaan Krakowan kaupunkiin. Yhtäkkiä matka onkin edessä! Toivottavasti saan kuletettua mukanani Suomeen sen saman spontaanisuuden, jonka piirteen olen osin löytäny itestäni täällä ollessani.

Huh, huh. Tuntuu, jotenkin etten osaa kirjottaa nyt selkeetä suomea. Nyt siis heipsan hei!

Täältä tullaan Puola!

Niin tää päivä sai taas uusia käänteitä! Puolan matka aikaistuukin yhellä päivällä. Tukeudun nimittäin taas netissä toimivaan kimppakyyti-sivustoon ja hyppään Bayreuthin kohalla kuskin kyytiin. Matkaan lähenkin siis jo tänä iltana. Alunperin mun piti lähteä matkaan jo pari viikkoa sitten muutaman kaverin kaa. Matka jäi silloin kuitenkin toteutumatta, mutta se ei estä mua toteuttamasta matkaa nytten. Lähen siis seikkailemaan itekseni. Puolan reissun jälkeen mun haaveissa on vaan enää Espanjan matka, joka tuleekin sit toteutettua elokuussa.

Jännä lähteä yksin reissuun. Toisaalta harmi, ku yks saksalainen tyttökin ois halunnu tulla mukaan. Mutta ilmoitin sille reissusta liian myöhään. Mutta matkaajana, joka tykkää hölöpöttää, varppina törmään taas muihin matkaamisesta kiinnostuneihin tyyppeihin. Onneksi nyt ei oo pahin turistikausi. Berliinissäkin kiittelin sitä, että reili tuli tehtyä ennen kesän alkua. Kuumuus ja turistimassat ois voinu pitkän reissun aikana alkaa ahistaa.

Pakko kyl sanoa, että tein hyvän valinnan tullessani tänne Bayeriin. Täällä tuntuu nimittäin olevan enemmän pyhäpäiviä. Pitkät viikonloput rulettaa!

Mutta nyt pakkaan äkkiä laukun ja sit viel uimaan. Mach's gut!

Meikku on superwoman!

Tänään heräsin jo aamulla puoli kuuden aikaan. Kun uni ei enää tullu luovutin, siivoskelin, tein ruoan ja katsoin saksalaisen leffan. Vasta sen jälkeen Nukku-Matti päätti tulla uudelleen vieraillu.

Tänään ilma oli jotenkin melankolinen. Niinpä mullakin iski jonkin sortin ahistus päälle. Jotenkin tuntu, että aika loppuu käsiin enkä oo saanu vielä tehtyä kaikkea mistä olen haaveillut. Ahistus helpotti heti ku menin tien toiselle puolella maauimalaan uimaan matkaa. Vesi ja urheilu on kunnon hoito vaivaan ku vaivaan. Sittenpä lähettiin kaverin kaa Volksfesteille eli käytännössä eräänlaiselle tivolialueelle.
Ei menny hukkaan tämäkään päivä, sillä taas tuli uusi kokemus. Meikä poikahan on pienestä pitäen pelänny kaiken maailman hurjia härvelilaitteita, jotka heiluttaa ihmisiä ilmassa mm. pääalaspäin. Siis esimerkkinä Suomen Tivolin Sky Master. Nyt sain kohattua sen pelon ja hyppäsin laitteeseen, joka heilutti minne sattuun suuntaan. Ei oo varppina iso juttu niille, jotka rakastaa ennestään tommosia laitteita. Eilenkin katoin äimänä ku 60-vuotias pappa meni tohon kyseiseen laitteeseen. Ulos laitteesta pappa tuli rintaansa pidellen. Se olikin mun innoittaja tänään. Jos 60-vuotias pappa uskaltaa, niin piru vie mikä mamman poika se minä oon. Jännä, miten vaihtovuoden aikana, tulee koettua niin paljon enemmän. Vaikkakin ton härvelin mä oisin kans voinu kokea Suomessa. Jotenkin vaihtovuosi vaan rohkasee ja antaa enemmän voimia. Kun huomaa pystyvänsä elämään/rakastavansa elämäänsä ulkomailla, sitä alkaa luulla pystyvänsä vaikka mihin. Meikkuhan on rautaa! Yeah, right! :)

Berlin Beach Camp 24-29.5

Takana on ensimmäinen hospitalityclub-leiri ja vielä ollaan hengissä! Lähin Berliiniin torstaina ja saavuin takas tänne Bayreuthiin myöhään tiistai-iltana. Viimeiset pari päivää oonkin sitten vaan yrittäny nukkua univelat pois. Berliinissä tuli nimittäin viiden yön aikana nukuttua yhteensä hurjat 15 tuntia. Eli toisin sanoen aivan liian vähän! Mutta siellä sitä energiaa vaan jostain löyty. Ja kun vihdoin kotiuduin kaikki väsymys iski päälle. Olihan kyllä niin höhlä olo keskiviikkonakin, että huh huh. Nukuin viime yönä melkein 12 tunnin yöunet, joten nyt on se sama vanha suvi taas hengissä.

Mutta olihan leiri! Alussa kun saavuin leirille oli sekavat vibat, kun en tuntenu entuudestaan yhen yhtäkään tyyppiä ja toisaalta tuntu, että muut tunsi toisensa. Mutta siitä se sit lähti. Kauheen paljon uusia ja erilaisia nimiä, sillä Berliinin leirille osallistui hospitalityclubin-jäseniä kaikkialta maailmasta. Viimesenä päivänä esimerkiksi tein tuttavuutta intialaisen jäppisen kaa. Jotku lensikin ihan vaan tota leiriä varten Berliiniin tapaamaan vanhoja hc-tuttuja. Kaiken kaikkiaan leirillä oli n. 500-600 hemmoa. Oli tosi kesänen fiilis, kun pääsi uimaan järvessä ja kuuntelemaan kitaransoittoa nuotion äärellä. Lepposta!

Mutta mitä leirillä tapahtuikaan? Rennon yhdessäolon lisäksi leiril järjestettiin Workshoppeja, josta mieleenpainuvin oli ehottomasti free hugs-kamppanja. Käytännös mentiin siis jakamaan rakkauden ilosanomaa Berliinin keskustaan halimeiningillä. Otettiin plakaatit käteen ja tarjottiin tyypeille siis ilmaisia haleja. Oli hauska nähä ihmisten reaktioita. Vastaanotto oli ristiriitaista; Jotku oli kauheen epäluulosia ja jotku kiitteli mielissään. Mutta ihmiset on kyl nykyään fyysisesti liian kaukana. Ihmiset halaa aivan liian vähän! Ja meikku on sitä mieltä, että poskipusut pitäs kans tuua Suomeen!

Berliini ei taaskaan siis pettäny mua. Oli ihana sunnuntaina herätä aikasten kasin aikaan (nukkumaanhan menin aamulla seitsemän aikaan :) ja lähteä kaupungille kattomaan, kuinka kaupunki herää sunnuntai aamuun. Kiertelin sit pari kirppistä ja nautiskelin olostani. Berliinis mul on vaan niin vahva tunne siitä, että tuun vielä joku päivä asumaan siellä. Tällä reissulla keskityinkin kiertelee lähiöitä. Berliini ei ole niin kaunis kuin jotku muut kaupungit. Mutta silti se vaan sykähdyttää mua!

Kesälukukausi on kyl siinä mielessäkin ihana, kun on niin usein vapaapäiviä. Sen takia pystyin hyvin toteuttaa ton Berliinin reissunkin. Ja ens viikolla on taas torstaikin vapaa. Berliinin reissu oli kyl halpa, kun käytin netin kimppakyytisivustoa. Täällä toi kimppakyyti on hyvinkin suosittua ja toimii hyvin. Nyt edestakaiset matkat Berliiniin tuli maksamaan 30 euroa ja sattu viel mukava saksalainen kuskikin. Noin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiinkin!

Yritin nyt ihan vaan tiivistää mun kuulumiset. Tekis mieli viel kertoa, mitä tein ennen reissuun lähtöä. Mutta en nyt vaan yksinkertasesti jaksa enää kirjottaa. Ulkona aurinko paistaa, niin ei malta täs koneen ääres kuluttaa aikaa.

Eli hellurei ja hellät tunteet! Meikku tartsaa teille kaikille nyt ilmaisen halin!!!

Ooo Las Palmas..

Ihan niin kuin meikä poika ois aurinkolomalla! Tänään mul ei oo lainkaa luentoja. Heräsin kuitenkin aikasten nauttimaan kauniista säästä eli ekaks ostamaan mansikoita ja sit mansikat mukana maauimalaan, jossa en ollutkaan ennen tätä päivää käyny vaikkakin maauimala on mun asunnosta katottuna tien toisella puolella. Mutta tän kokemuksen jälkeen alan kyllä käymään useammin. Mulla oli meinaa ihan semmonen olo niinku oisin rannalla jossain kaukana etelässä. Varsinkin ku suljin silmäni, taustalla kuului vaan saksalaisten pälätystä ja aurinko porotti menemään. Käsittämätöntä, miten aurinko voi heti aamusta lähtien porottaa noin lämpimästi. Ja käsittämöntä, kuinka hyvän näkösiä jätkiä tuol maauimalas oli. Niiden avulla jaksoin uida kilometrin. Pakko kai sitä oli jatkaa uimista, kun edessä ui komea vonkale.. ;)

Muta nyt suihkun kautta kaupungille.
Se on tsaukkis ->

Heiß,heiß beibi!

Aivan mieletön sää! Aurinko porottaa ja lämmintä on kolmisenkymmentä astetta. Kyllä nyt siis tarkenee! Aurinko on sen verran polttava tänään, että otin puistossa vain puolisen tuntia aurinkoa. Muistin kyllä laittaa aurinkorasvaa ennen aurinkoon menoa, silti selkä on nyt aivan punanen.

