Hupsheijaa, tässähän on mennytkin jo tovi viime kirjoituksesta. Syksy on vaan jotenkin hurahtanu ohi ja yhtäkkiä sitä huomaakin, että jouluun on enää 22 päivää. Tosin ennen kuin joululomalle pääsee edessä on vielä 7 tenttiä..
Tää viikonloppu on oikeesti menny vaan nukkuessa. Käsittämätöntä, kuinka paljon ihminen voi nukkuakaan. No mun puollustuksena tälle tylsältä kuulustavalle viikonlopulle on se, että takana on rankka vodkanhuuruinen Venäjä. Palasin nimittäin perjantaina klo.3 aikaan takas tänne Ouluun. Tiivistettynä vois sanoa, että mulla on semmonen fiilis niin kuin oisin kokenut vaihtosyksyn yhden viikon aikana! Tuli taas elettyä ihan kunnolla!
Tuntuu vaikeelta selittää, miksi viime viikko oli niin mahtava. Viikko kostuu nimittäin kaikista pienistä hetkistä, jotka teki kokemuksesta kokemuksen arvoisen. Käytiin porukalla sirkuksessa, baletissa, syömässä, kattomassa nähtävyyksiä ja hurviteltiin limusiinilla baariin.. Melkein kaikki on nimittäin Venäjällä mahdollista.. Mutta koitan koota nää mun hyvin väsyneet ajatukseni ja kertoa matkasta vähän järjestelmällisemmin. ->
Viime viikon perjantai aamuna lähettiin n.40 vaihtarin kaa vallottamaan Moskovaa ja Pietaria. Köröteltiin bussilla Lahteen ja sieltä hypättiin Moskovaan menevään yöjunaan. Junassa alkokin sit tutustua paremmin porukkaan. Käsittämätöntä, mutta jo kaksi olutta alko tuntua päässä! Myöhemmin hokasin oluen olleen 9 prossasta, joten ei ollu ihme, että ne vähän alko jo naurattaa.
En yhtään valehtele sanoessani, että matka Oulusta Moskovaan meni ihan mielettömän nopeasti! Mieleen jäi varsinkin junamatka, jossa suomalaiset tullimiehet koitti opettaa suomalaisille atomikaksosille, miten tuppea pelataan. :)
Moskovasta mieleen jäi erityisesti se, ettei kaupungissa ollu kaduilla viemärijärjestelmää. Kadut oli siis loskasia ja paskasia. Liikenneruuhkat on kans ihan käsittämättömiä. Tyypit ostaa 300-400 eurolla ajokortin ja lähtee liikenteen sekaan -> onnettomuuksia, lisää autoja liikenteessä. Ruuhkat kuulemma senkun pahenee, eikä kukaan tee asialle mitään. Moskova on ristiriitanen kaupunkin. Liian suuri kaupunki, jossa löytyy myös kauneutta.
Parin yön jälkeen matka jatkui Pietariin, joka ehkä miellytti mua enemmän. Mieleen painuvin ilta oli ehottomasti Russian Dinner-party. En oo oikeesti ikinä juonu noin paljon raaka vodkaa! Tosi fiksua vetää tommoset läret jossain Venäjällä. Seuraavana päivänä sain sit keretä mun kamppeita kahesta eri huoneesta. Oltiin nimittäin porukalla jatkettu baarin jälkeen pippaloita parissakin erissä hotellihuoneessa. Mulla oli tosin mielikuvaa vaan yhestä huoneesta. :) No olin kuitenkin niihin KAHTEEN huoneeseen jättäny mun laukun, takin ja kengät. Mietin vaan, että miksi mä oon lähteny ilman kenkiä omaan huoneeseen..? Känniääliön ajatuksia on niin vaikee seurata. :) Eli mä siis vaan puoleksi kadotin mun kamppeet Venäjällä.
Pöljää ku mä nyt vaan selitän kännisekoilusta. Venäjä ei ole nimittäin synonyymi vodkalle. :) Kiinnostuin nyt enemmän Venäjän kulttuurista ja haluaisin mielelläni opiskella venäjän kieltä. Ei joutuis tuntemaan sit itteään niin typeräksi, vaan osais oikeesti kommunikoidakin jotain. Pietari ja Moskova oli mulle turistina positiivisia yllätyksiä. Ehkä kuva ois erilainen, jos oisin lähteny matkaan yksin. Nyt kaikki oli nimittäin niin hyvin organisoitu. Suuri kiitos siitä meidän matkatoimistolle eli Aikamatkoille! Jotenkin on aina ajatellu, että pakettimatkat ois vaan eläkeläisille. Mutta sen takia Aikamatkat onkin poikkeus. Niiden pääasiallinen asiakas kun on opiskelija. Matkat on siis räätälöity opiskelijoiden näkösiksi!
Yksi parhaimmista asioista, mitä matka mulle oikeesti antoikaan, on ne ihmiset joihin tutustuin. Veikkaanpa jo nyt, että sain joitakin elinikäisiä kavereita. Myös kielen kannalta reissu teki todella hyvää, Viikon aikana tuli nimittäin puhuttua koko ajan saksaa! Tuntuu, että tulee joskus nopeasti tietynlainen kynnys puhua vieraita kieliä, jos niitä ei oo aikoihin kunnolla puhunu. Ton viikon jälkeen oon taas niin paljon varmempi mun saksan kielen suhteen.
Vaihtarit on niin rentoa porukkaa. Itekin kerkes viikon aikana unohtaa täysin huolet ja kiireet. Harmi vaan, että melkein kaikki reissulla mukana olleet vaihtarit lähtee tässä kuussa Oulusta pois. Pitää siis nauttia nyt näistä viikoissa noiden hullujen seurassa! That's the plan!
P.S Jenny: Kato ei kannata luovuttaa. Joskus odotus nimittäin palkitaan ja mä oikeesti kirjotan tänne. :) Oli ihan hemskatin mukavaa jutella pitkästä aikaan skypessä! Pusuja!
No comments:
Post a Comment