No nyt on sit koettu Kyrill-myrskykin.

Pakkohan tässä on nyt kirjoittaa, jotta te ette vaan luule, että mä kärsin yhä laksatiivisista oireista. En oo vaan kerenny/saanu aikaseksi kirjottaa. Viime viikko meni suurimmalta osin sen seminaarityön parissa. Opinpa viime viikolla myös suomen kieltäkin. En nimittäin aiemmin tienny, mitä norjasin junnin purjot tarkottaa. Nytpä tiedän senkin tarkoituksen. Kiitos, Aino mieleenpainuneesta opetuksesta. Käytäntö opettaa!

Perjantaina pääsin kunnolla tuulettuu, kun ranskalaiset tyypit järkkäs synttäripippalot. Perinteistä settiä: Yhdenksänkymmentä ihmistä, boolia, jutustelua ja tanssia. Esitin pippaloissa yhelle saksalaiselle ihan koko pitkän monologin, kun en ikinä kuullu, mitä se kysy tai sano. Niinpä aattelin, että on helpompi vetää vaan omaa settiä eli puhua taukoamatta, mitä sylki suuhun tuo. Viuh, joskus sitä on kyl todella kiitollinen hyvistä puheenlahjoista!
Sunnuntaina edessä oli sit Slovaki-ilta. Siitä päällimmäiseksi jäi mieleen unkarilainen juoma Unicum. Aivan kauhea makusta myrkkyä! En oo ikinä juonu mitään, niin karmaisevaa.

Mutta nyt muistelut on muisteltu, on aika siirtyä tähän hetkeen. Ulkona myrsky senkun jatkuu ja tuuli jatkaa mun ikkunoiden pieksäämistä. Kerrankin kauhuleffan kattomiseen ois ihanteelliset olosuhteet! Kaupunki on täysin hiljentynyt, muutama liike oli jo päivälläkin kiinni. Nyt illalla moni kahvilakin näytti laittaneen lapun luukulle jopa leffateatteri, jonne minä tietenkin ehdottomasti juuri tänä iltana oisin halunnu mennä. Kävinpä siis loppujen lopuksi syömässä mäkkärissä omenataskun ja sit hurautettiin taksilla takas kotia. Leffa jäi siis vielä kattomatta. Mutta tulipas koettua taas uusi seikkailu (think positiv!). Koululaisillakaan ei kuulemma tarvi mennä kouluun. En ole eläissäni aiemmin kokenu noin voimakasta tuulta. Mutta ei täällä Bayreuthissa ulkona nyt niin paha tilanne ollu, etteikö koululaiset pääsis kouluun. Tuntuu vähän liiottelulta. Länsi-Saksassa on sit vissiin pahempi tilanne. Kattelin tossa just uutiskuvia Kölnistä ja Frankfurtista. Kovasti siellä näkyy satavan, osa junista sekä lentokoneista joutuu vaan seisomaan paikalla ja ihmisiä on kehotettu pysymään sisätiloissa.

Tänään aiemmin päivällä tapahtu muuten jotain sellaista, joka teki mut todella iloiseksi. Sanotaanko vaikka näin että tuttava, jota olin jo pitkään kaipaillu, tuli vihdoin vierailulle. Oli ihan pakko juhlistaa jotenkin kyseistä tapahtumaa, niinpä menin ja korjautin saappaan koron. Nyt kelpaa taas tepastella ku kengässä on korko paikalla. Mun menossa ei taho näköjään noi kengänkorotkaan pysyä. En kyl vaan tajua, missä vaiheessa se korko oli tipahtanu multa. Oon muuten ihastunu täällä Saksassa saappaisiin. Niin naisellisen ja hyvän tuntoset jalassa. Kuhan vaan oppisin vielä kävelee niillä silleen, ettei korot tippuis. Tai sit Ainoa lainaten "Alle deutshe Produkte sind Scheiße", eikä syy siis ole minussa.

Tulis kai tätä juttua, mutta jossain vaiheessa on parempi vaan lopettaa. Pakko kuitenkin hehkuttaa, että enää kolme viikkoa koulua. Sit alkaapi loma!!