Ei aikoihin tullu kirjotettuakaan. Aika mennä vierähtää. Takana pitkä viikonloppu, joka meni nyt vähän hukkaan, kun Puolan reissu jouduttiin teknisten ongelmien takia siirtämään kesäkuulle. Mutta mikä parasta, oon nyt torstaina lähössä Berliiniin. Mun ihku ihanaan suosikkikaupunkiin. Tällä kertaa tulen näkemään Berliinin taas vähän eri näkökulmasta, nimittäin kesäiseltä camping-alueelta. Teltta on hommattuna ja mun on tarkoitus yöpyä viitisen yötä yhdessä n.500-800 hospitalityclub-jäsenen kaa camping-platzilla. Tää on nyt mun eka hc-meeting, enkä voi tarpeeksi sanoa kuinka innoissani mä oon! Leirin ohjelma vaikuttaa varsin lupaavalta ja hullun hauskaa porukkaa on ilmeisesti tulossa..

Oon nyt ottanu niskasta kiinni ja alkanu ihan tosissaan taas kuntoilla. Viikossa olen pitäny yhen välipäivän. Tänään edessä on kahen tunnin tiukka aerobiktreeni. Sen jälkeen sit kavereiden kaa leffaan.

Mutta nyt mutustan nää mansikat loppuun ja vaihan sitten sporttikamppeet päälle.
Ciao, beibet!

Kuusamossa 15.8

Kuten ootte jo huomanneet, mä en enää tilitä niin paljon ku ennen. Jotenkin ei vaan kerkee kirjottaa tänne. Vihdoin kun koneen äärelle pääsee on paljon muutakin tekemistä. Tosi asiahan on se, että olen kohta Suomessa kertomassa livenä mun kuulumisia. Ja myös innokas kuulemaan teikäläisten kuulumisia.

Hassua, mutta näyttää siltä, että Diego mun espanjalainen kaveri on tän sivuston aktiivisin käviä. Vaikkakaan jäppinen ei osaa kuin kymmenkunta (ehkä jopa parikymmentä:) suomen kielen sanaa. Silti Diego jaksaa koittaa lukea mun tilityksiä ja lopussa hemmoe viel kirjottaa kommentteja ja kertoa kuulumisiaan. Respektiä! :D
Muiden kuulumiset pääsen siis toivottavasti kuulemaan vasta Suomessa. Tai pullero pallerot laittakaa tekin blogi pystyyn, niin mäkin pysyn kärryillä siitä , mitä te nykysin hommaatte. :)

Mutta nyt siihen, mitä olen viime viikon tehnyt:
Viiden päivän Praha- reissu on nyt ohi. Tänne kotiin saavuin nimittäin torstai iltana. Oli kyl mukava nähä karnevaaleista tuttua porukkaa. Seuraavan kerran nään osaa noista tyypeistä Madridissa. Nimittäin mennä pätkäytin ja ostin eilen lentoliput Madridiin. Tarkoitus on siis 4. elokuuta matkustaa täältä Kölniin ja lentää sitä kautta Madridiin, jossa tarkoitus on seikkailla noin kymmenisen päivää. Madridissa odottaa varmasti maailman paras Reiseführer! Sit Epsanjan seikkailun jälkeen lennän Kölnin kautta Suomeen. Suomen kamaralla oon 14. päivä elokuuta. Kuusamon laskeudun sit 15. elokuuta. (Vaikka en oo viel sarpsalle sanonukaan aion kuokkia sarin kotiinpaluujuhlia 18. elokuuta ja tehdä niistä osin munkin pippalot. Ja kutun jo teiätkin mukaan fiilistelemään. Sarpsa hoitaa järjestelyt.. :D )

Teki kyl tiukkaa ostaa noi lentoliput Suomeen ku tuli haikee fiilis. Nyt lähtö on entistä konkreettisempaa.
Voin jo nyt toitottaa eläneeni täällä elämäni parasta aikaa. Toivottavasti yhtä hyviä ajanjaksoja on vielä edessä. Luulen niin.. :)

Viikonloppu jatkoi hyvin Prahan toiminnallista ohjelmaa. Perjantaina osallistuin puolalaisiin pippaloihin. Lauantaina yliopistolla oli bileet. (En vieläkään oo tottunu siihen, että monta sataa ihmistä kokoontuu silloin tällöin yliopistolle bilettääkseen kunnolla. Tiedekunnat järkkää aina näin lukukauden alussa ja sit kans lopussa hyviä bileitä yliopistolla. Ihmettelen, miten ne saa paikat niin nopeesti taas edustuskuntoon. Respektiä :) Sit eilen oli pientä grillausta kolmen opiskelija-asuntolan kesken. Tänään vietetään sit rauhallisissa merkeissä Sonjan synkkäreitä. Keskiviikkona edessä on puolestaan joka viikkoinen vaihtareille suunnattu Stammtisch. Sit viikonloppuna me suunataan Dresdeniin. Että kyllä tässä tämä aika menee nopeesti. Liiankin nopeesti..

Bis bald!
LG,
Suvi

P.S Diego, du hast sicher schon deinen Namen im Text bemerkt. Keine Sorge, Ich hab nämlich dich nur gelobt und erwähnt, dass du der aktiveste Leser meines Blogs bist. Du bist ja fast der einzige, der mir Kommentare schreibt. Aito toll! :D

P.P.S Muuten uimahallin ollessa perjantai aamuna kiinni, päädyin sitten parturin penkille. Joskus tommoset spontaanit ideat on aivan parhaita! Mun hiukset kaipaskin ja vaihtelua. Nyt näytän omasta mielestä aivan eriltä. Värjäsin hiuksia tummemmaksi, otin ottatukan ja kuivat latvatkin sai kyytiä! Parturikin oli ihan innoissaan siitä, kuinka paljon mun letti muuttuikaan. Kesäletti!

Miten grilli sytetään? :)

Tulipas eilen hyvä todiste siitä, milloin miehet ovat tarpeellisia... Tarpeellisuuden huomaa siinä vaiheessa, kun kolme suomineitoa yrittää saada epätoivosesti grilliin kunnon hehkut. Turhien yritysten jälkeen me oltiin jo luovuttamassa. Päätettiin, että ootetaan kunnes muut tulee. Muut sana tarkottaa tässä yhteydessä MIESTÄ. Joku ilmeisesti luki meidän ajatuksemme, sillä apuun riensi aito oikea sakemanni. Tyyppi oli jo parikyt minsaa kattonu puiston toiselta puolelta meidän epätoivosta yrittämistä. Sakemanni sai sit meidän grillin kunnolla hehkumaan. :) Huippua, että on olemassa noin ystävällisiä ihmisiä.

Mutta nyt kiiruhan tapaamaan yhtä tytsyä, joka on kans HC-klubin jäsen. Tavataan ekaa kertaa, ku me molemmat nyt asutaan täällä Bayreuthissa. Taas Hospitality Club osoittaa toimivuutensa!

Myöhemmin tulee mun vieraat Kölnistä ja Sarpsa. Huippua nähä noita tyyppejä!
Tekis mieli kirjottaa nyt enemmän. Mutta tiukka aikataulu ei nyt anna periksi.

Eli nyt menoksi ->

Ruskea sakemanni

Kirjotin toissa päivänä tänne blogiin lyhyen kirjoituksen, joka lopulta päätyi bittitaivaaseen kiitos menkkakänkkäränkästä kärsineen nettiyhteyden. Nyt kerkeen kirjottaa valitettavasti ihan pikasesti, sillä lähen kohta kaiffarin kaa ostaa grillitarvikkeita. Tarkotus ois nimittäin tänään isommalla jengillä avata kesän grillikausi. Sit illalla tod.näkösesti jatketaan matkaa yhteen klubiin. Kyseessä on siis pieni "kyläklubi". Ihan innoissani tosta grillaamisesta ja puistikossa hengaamisesta. Kävin just uimassakin, jotta jaksan nauttia kunnolla grillipöperöä. Meillä pitää vaan viel keksiä joku patentti, miten me saadaan viinipullo pysyy suht kylmänä. Ulkona kun on tällä hetkellä semmoset 25 astetta lämmintä.

By the way..En oo koskaan jo huhtikuussa ollu näin ruskee, mitä mä nyt oon. Joka päivä ku tulee nimittäin köllittyä auringossa. Kesä on huippu juttu!

Pus, pus! Hali, hali!

Sakemanni

Aurinko paistaa taas mielettömän lämpimästi. Asteita on "vaivaset" 20. Meikku on jo grillannu itteäni puistossa ja kerenny samalla polttaakin ihoa (Näytän tyypilliseltä suomalaiselta turistilta). Kesä on tullut jäädäkseen. Ja mikä kauheinta, edessä on nyt siis myös lentolippujen osto. Just katoin lentolippuja, mutta jotenkin en halua tehä sitä lopullista päätöstä. Mutta ens viikolla halpojen lentolippujen takia pitäs jo alkaa tekee pikku hiljaa päätöksiä siitä, millon mä oon lähössä täältä takas Suomeen. Pelottavaa.. Ei siinä, etteikö teitä suloisia pullero palleroita ois mukava tavata. Mutta kuten olen jo aikaisemminkin todennut, tunnen oikeasti eläväni täällä. Elämä on enemmän täynnä uusia asioita.

Tää uusi lukukausi on varmaan huomattavasti erilainen. Täällä on nyt jo ennestään kavereita ja kuviot on tuttuja. Onneksi viime lukukautena tuli kans sen verran paljon matkustettua, että nyt voi keskittyä auringossa löhöämiseen täällä Bayreuthissa. Mutta älkää luulko, että mun matkakuume ois johonkin kadonnu. Tarkoitus ois nimittäin viikon päästä matkustaa Prahaan. Sit myöhemmin vielä Puolaan ja muiden vaihtareiden kaa Dresdeniin. Kaikki muut reissut tulee sit siihen lisänä.

Ennen ku aloin kirjottaa tätä, kirjotutti (tiedän, ettei toi oo oikea suomen kielen sana) ihan hirmuttomasti. Mutta nyt ku alotin tämän tilittämisen, ei enää tilitytäkään (tiedän, toi sana on vielä kauempana suomen kielestä) niin paljon. Tässä koneen edes istuessa tulee vaan tarve lähteä ulos aurinkoon. Elikkä se on nyt moikkelis!



P.S Sotkettuani mieskuviot olen nyt päättänyt, ettei tältä reissultä sitä saksalaista unelmien prinssiä tartu mukaan. Joten äippä päipän ei tarvi pelätä, mun tuovan jotain sakemannia
kotiin.. :)

Heinänuha ja aurinko.

Nyt sain viimein julkaistua ton matkakertomuksen. Pari viikkoahan tässe melko lailla menikin..Sortsi!

Tässä pikasesti uusimmat kuulumiset:

Koulu pärähti sit tänään käyntiin. Tosin onneksi kaikki kurssit ei vielä ala tällä viikolla, vaan vasta ensi viikolla. Uuden lukukauden myötä arjen täyttää myös avajaispippalot ja uudet vaihtarit on nyt kaikki täällä. Uusien joukossa tuli pari aivan huippu tyyppiä! Ja suomalaisia tytsyjä on nyt kaiken kaikkiaan hurjat 12-13. Käsittämätöntä. Nyt meil ei siis enää olemassa salakieltä, jota vierusnaapuri ei ymmärtäis. :( Masentavaa.

Viikonloppuna sain ite kunnian olla hospitality club-isäntä! Ekaa kertaa siis. Mun vieraana oli yksi saksalainen jäppinen ja sen englantilainen kaveri. Synkkas kyllä hyvin, eikä hostina oleminenkaan ollu vaikeaa. Vein pojat mukanani bileisiin ja biletin menemään. :D Hostina olo oli helppoa ku mikä, ku jätkät oli sen verran rentoja.

Nyt viimeset pari päivää täällä on ollu kunnon hellekelit. Tänäänkin otettiin aurinkoa 25 asteen lämmös. Huippua!

Perjantai 13. päivä osoitti muuten pahan karmansa.. Suvi sotki vähän ihmissuhde-soppaa. :D Likaiset yksityiskohdat tulee sit kerrottua myöhemmin..

Reissaajan paluu..

Mä lupailen aina, että kirjoitan matkan varrelta tänne blogiin. Mut ainut sit kerkeenkin vaan yhen kerran kirjottaa. Mut jotenkin sitä reissun päällä elää niin sata lasissa, että illalla on aivan poikki, eikä yksinkertaisesti enää jaksa kirjoitella. Eli nyt tohon aluksi tommosta selitys-settiä ja nyt ite asiaan.

Olin reissun päällä nyt kaiken kaikkiaan 13 päivää. Saavuin 14 tunnin matkustamisen jälkeen myöhään tiistai-iltana hymy huulilla tänne kotiin. Taas kylmät väreet kulki kotimatkalla, kun maisemat oli niin upeat ja oli hyvä tunne palata kotiin. Ihan hirvittää, ku tää aika vaan juoksee. Vielä viikko lomaa ja sit pärähtää käyntiin viimeinen lukukausi. Kaikki kehuu kesälukukautta, joten vähemmästäkin olen innoissani. Erityisesti kun viime lukakausikin oli piru vie (yritän taas ottaa ton sanan taas mun aktiiviseen käyttöön. Olen nimittäin vaihtanut tuon lausahduksen täällä suomeksi kiroiluun. Eikä se vit**- sana oikein sovi mun suuhun :) niin huippu.

Kertaa pikaisesti, mitä tällä seikkailulla koin/näin. Oli siisti tunne huomata, kuinka nautin yksinkin matkailusta. Hostellit ja hospitality club pitää kyllä huolen siitä, että saan hölöpötys kavereita.

Budapestiin jämähin sit pitemmäksi aikaa. Yhteensä vietin siel viisi yötä. Kuten aiemminkin sanoin hostelli oli aivan huippu! Sieltä löyty jopa astianpesukone (luksusta opiskelijalle) ja pyykinpesukonekin. Ja jos oisin älynny varata hostellin netistä, hintaa ois yölle tullu vaivaset 6 ekeä. Yhteinen olohuone telkkareineen loi hyvää tunnelmaa, varsinkin kun porukka sattu olemaan niin mukavaa. Laittakaapa siis hostelli nimeltä Prima korvan taakse, jos eksytte budapestiin. Itekin löysin ton hostellin tsäppäilemällä pallontallaajien sivustolla.

Budapestissä oli kunnon kesä ilmat. Käpsin päivisin siel topissa ja nautin huimista maisemista. Huimat maisemat kohtaa sillon, ku nousee korkealle Budan puolella. Mun päivät Budapestissä alko aina kasin aikaan aamulla ja viimestään ysiltä olin jo ulkona. Sit kotia tulin illalla klo.19 aikoihin. Laskeskelin, että yhteensä Budapestissä kävelin 30 tuntia, en nimittäin koskaan käyttäny mitään muuta ajopeliä kuin omia jalkojani. Ei ehkä kannattanu, sil mul on nyt molemmisa varpais joku rasitusvamma. Relaan nyt pääsiäisen ajan ja vasta sitten meen taas kuntokeskukseen aerobikkaamaan. :)

Budapestin jälkeen suuntasin Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin. Oli ihan tunne, kun ympäril ei enää ollukaan turisteja. Zagrebissa ehottomasti siisteintä oli tavata paikallinen tytsy, johon tutustuin kolme vuotta sitten ollessani Lions-vaihossa Ruotsissa. Ekana vuonna tuli pidettyä enemmän yhteyttä. Sit yhteyden otot luonnollisesti hiipu. Kun saavuin Zagrebiin, laitoin pitkästä aikaan viestiä ja me sit tavattiin. Ajatelkaa mä sain mun kolme viimestä vuotta mahtumaan kolmeen tuntiin! Jotenkin oli käsittämätön tunne nähä aikoihin ja silti tuntui niinku me oltas vasta tavattu.

Zagrebis vietin kaksi yötä. Sitten lähin Sloveniaan Ljubljanaan tapaamaan mun kaveria, joka oli viime lukukautena täällä. Suhde parin päivän aikana tiivisty entisestään. Kaupunki itessään on niin idyllisen pieni. Koko maassa on kaiken kaikkiaan miljoona asukasta ja Ljubljanassa asukkaita on 200 000. Eli pääkaupungis asuu joka viides slovenialainen. Sen kyl huomasi, sillä porukka katto mua ihan kummissaan. Kaverikin huomautti asiasta ja päädyttiin siihen, ettei musta tuukaan saksan kuningatarta vaan slovenian. Niin kuninkaallista kohtelua sain Sloveniassa. :D

Ljubljanasta matka jatkui Venetsiaan, jossa mua vastassa oli paikallinen hospitality club-jäsen. Vieläpä hyvännäköinen sellainen... :) Venetsias kerkesin ihastella upeita maisemia pari päivää. Ihmiset sanoo, ettö Venetsia haisee. "Pettymys" oli kova, kun Venetsia ei haissukaan. Onneksi mul oli sen verran hyvä hosti, että se etsi mulle pari haisevaa katua.. :D Venetsia oli jotain sanoin kuvaamattoman kaunista! Ainut miinus tulee puluista ja turisteista. Siltikin ei voi muuta kuin kehua paikka..Viuh! Venetsiasta matka sitten jatkui itävallan kautta kotia.

Arvatkaa paljon mun reissu majotuksineen ja matkoineen tuli maksamaan. Kokonaisuudessaan 230 euroa. Varppina viel oisin saanu vähän halvemmallakin tehtyä ton reissun. Ja jotkut tyypit maksaa maltaita päästääkseen löhöämään rannalla ku samal rahal voi kokea niin paljon enemmänkin. Itä-Eurooppa kyl sykähdyttää enemmän ku länsi.

Buda+pestissä

Heipsampaa, täällä sitä nyt ollaan Unkarin pääkaupungis Budapestis. Saavuin tänne jo lauantai-iltana ku menin tyylikkäästi sössimään aikataulut, enkä siis päätynykään Bratislavaan niinku alunperin olin suunitellu. Toisaalta tuntuu, että kohtalolla oli siinä sormensa pelissä. Olen nimittäin enemmän kuin tyytyväinen, että saavuin täne päivää aikasemmin.

Alussa tuntu jännältä jatkaa sarpsan luota salzburgista yksin matkaa tänne Unkariin. Normaalisti, kun mulla on aina ollu joku jakamassa matkakokemuksia.Tuntu oudolta, kun tyhjässä junavaunussa ei ollu ketään kelle höpöttää. Juttelin sit yksikseni menemään. Tää on kans eka kerta ku seikkailen yksin maassa, jonka kielestä en tajua hölökäsen pöläystäkään. No okei, kiitos Bayreuthissa asustaneiden unkarilaisten vaihtareiden mä osasin ennen tänne tuloa sanoa kippis-sanan unkariksi. Mut kyl toi unkarin kieli on mulle muuten yhä suuri arvoitus. Ja vielä puhutaan siitä, että suomen ja unkarin kieli on kielisukulaisia. Ei tossa oo kyl mun mielestä mitään yhtäläistä.

Alun jännitys katos täysin heti ku mä olin vihdoin peril. Olin jo kerenny unohtaa, kuinka hyvät fiilarit ihminen voi saada uuden näkemisestä ja kokemisesta! Just sen takia, mä tykkään matkustella. Yhtäkkiä sitä taas muistaa, miksi kesällä paino niin hemmetisti töitä. Ja nyt kun oon pystyny todistamaan itelleni, että kykenen myös ilman ongelmia matkustelemaan ulkomailla yksinkin, ajatus kaukomailla lähtemisestä senku vahvistuu. Ekaks Meksikoon vaihtoon ja sen jälkeen jonnekin päin Aasia. That's the plan, baby!

Eka yön yövyin yksin ihan hemmetin isos lukaalissa. Tulin iltasella, joten juna-asemalla tapaamani "buukkaajan" tarjous isosta 50-60 neliön lukaalista kuulosti jotenkin liian houkuttelevalta ja telkkarista kun vielä näky ihanat saksalaiset hömppäkanavat. :) Sit sunnuntaina siirryinkin tähän hostelliin, joka on aivan mahtavalla sijainnilla. Plussana vielä edullisen hinnan lisänä on se, että petivaatteet, runsas aamiainen ja netti ovat ilmaisia. Voin siis kirjoittaa teillekin pullero pallerot mun kuulumisia. Kaikki siis voittaa täs kaupas! ;)

Kerkesin aluksi ihmetellä, miksi ihmiset on kehuneet tätä kaupunkia niin kauniiksi. Tänään se sit pälähti kiertoajelulla mun tajuntaan. Pysähdyttiin korkealle kukkulalle, josta avautu aivan mielettömän kauniit näkymät niin Budan ku Pestin puolellekin. Yksi kauneimmista näkymistä, mitä mä oon lyhyen elämäni aikana nähny! Aivan mahtavaa! Ja paikallinen kalastajan linnoitus voittaa mun mielestä Pariisin Eiffel-tornin. Okei, olen nyt lumoutuneessa mielentilassa, joten saattaa tulla liikaa hehkutusta. Katotaan sit huomenna, ku käyn ton kolossin sisäl, oonko viel samaa mieltä.

Reissaamisen varrel, oon kans huomanu, kuinka jokainen kansakunta syytää ihan mielettömästi joihinkin pytinkeihin rahaa. Berliinis esimerkkinä on huikean kallis juna-asema. Tääl rahaa on puolestaan syydetty parlamenttitaloon, johon käytetyllä rahalla ois pystytty rakentaa 60 000 hengen kaupunki alusta loppuun. Budjetti ei oikein ollu tossa projektissa pysyny kunnossa. Et sillä vissiin. :)

Tää maanantai-päivä alkaa olla kohta kasassa. Olin kans kerenny unohtaa, kuinka paljon reissatessa tulee käpsittyä. Tänäänkin tuli tepasteltua se 6 tuntia, ku päätin etten käytä julkista kulkuvälinettä. Poikkeuksen teki huikea kiertoajelu! Kannatti maksaa 10 euroa, jotta pääsin kuulemaan tutulla suomen kielel faktaa tästä kaupungista. Mutta mennäkseni takaisin siihen, mitä olin tosta tepastelusta oikeestaan sanomas.. Yhdistelmänä ulkoilma ja kävely saa päivän päätteksi tytsyn ku tytsyn väsyneeksi. Uskokaa ny hyvällä...

Telkkarin ja huonekämppisten äärelle siis.. Bye, bye!

Yöpukupäivä

Tosissaan jos teille ei oo tullu selväksi, niin vietän nyt yhdeksän viikkoa kestävää lomaa! Vielä noin neljä viikkoa lomaa jälellä. Aivan huippua, sillä tää on eka loma sit reiluun viiteen vuoteen ilman, että tekisin ollenkaan töitä. Normaalisti oon omasta tahdosta (totta kai vaurastumisen toivossa) tehny joka loma töitä.
Nyt oon kerenny tehä lomalaisena reilireissun ja kunnolla rentoutua täällä Bayreuthissa. Perjantaina ois tarkotus alottaa uusi seikkailu. Ekaks tarkotus on mennä Salzburgiin ja siitä sit Bratislavan kautta Budapestiin.

Musta lomalla kuuluu viettää ainakin yksi aito yöpukupäivä. Eli siis kokonainen vuorokausi, jolloin hillutaan vaan yöpuvus. Ja tänään onnistuin sen tekemään! Silti olen saanut kans jotain aikaseksikin. Sain pestyä pyykkivuoren, kirjoitettua pari mailia ja vastasin kans juuri yhelle gradua vaihtovuodesta tekevälle opiskelijalle. Kyseinen henkilö haastatteli mua ja paria muuta tyyppiä henkilökohtaisesti ennen mun tänne tuloa. Nyt tehtävänä oli kirjoittaa tän hetkiset fiilikset ja pohtia muun muassa, mitä oon täällä oppinu. Viimeinen haastattelu tapahtuu sit, kun oon takasin Suomessa. Musta tohon hommaan on tosi mukava osallistua, koska tykkään lörpötellä varsinkin kyseisestä aiheesta. Onneksi minä en ole se, joka joutuu tota mun höpötystä tulkitsemaan. Melkein mission impossible :)

Kattelin tänään kans saksalaista leffaa Näin saksan kielenopiskelijana on muuten pakko taas hehkuttaa, että on ihanaa ku leffat dupataan saksaksi. Nyt en enää edes aina erota, onko leffa dupattu vai ei. Tuntuu, että näyttelijä oikeesti puhuu saksaksi. Tiedetään, nää on jo aivopessy mut!

Tänään se viime viikon kesäinen ilma sit katosi. Se olikin syynä siihen, miksi pidin yöpukupäivän. Viime viikolla porukka kulki jo osittain kesätamineissa, ku aurinko paisto ja oli niin pirun lämmintä. Mutta tänäänhän tuo tupsautti sit vähän luntakin, joka ei tosin maassa pysyny. Onneksi! Lämmintä tällä hetkellä on vaivaset kaksi astetta. Piru vie, minne se suvi katosi! No laitetaan kaikki tahdon voima peliin ja toivotaan sääennustajien osuvan oikeaan sen suhteen, että kelit taas loppuviikosta lämpenee.

Huomenna sihkutan pyörällä sit taas kuntokeskukseen lesmilsin aerobikkiin. Jännä hikoilla saman aerobik-ohjelman tahdis ku mitä treenasin Oulun BeautyCenterissäkin. Tossa kuntokeskuksessa on vaan se ero, että miehetkin saa osallistua tunneille. Kyllä sen eron huomaa, ku salissa on mies testosteroniakin. Tulee yllättäen lisää motivaatiota... Varsinkin kun tuolla on yksi tosi namun näkönen tyyppi.. ;)

Lisäystä yleisön sitä vaatiessa...

Mullahan jäi tosiaan vielä hehkuttamatta tossa matkakertomuksessa, kuinka hyvääa matkaseuraa rakas siskoni olikaan.
Siis jos joku sitä epäilee.. ;)
Ehkä teen tämän hehkuttamisen hieman paineen alaisena, JONKUN siitä minua muistuttaessa. (Kattokaa edellisen kirjoituksen kommenttia tyypiltä nimeltä Sari, niin tajuatte jutun pointin :)
No ei vaiteskaan. Pakkohan se on myöntää, että jaoin juuri yhden rakkaimmista reissuistani maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Veriside on vahva side!

MAHTAVAA

Kärsin tällä hetkellä mahakipua. Toisaalta ihan hyväkin, koska nyt en voi lähteä humpuuttamaan, vaan voin rauhassa tilittää tänne viime kuukauden tapahtumista. Olen ollut täällä Bayreuthissa nyt reilun viikon. Mutta viime viikko meni aikalailla reissusta palautuessa, kavereita tapaessa, urheillessa, pippaloinnin ja yhden koulutyön merkeissä. En oikeastaan yhtään tiedä, mistä alottaa tätä tapahtumien purkamista.

Taidan alottaa turinoinnin hehkuttamalla sitä, kuinka hyvin reilireissu onnistuikaan. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu! Tuntuu, että oisin ollu matkan päällä pari kuukautta kun lyhyessa ajassa kerkesi nähdä ja kokea niin paljon. Tutustuin kans mielettömästi uusiin ihmisiin. Laskettiin sarpsan kaa, että reissulta tarttui kymmenen sellaista ihmistä, että varmasti tulevaisuudessakin oltua kyseisiin tyyppeihin yhteyksis. Itse asiassa viime viikko meni myös osittain kyseisille tyypeille mailaillessa. Uskon, että reissu veresti mukavasti taas enkun kielitaitoakin. Mutta pakko se on sanoa, ettei englanti oo mulle yhtään samanlainen intohimon kohde kuin saksan kieli. Joku siinä saksan kielessä vaan houkuttaa mua opiskelemaan lisää ja lisää. Mahtava tunne kun huomaa edes vähän kehittyvänsä!

Missä me siis kerettiin reilin aikana eli 23 päivän aikana käymään. Tässäpä tiivistettynä reitti: Berliini-Hamburg-Amsterdam-Delft (Länsi-Hollannissa aivan rannikolla)-Haag-Maastricht (aivan Hollannin etelä kärjessä)- Köln- Brysseli- Pariisi- Marseille- Nizza- Cannes- Valence- Bern-Zürich-Salzburg. Ja paljon jäi viel näkemättä!

Harmittaa, ettei reissun varrelta kerenny pitämään täällä matkapäiväkirjaa. Nyt tuntuu hölmöltä ja vaikealta alkaa selittämään, mitä kaikkea tapahtuikaan. Kerron vaan muutaman jutun. Loput tilitykset on saatavilla sit vaikka margariittalasin äärellä koti-Suomessa. :)

Kaikista eniten mulle kolahti maana Hollanti. Hollanti on vaan jotain aivan muuta, kun sitä vertaa muihin Euroopan maihin. Etäisyydet on niin lyhyet, että nopeesti pääsee uuteen kaupunkiin. Ja lait tuntuu olevan jotain aivan erilaista kuin muualla. Siitä kertoo esimerkiksi maan huumepolitiikka. Amsterdam oli kyl omasta mielestä siisti paikka. Hollannissa on muuten varmaan enemmän pyöriä ku ihmisiä, kun kattoo parkkeerattujen pyörien määrää. Näin väitti myös paikallinen hospitalityclub-hostimmekin.

Maisemien puolesta puolestaan Ranska sykähdytti, erityisesti upeat maisemat Etelä-Ranskassa.
Maan ainut ja iso ongelma vaan on, ettei porukka todellakaan puhu mielellään vieraita kieliä ja hintataso on myös korkea. Ihmiset osaa olla tarvittaessa tosi töykeitäkin, jos ei itse puhu ranskaa. Hemmetti ne vaan pulputtaa menemään, vaikka tajuavat ettei toinen ymmärrä sanaakaan. Ranskan kansa, herätys. Maailma kansainvälistyy ja kielitaito on silloin tärkeä! Hauskin juttu kielitaidottumuudesta oli ehottomasti se, kun matkavirkailijan kielitaidottomuuden takia todella jäimme Nizzaan vielä yhdeksi yöksi. Virkailija kun ei tienny mikä maa Switzerland on. Toisaalta se oli meidän onni, koska pääsimme käymään Cannesissa. Otettiin siel pienet päivätorkut rannalla, kun oli niin ihana ilma ja mahtavat maisemat. Upea ranta!

Paikalliset ihmiset Sveitsissä olivat puolestaan kaikkein herttasimpia ja hauskimpia (ehkä sil kielelläkin oli merkityksensä. Ranskan jälkeen tuntu niin kotoisalta kuulla hochdeutschia ). Sveitsissä meillä oli myös ehdottomasti paras isäntä. Lukas oli aivan huippu tyyppi! Tarkotus oli asustaa Lukasin ja hänen perheen luona vaan yksi yö. Mut Lukas ja Lukasin vanhemmat oli niin herttasia, että sit lopulta oltiinkin kolme yötä kyseisen perheen luona. Oltas varmaan jumitettu viel pitempäänkin, mutta reililipun viimenen päivä alka kovasti häämöttämään. Pakko siis oikeesti viel mainostaa että jos matkustatte, tykkäätte tutustua uusiin ihmisiin ja haluatte myös tutustua helposti paikallisiin, niin surffailkaa nyt nettiosoitteeseen www.hospitalityclub.org. Tutkailkaa sivua ja jos homma vaikuttaa teiän jutulta, niin liittykää ihmees jäseneksi. Mul on tähän asti ehottomasti vaan hyvää sanottavaa klubista. Homma toimi reilin aikana mainiosti. Me yövyttiin puolet ajasta ilmaiseksi hospitalityclubin jäsenien kotona ja puolet matkasta bunkattiin halvoissa hostelleissa. Helposti säästää matkakuluissa ku käyttää tota klubia ja tutustuu todellakin paikallisiin. Hollannissakin oli esimerkiksi mukavaa kun isäntämme asui opiskelijasolussa ja päästiin tutustumaan paikalliseen opiskelijaelämäänkin.

Kaupunkina mun sydämes pysyy yhä Berliini. Kyseistä kaupunkiahan meikä poika on jo pariin otteeseen kehunukin. Berliini ei tosin ole lainkaan yhtä kaunis kuin esimerkiksi Pariisi. Mutta Berliini historioineen henkii mun mielestä hyvää fiilistä. Mä viihdyn siinä kaupungis hyvin. Ja voisin kyl jopa kuvittelevani, että joku päivä asuisin kyseisessä kaupungissa. Varsinkin idän puolelta voi saada hyvinkin edullisia vuokrakämppiä. Kävin nytkin yhel asunnolla, joka käsitti yhden ison huoneen ja keittokomeron. Kalusteineen kämpän vuokra oli pari sataa euroa. Ei todellakaan paha hinta tommosesta kämpästä! Eli laitetaanko heti muuttopaperit Berliiniin menemään. :)

Hienoin nähtävyys oli ehottomasti Pariisin Notre Dame. Satuttiin kyseiseen kirkkoon just jonkun messun aikaan ja vaikka en olekaan kauhean uskonnollinen ihminen, paikka henki kyl jotain tosi rauhallista ja ihanaa tunnelmaa.

Kulinaristisessa puolesta Hollanti vie voiton. Paikalliset pan cakesit (sainpas hyvin taivutettua enkun kielistä sanaa :) ovat nami, nami, nami. Erityisesti pannukakku, jossa yhdistettiin kinkku ja omena maistu yllättävän hyvältä! Ja Amsterdamissa syömäni tuplaa suklaamuffinsi oli senkin varsin mielenkiintoinen elämys.

Aiemmin sanoin Saksan olevan suklaaparatiisi. Nyt pyörrän kuitenkin sanani. Voiton vievät ehdottomasti Belgia ja Sveitsi. Jos täällä Saksassa on vaikka kuinka monta leipomoa, niin yhtä paljon Belgiasta löytyy pieniä suklaapuoteja. Puodeista sai ilmaisia suklaamaistiaisia ja niitä kun kiersi sit menemään, niin suklaakiintiökin alkoi sopivasti tulla täyteen. Toki sitä oli sit pakko vielä ostaa belgialaisia tryffeleitä. Suklaan määrän mukaan vietin nyt uudelleen joulua.

Vaikeinta löytää pankkiautomaatti oli Brysselissä. Come on, kaupunki on Belgian pääkaupunki ja meni monta tuntia ennen kuin löysimme ensimmäisen pankkiautomaatin. Piti oikein kuvata tuo juhlallinen hetki, kun vihdoin saimme nostettua rahaa. Varaa siis käteistä jo etukäteen mukaan niin ei tarvitse etsiä neulaa heinäsuovasta. Vinkki, vinkki.

Matkan paras juhla oli ehdottomasti karnevaalit Kölnissä. Oli ihan tosi hauska nähdä kaveria, joka on nyt samaan aikaan vaihdossa Kölnissä. Irenen kautta tutustuttiin aivan mielettömän hauskoihin tyyppeihin. Kolme iltaa tuli nautittua Karnevaalin humusta, kiitos kuuluu mukavalla jengille.

Paras hostelli oli ehkä Berliinis. Parhaaksi kyseisen 12 hengen huoneen teki mahtava porukka ja hintakaan ei ollu paha 10 euroa/yö. Tulipas samalla "pelastettua" kyseisen hostelli yöpymisen aikana ihmishenki. Näin ainakin kyseinen amerikkalainen tyyppi (jonka henki me siis sen sanojen mukaan pelastettiin) kirjoitti mailissaan. Yksi huonekavereistamme oli nimittäin amerikkainen itseään muusikoksi tituleeraavaa jätkä, joka by the way kertoi inhoavansa Amerikkaa ja Bushia. Tuntuu, että nyt on jotenkin muodissa se, että amerikkalaiset kertoavat inhoavansa omaa mataan ja blaa blaa blaa. Toi tyyppi oli niin sterotyyppinen amerikkalainen. Ne kutsuu itteään Amerikas varmaan heti muusikoksi, jos osaavat soittaa jotain instrumentti. Ei siis, että mulla ois amerikkalaisia vastaan mitään. No okei ton pari biisiä oli saanu Amerikas jo radioaikaakin. Mut silti musta oikea muusikko on jotain enemmän.. No kyseinen tyyppi kuitenkin haltioitui, kun me sarpsan kaa euforisesti toitotettiin, kuinka me rakastetaan omaa elämäämme. I love my life- oli meidän motto. Me kans kuunneltiin ja juteltiin paljon ton amerikkalaisen kaa. Ehkä kukaan ei ollu sitä aiemmin kuunnellu tarpeeksi ja taisipa tyyppi vähän meihin ihastuakin. Mutta kukapa ei rakastuis Tsernobyl-kaksosiin. ;) Nyt kaveri kirjoitti, että me pelastettiin se tietystä masentumisvaiheesta ja saatiin sekin taas rakastamaan elämää. Sano, että meiän kohtaaminen muutti kokonaan sen elämän ja se tulee olemaan meille loppu elämän kiitollinen kun pelastettiin se tosta elämänvaiheesta. Aika jalo olo! :) Näin sitä reilin aikana voi pienillä teoilla parantaa maailmaakin. Nyt odotellaan, että toi amerikkalinen kaveri tekee meistä laulun. Ehkä siitä tulee vielä hitti! :)

Tässä ihan lämpenee selittämään enemmän ja enemmän. Nyt on ehkä kuitenkin korkea aika laittaa stoppi! Eihän tätä muuten kukaan jaksa lukea.
Eipäs tullut tässä tektissä superlatiiveja säästeltyä. Yhdel sanal tiivistettynä:MAHTAVAA!

Hengis ollaan.

Täällä sitä nyt ollaan Etelä-Ranskassa. Ei oo pahemmin qikasemmin kerenny kirjoittaa ku ollaan koko ajan oltu menossa. Ois niin paljon kerrottavaa, mutta aika ei nyt riitä. Reissun jälkeen tilitän sit enemmän ainakin tähän mennessä onnistuneesta reissusta. Nyt tuntuu helpoimmqltq kirjoittaa tästä hetkestä.

Viime yönä ei sit vaihteeksi nukuttu lainkaan. Aika meni nopeesti yö aikaan Marseilliin tutustuessa. Lähettiin sarpsan kaa nimittäin eilen tÿsin spontaanisti Pariisista Marseilliin. Hypättiin vaan etelään menevään junaan ja vasta junassa paikannettiin määränpää. Loppujen lopuksi spontaanisuus todella kannatti, sillä juna-asemalla tavattiin yksi brasialainen ja ranskalainen heppu, joiden kaa vietettiin yö kaupungilla käppäillen. Aika hurahti nopeesti, eikä unta kaivannu lainkaan. Sit nukutiin junassa pari tuntia ku matkustettiin tänne Nizzaan. Täällä on nyt kans meneillään karnevaali, aivan niin kuin Maastrichtissa ja Kölnissäkin. Meidän reiliteema on siis lienee karnevaalit. Elämä on yhtä karnevaalia.. Pakko vielä sanoa, että meil on nyt tääl nizzassa yksi mageimmista hostelleista, jota pitää kaksi ihanaa muoria. Yhteistä kieltä ei oo, mut paikka on aivan huippu. Lonely planetkin on huomioinu paikan.

Huomenna ois tarkotus jatkaa matkaa Sveitsiin, jossa meil on jo paikallinen hosti. Hospitalityclub todellakin toimii. SUOSITTELEN. Ainut ongelma näyttää olevan huonon kielitaidon omaava rautatieaseman henkilöstö. Yritettiin varata lippuja sveitsiin, mut tyypit ei näytä tietävän, mikä maa on Switzerland. Se siit ranskalaisesta kielitaidosta. Katsotaan siis päästäänkö viel huomen matkaan. Toisaalta tääl vois olla viel huomisenkin..

Ääni alkaa palautua..

Se on joku kohtalo. Toinen kerta Berliinissä on takana ja jälleen kadotin sinne ääneni. Aivan niin kuin viimekin kerralla. Berliinillä on joku karma.. Mutta nyt ääni alkaa palailemaan, kun pääsin Berliinin rajojen ulkopuolelle. Berliini ei muuten pettäny mua tälläkään kertaa. Joku siinä kaupungin historiassa vaan vetoaa muhun.

Nyt ollaan siis Hampurissa. Tämä onkin ollut erityisen sosiaalinen päivä. Tavattiin täällä suomalais-saksalainen (vai sanotaanko oikeella suomen kielellä saksalais-suomalainen) poika ja sen kaveri. Ne esitteli meille kaupunkia ja nähtiin se kuuluisa Reeperbahnkin. Sit vielä juteltiin
suomalaisen Merimieskirkon kahvilassa kolmisen tuntia suomi-saksa sekoituksella. Pääasiassa tosin saksaksi. Olipa ihana kuulla kun joku ulkosuomalainen puhuu suomea. Vähän niin kuin pieni lapsi puhuis. Aika meni nopeesti ja ehottomasti jos Tillmann (ilmeisesti kyseisen suomalais-saksalaisen nimi. Tai niin ainakin poju esitteli itsensä. Toi nimi vaan kuulostaa niin oudolta... ) tulee käymään Oulun seuduilla, niin kyllä treffataan sitten.

Merimieskirkosta vielä mainitakseni, niin mukaan sieltä lähti pari tölkkiä suomalaista olutta (olvia ja aitoa lapin kultaa) sekä salmiakkia, joita voidaan tarjota sit seuraavissa majapaikoissa. Hollannissa esimerkiksi yövytään pari yötä yhen paikallisen tyypin luona. Hospitalityclub on nyt oikeesti hyödyllinen. Omaksi yllätyksekseni eniten viestejä majapaikkatarjouksista ja kaupunkiesittelyistä on tullut Pariisista. Ja mun stereotypia kun on, ettei ranskalaiset mieluusti ole tekemisissä ulkomaalaisten kaa, jotka ei osaa ranskaa.. Stereotypit on tarkoitettu rikottaviksi! Toivottavasti.... :)

Kyllä sitä muuten heti huomaa, kun on täällä Etelä-Saksassa, että tyypit puhuu enemmän hochdeutschia tai ainakin näiden murre ei oo niin vahva ku etelässä. Nää on niin ku kielen suhteen enemmän "normaaleja". Opin kans tänään, että hampurilaiset ei tykkää bremeniläisistä. Ja pitihän sitä nyt käydä syömässä burger kingissä aito oikea hampurilainen. Hamburg=Hampurilainen? ;) Ex-Grillimyyjän paratiisi..kö?

Kohta mennään leffaan ja sit yön aikana siirrytään Amsterdamiin. Siellä ollaan kolmisen päivää ja sen jälkeen matkan määränpää on pienempi hollantilainen kaupunki, jonne saatiin siis kutsu. Älkää kysykö paikan nimeä, sillä sitä en nyt tähän hätään muista. Lauantaina ollaan sit alustavien suunnitelmien mukaan Kölnissä viettämässä karnevaaleja. Nähdään kans samalla myös meidän "kv-jengin ireneä". Tosi mukava päästä päivittää Irenen kaa kuulumisia. Mukava tietää, miten sen vaihtoaika on menny.

Tässä kai tämä aika mennä jolkuttaa nuoruudesta nauttien! Joskin tiedostan kyllä sen tosiseikan, että kuukauden jälkeen voin olla ihmisraunio. Kiitos lyhyiden yöunien, jatkuvan matkustamisen ja yltiö sosiaalisuuden. Aber macht nichts! Prost sille!

Pärjäilkää! Oikein lämmin halaus täältä pohjoisesta!

Etwas auf deutsch..

Auf Ansuchen des Publikums muss ich jetzt etwas auch auf deutsch schreiben... Deutschlands Königin muss ja etwas auf deutsch sagen können. Selbverständlich ;)

Momentan bin ich sehr begeistert. Sogar so begeistert, dass ich nicht schlafen kann. Mein Motto ist heute: Wenn ich alt bin, dann habe ich genug Zeit zu schlafen..oder eigentlich wenn ich wieder in Finnland bin, dann kann ich nur schlafen. :)

Heute am Donnerstag kommt meine Zwillingschwester hierher. Dann am Freitag beginnt unsere Interrail-Reise. Echt hammer! ;)

Was ist eine Interrail-Reise?
InterRail ermöglicht bis zu einem Monat mit dem Zug durch Europa zu reisen.
Europa ist in acht Zonen unterteilt. Jeder Zone gehört eine bestimmt Anzahl an Ländern an. Das Ticket gibt es in verschiedenen Formen zu kaufen: entweder den 1-Zonen oder 2-Zonen Pass oder den Global-Pass der alle Zonen umfasst. Die Tickets sind dann 16 Tage, 22 Tage oder einen ganzen Monat gültig.

Ich werde selbst 22 Tage reisen und hab zwei Zonen (Zone E dazu gehören Belgien, Frankreich, Niederlande, Luxemburg und Zone C dazu gehören Österreich, Dänemark, Deutschland und Schweiz) gewählt. Ich möchte natürlich noch mehr sehen. Aber die Zeit ist knapp, deswegen habe ich nur diese zwei Zonen gewählt. Mein Ticket kostet jetzt 275 euro. Ich finde es nicht zu teuer und wir versuchen mit Sari so billig wie möglich unterkommen. --> Studentenbudget :)

Wir haben noch nicht genaue Pläne gemacht. Zumindestens besuchen wir Berlin-Hamburg-Köln-Amsterdam-Bryssel-Paris-Zürich...Schaumamal!

Bis später! Wir sehen uns dann im März!

Naiset osaa olla ovelia..

Oli kyllä kyl mukava ilta! Olin koko päivän ihan täpinöissäni ton opiskelijakortti-tyypin tapaamisen takia. Ennen ku pääsin sit lähtemään täältä, kerkesin jo useaan otteeseen vaihtaa vaatteet ku mikään ei näyttäny tarpeeksi hyvältä. Jos semmosta tyypillistä hössötystä.. Hormonit ne saa tytön ku tytön sekasin. :)

Jännitti nähä toi tyyppi. Ku uuteen ihmiseen alkaa tutustua just noi ensimmäiset tapaamiset jänskättää normaalia enemmän. Syynä lienee se ettei tunne viel tarpeeksi eikä tiedä, miten keskustelu lähtee luistamaan ja hiljaset hetket saattaa kans tuntua alussa painostavilta. Tää ilta oli onneksi siinä mielessä hyvä, että me kolme ensimmäistä tuntia vietettiin Andin (se on siis tämän salaperäisen opiskelijakorttijäbän nimi) kämppisten kaa fonduen merkeissä. Sit pari tuntia juteltiin ihan kahdestaan. Ei mitään intiimiä, saatikka pusuttelua. Vaan hienovaraista tutustumista ja omia inside juttujakin saatiin jo aikaseksi. Tultiin siis hyvin juttuun. Enkä edes huomannu, että mä keskutelin siinä sen kaa saksaksi. Kieli solju tänään jotenkin niin automaattisesti. Mahtavaa!

Onneksi olen sen verran puhelias, että tutustuminen toiseen käy helpommin. Toisaalta jotkut saattaa säikähtääkin, jos liikaa puhuu. Tänään löysin sen kultaisen keskitien ja annoin toisellekin puheenvuoron. :)

Satuin vaan huonoon ajankohtaan tutustumaan tohon tyyppiin. Tolla tyypillä on nimittäin just menny pitkä seurustelusuhde poikki ja mä oon lähössä kuukaudeksi reissun päälle.. Mutta ihan ehottomasti tosta tuli ainakin uusi kaverisuhde. Otan siis kyllä tohon tyyppiin yhteyttä sitten ku reilireissu on ohi ja olen taas Bayreuthissa.

Sain annettua Andille sen opiskelijakortin. Mutta todettakoon, että naiset on ovelia. Nyt mul on nimittäin siltä lainassa yksi kirja. Eli Andin on taas pakko nähä mut. :)

P.S. Pakko vielä mainita, etten ole elämäni aikana koskaan aikaisemmin kuullut noin paljon Eläkeläisiä ja sanaa humppa. Fondue-illallisen taustamusiikkina soi nimittäin koko illan aito ja oikea suomalainen bändi nimeltä Eläkeläiset. Ne on kyl suosiossa täällä Saksan suunnalla. Ihmettelen ite vaan, miten ne hemskatti joka biisiin saa niin useesti tungettua sen maagisen sanan humppa. Tyypit kyselikin, mitä se tarkoittaa. Siis tarkoittaako se, mitään muuta ku musiikki- ja tanssityyliä. Siinäpäs sitä yritin olla Suomi-Profi. Tietämättä oikeastaan mistä puhun ja mitä puhun.

" Sä oot hyvä jätkä"

Olipas mukava herätä, ku näin niin mielenkiintosta unta. Vähän vissiin alitajunnassa jyllää noi viime päivien uutisjutut. Nimittäin tossa unessa muun muassa edes mennyt Kirka sano mulle, että mä oon hyvä jätkä. Mulla on vissiin tarve unten maillakin pönkittää omaa itsetuntoani. Mutta pakkohan se on uskoa, jos ite Kirka noin sanoo: Meikku on siis hyvä jätkä! :)

Tästä on nyt hyvä lähteä tekemään espanjan koetta, vaikkakin huonosti valmistuneena...

Bis später!

P.S Unohin mainita, että mul on tänä iltana sen opiskelijakortti-tyypin kaa deitit. Mukava jännitys ja kutkutus päällänsä. Jotenkin on ollut vähän keskittymisvaikeuksia... Mitään en silti myönnä.

Mitä miehet oikeastaan on..

Himskatti vieköön, että miehet on ovelia tai ne on vaan pirun yksinkertaisia! Kädessäni on nimittäin juuri erään miehen rökäleen opiskelijakortti. Eli se meinaa sitä, että mun täytyy tavata kyseinen tyyppi, jotta voin palauttaa ton kortin sille. Ja tarkotus oli vaan vaihtaa nimiä sen kaa, mutta äijäpäs sit sai ujutettua mulle oman opiskelijakorttinsa. Yritin kyllä vastustella, but beibe what can I do?! Mitä voi tehä jos on niin vetovoimainen tai jos miehet on vaan niin tyhmiä. Olen siis viaton... :)

Sain tänään torstaina tehtyä viikon viimeisen eli seitsemännen kokeen. Oli voittaja fiilis! Tein oman enkan kokeiden määrässä ja ainakin uskon, että olen tähän mennessä läpäissy jokaisen kokeen. En ehkä huippuarvosanoilla, mutta silti.. Tänään sit kokeen jälkeen katoin evan ja mun kämppiksen kaa saksan kielistä Mr. Beania. Sen jälkeen menin suomalaisen legioonan kaa + tsekkivahvistuksen kera baariin. Pippaloitiin menemään ja tutustuttiin samalla paikallisiin tyyppeihin muun muassa tohon opiskelijakortti-tyyppiin. Oli kyl hauska ilta. Uskallauduin jopa kokeilemaan Vodka Ahoita, joka oli Weimarin jälkeen pannassa. Ja piru vie, se maistu yhtä hyvältä ku silloinkin.

Voisin laittaa tolle jätkälle jo viestiä, mutta annan sen odottaa. Saakoon kokea, miltä tuntuu olla ilman opiskelijakorttia, joka toimii täällä samalla bussikorttina ja henkkarina kokeissa. Siinäpäs oppii, ettei suomi-tytölle kannata antaa omaa korttiaan. :) Vaikutti kyllä hauskalta tyypiltä. Sen eka mielikuva Suomesta oli järvet ja ärsyttävät hyttyset. Siinä siis Suomi-kuva parhaimmillaan! Mutta tyyppi vaikutti enemmän kaverityypiltä. You know... Eli eipäs aleta siellä pään sisällä rakentaa minkäänlaista saippuasarjaa.

Mutta nyt sänkyä kohti. Huomenna pitäs olla jo kahelta Tutoriumissa. Siis Gute Nacht tai Guten Morgen! Suvi vaikenee tältä erää...

Ähäkutti, enpäs vaikenekaan.... Eli vielä lisäystä:
Jos olisin jo opiskeluni suorittanu loppuun, pistäisin täällä pystyyn jonkun rasvaa ja suolaa tihkuvan grillin, joka olisi ennen kaikkea yöllä auki. Näillä kun ei täällä tunnu olevan tarjolla myötätuntoa baarista kotiin tarpoville nälän hädästä kärsiville kansalaisille. Markkinarako ois siis taattu, ainakin niin pitkään ku täällä asuu suomalaisia. Siis teretulemasta yrittämään!

Menkkakänkkäränkkä on nyt ohi.

Netillä oli taas näköjään eilen se päivä kuukaudesta.. Mutta älkää pullero pallerot turhaa huolehtiko; Kyllä meikku on jälleen taajuuksilla ku netti on nyt menkkakänkkäränkkäillyn jälkeen taas kondiksessa. Oikeestaan olin paljon tehokkaampi tossa kokeeseen luvussa ku netti pelittäny. Miten sitä saakaan aikaa kulutettua koneen äärellä ku pitäis lukea tenttiin... Yksi tentti jo takana, vielä siis 8 jälellä. Ylihuomenna teen sit kertaheitolla kolme koetta. Nää ei oo sit vissiin vielä tietosia kokeiden hajauttamisesta erille päiville. :)

Meikä poika on rautaa!

Jipajipa jee! Sain just tietää ekan seminaarityön tuloksen, jonka parissa ahersin joululoman jälkeen. Kakonenhan sieltä tulla pätkähti. Eli toiseksi paras numero! Herkulliseksi ton tuloksen tekee tieto siitä, että moni saksalainen opiskelija sai vähemmän pisteitä ku meikä poika. Vielä yksi seminaarityö pitäs kirjottaa tohon kurssille. Pitää skarpata siihen, eikä tuudittautua tähän tulokseen. Mutta pakko sanoa, että piru vie meikku on hyvä! (Pissis ei ole "vielä" kerenny nousta päähän..)

Huomenna palkitsen itteni menemällä leffateatteriin, jossa tarjolla on saw-maratooni. Eli saman illan aikana esitetään kaikki kolme osaa kyseisestä kauhuelokuvasta. Oon jo aiemmin kattonu kaksi ensimmäistä osaa. Kiinnostavaa kuitenkin tietää, onko kuudella tunnilla kauhua jonkinlaisia mentaalisia vaikutuksia. Saas nähä, miten äijän käy.

Perkuleen lumisade!

Himpula vimpula! Viime viikolla täällä oli vesimyrsky ja nyt täällä pyryttää lunta. Juuri kun pääsin kehuskelemaan, että tämä talvi on ollut elämäni miellyttävin. Kyllä mä lumesta tykkään joulun aikaa, mutta ku se joulukin on jo menny.. En mä tota lunta enää kaipaa! Hassua, ku näkee kadulla porukan kulkevan sateenvarjot kädessä. Come on, ei siitä sateenvarjoa normaalisti tolla kelillä käytetä.

Pakko sanoa, että oon näinkin lyhyessä ajassa täysin vierottunu Suomen kylmästä lumisesta talvesta. Toisaalta tuntuu, että siellä Suomessa talvi tulee silleen pikku hiljaa, minkä takia se ei tunnu niin kauhealta. Täällä tää ilma vaan yhtäkkiä yhen yön aikana muuttu noi paljon. Raju pudotus talveen! Toivottavasti toi lumi sulaa äkkiä pois..

Miksi naapurit on tehty?

Naapurit on tehty näköjään sitä varten, että niiden luona voi yöllä käydä tekemässä kasvokuorinnan ja nauraa sitten yhdessä surkeille idols-kokelaille! Tattis vaan, maailman parhaille naapureille!

Rindfleischetikettierungsüberwachung...

Tässäpä yksi sana mun tenttikirjasta. Siis painotan sanaa yksi: Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz
Osaa ne näköjään noi sakemannitkin tehä mahdottomia yhdyssanoja. Kääntäkääpä toi parilla hyvällä suomen kielen sanalla. Tattis! Okei, toi sana on tenttikirjan kärjistetty esimerkki. Hitto, jos kirja ois oikeesti täynnä tommosia sanoja. Alkaisin varmaan jossain vaiheessa miettimään toden teolla, miksi saksan kieli oikeastaan viehättää mua niin paljon.

Mä en tajua, miten mä teen sen! Mä pystyn näköjään nukahtaa pariksi minuutiksi leffateatterissakin, vaikka valkokankaalla pyöris maailman paras leffa. Sit ku mä herään parin minuutin jälkeen, mä oon virkee ku mikä ja yritän päästä juoneen taas kiinni. Uskomatonta, mitä leffassa voikaan tapahtua parin minuutin aikana! Mutta olipas hyvä leffa, sitten ku taas pääsin juoneen sisälle. Sneak-preview on kyl siitä hyvä, ettei koskaan voi etukäteen tietää, minkä leffan sitä näkee. Tulee katottua entistä monipuolisemmin leffoja.

Mutta nyt virkeänä, kiitosten pienen pienten nokosten, tekemään enkun suullista esitelmää.
Adios!

No nyt on sit koettu Kyrill-myrskykin.

Pakkohan tässä on nyt kirjoittaa, jotta te ette vaan luule, että mä kärsin yhä laksatiivisista oireista. En oo vaan kerenny/saanu aikaseksi kirjottaa. Viime viikko meni suurimmalta osin sen seminaarityön parissa. Opinpa viime viikolla myös suomen kieltäkin. En nimittäin aiemmin tienny, mitä norjasin junnin purjot tarkottaa. Nytpä tiedän senkin tarkoituksen. Kiitos, Aino mieleenpainuneesta opetuksesta. Käytäntö opettaa!

Perjantaina pääsin kunnolla tuulettuu, kun ranskalaiset tyypit järkkäs synttäripippalot. Perinteistä settiä: Yhdenksänkymmentä ihmistä, boolia, jutustelua ja tanssia. Esitin pippaloissa yhelle saksalaiselle ihan koko pitkän monologin, kun en ikinä kuullu, mitä se kysy tai sano. Niinpä aattelin, että on helpompi vetää vaan omaa settiä eli puhua taukoamatta, mitä sylki suuhun tuo. Viuh, joskus sitä on kyl todella kiitollinen hyvistä puheenlahjoista!
Sunnuntaina edessä oli sit Slovaki-ilta. Siitä päällimmäiseksi jäi mieleen unkarilainen juoma Unicum. Aivan kauhea makusta myrkkyä! En oo ikinä juonu mitään, niin karmaisevaa.

Mutta nyt muistelut on muisteltu, on aika siirtyä tähän hetkeen. Ulkona myrsky senkun jatkuu ja tuuli jatkaa mun ikkunoiden pieksäämistä. Kerrankin kauhuleffan kattomiseen ois ihanteelliset olosuhteet! Kaupunki on täysin hiljentynyt, muutama liike oli jo päivälläkin kiinni. Nyt illalla moni kahvilakin näytti laittaneen lapun luukulle jopa leffateatteri, jonne minä tietenkin ehdottomasti juuri tänä iltana oisin halunnu mennä. Kävinpä siis loppujen lopuksi syömässä mäkkärissä omenataskun ja sit hurautettiin taksilla takas kotia. Leffa jäi siis vielä kattomatta. Mutta tulipas koettua taas uusi seikkailu (think positiv!). Koululaisillakaan ei kuulemma tarvi mennä kouluun. En ole eläissäni aiemmin kokenu noin voimakasta tuulta. Mutta ei täällä Bayreuthissa ulkona nyt niin paha tilanne ollu, etteikö koululaiset pääsis kouluun. Tuntuu vähän liiottelulta. Länsi-Saksassa on sit vissiin pahempi tilanne. Kattelin tossa just uutiskuvia Kölnistä ja Frankfurtista. Kovasti siellä näkyy satavan, osa junista sekä lentokoneista joutuu vaan seisomaan paikalla ja ihmisiä on kehotettu pysymään sisätiloissa.

Tänään aiemmin päivällä tapahtu muuten jotain sellaista, joka teki mut todella iloiseksi. Sanotaanko vaikka näin että tuttava, jota olin jo pitkään kaipaillu, tuli vihdoin vierailulle. Oli ihan pakko juhlistaa jotenkin kyseistä tapahtumaa, niinpä menin ja korjautin saappaan koron. Nyt kelpaa taas tepastella ku kengässä on korko paikalla. Mun menossa ei taho näköjään noi kengänkorotkaan pysyä. En kyl vaan tajua, missä vaiheessa se korko oli tipahtanu multa. Oon muuten ihastunu täällä Saksassa saappaisiin. Niin naisellisen ja hyvän tuntoset jalassa. Kuhan vaan oppisin vielä kävelee niillä silleen, ettei korot tippuis. Tai sit Ainoa lainaten "Alle deutshe Produkte sind Scheiße", eikä syy siis ole minussa.

Tulis kai tätä juttua, mutta jossain vaiheessa on parempi vaan lopettaa. Pakko kuitenkin hehkuttaa, että enää kolme viikkoa koulua. Sit alkaapi loma!!

Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia.

Ootte varmaan joskus lukeneet purkkapussiin präntättyä pientä tekstiä, jossa varotetaan liiallisen käytön aiheuttamista laksatiivisista vaikutuksista. Mun on kiinnostanu tietää, että millasiakohan ne vaikutukset on. Eli mä oon kans kyl lukenu sen kohdan..Mutta siitä tiedosta ei nyt tässä vaiheessa enää ole hyötyä, kun kärsin jo purkkien ja ruispuuron aiheuttamasta yliannostuksesta. Parempi, etten ala liian yksityiskohtasesti kuvailemaan näitä oireita. On kyllä piru vie epämiellyttävä olo. (Sarpsa ja Jennykkä: Hajuhaitat tuo mieleen sarin "postipaukun"). Onneksi mulla on oma vessa.

Voinpas nyt kirjoittaa vaihtaripalautteeseen, että lähin Saksaan kokeakseni, miltä laksatiiviset vaikutukset tuntuu. Rasti uusien kokemusten listaan. Tän oisin voinu kyllä jo kokeilla Suomessakin.

Oli tällä kirjotuksella joku pointtikin: Aattelin vaan näin niinku muistuttaa teitä muita, että uskokaa nyt ihmeessä niihin varotuksiin, mitä tuoteselostuksissa kerrotaan!! Ei ne hupunhöpönpöppöä niihin painata!

Kaikki on nyt hyvin!

Uutta vuotta on nyt sitten eletty jo melkein viikon verran. Pari viimestä päivää oon vaan ladaillu akkuja, kun toi vuoden alku lähti niin rivakasti käyntiin enkä kerenny tarpeeksi lepäämään. En saanu sit loppujen lopuksi vielä tänäänkään pyykättyä. Jos mä oisin nyt jo tavannu sen mun unelmieni prinssin, se kiikkuttais nyt mun pyykit pyykkitupaan ja sit se hierois mun kipeitä hartioita. Huhuuu prinssini, missä sä oikeen oot!? Täällä sua oottaa oikea pirttihirmu!

Vaikeeta aloittaa kuluneen viikon purkaminen. Tuntuu, että ei ihan hirmuttomasti oo kerenny tapahtua. Toisaalta tuntuu, että tässä on tapahtunu hirmuttomasti. Elelin melkein pari viikkoa Salzburgissa. Sit kävin Münchenissä, leffassa, lshoppailemassa ja parturissa. Siis aktiivista lomailua. Tänään sit iski realiteetit vastaan --> Viisi sivua pitäis saada työstettyä tekstiä yhteen seminaarin. Sivumäärä ei oo paha, vaan toi aihe. Taidan siirtää työn tekemisen huomiselle. Se oli mun motto eilenkin. Katoin sit muun muassa töllöstä Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa. Mulla ei ollu vaan hajuakaan, mikä kieli tai missä maassa kyseinen ohjelma esitettiin. Kieli kuulosti ranksan, italian, tsekin ja venäjän sekotukselta. Onneksi tanssi on universaali kieli. Harmitti tosin vähän, kun en yhtään tajunnu, mitä ne tuomarit sano.

Olihan melkomoinen viime vuosi, varsinkin loppu vuosi oli kunnon seikkailua. Lupaavalta näyttää tämäkin vuosi ainakin uuden vuoden- pippaloiden myötä. Me sarpsan kaa nimittäin kadotettiin uuden vuoden juhlahumussa Salzburgissa Jennykkä , joka ei puolestaan tienny sarin kotiosotetta. Siinä sitä sit käytiin poliisilaitoksella kysymyssä, josko ne ois löytäny meiän aikuisen kaverimme. Lopulta Jenny löytyi sarpsan asuntolasta. Jennyä lainaten; Kaikki on nyt hyvin. Me nauraa hekotettiin, vaikka Jenny oli juuri kadottanu kännykkänsä. Think positiv! Ehkä alkoholillakin oli osuutta hirmuttomaan (onko teidän mielestä muuten sana hirmuton oikea sana) hilpeyteen. Olihan vauhdikas aloitus vuodelle!

Oli kyl ihanaa ku Jenny tuli käymään täällä. Nyt Jennykkä on ainakin nähny, missä mä asun. Hitsi, ku ois ollu enemmän viel aikaa, niin ois kerenny tekee vielä enemmän. Täältä Bayreuthista meille kaikille taisi jäädä parhaiten mieleen leppoisa ilta paikallisessa vesipiippu-kahvilassa. Meikusta tulee oikeesti tän vuoden jälkeen tossa hommassa profi! Nyt savut, eivät alkaneet yskittää, vaan homma oli suorastaan nautinnolista. Mentiin sit ostaa päräyttää tytsyjen kaa bongit Münchenistä.

Yritän nyt joutua kattomaan yhtä leffaa. Menen siis tällä kertaa siitä, mistä aita on matalin. Eli copy pastetan tähän vaan sarin blogiosotteen, niin te voitte lukea sieltä kuluneen viikon tapahtumat. Tuli kans todettua, että pari viikkoa sarpsan seurassa ei oikein sovi mulle. Tuli nimittäin pitkästä aikaan riideltyä ja aiheena oli peili. Aivan! Tsernobyl-kaksoset saivat syyn räjähtää peilin takia. Luovutin sit lopulta ja annoin sarpsalle periksi. Nyt se saa peilailla kaikessa rauhassa. Enkä ole katkera, jos se siltä nyt kuulostaa. :) Mitenköhän meiltä sarpsan kaa onnistuu 22 päivän mittanen reilireissu!? No se nähdään sit helmi-maaliskuussa kun tämä tyttö lähtee reilaamaan.

Tässäpä sarpsan nettisivun osote: http://groups.msn.com/sarinvaihtovuosi0607