Se on joku kohtalo. Toinen kerta Berliinissä on takana ja jälleen kadotin sinne ääneni. Aivan niin kuin viimekin kerralla. Berliinillä on joku karma.. Mutta nyt ääni alkaa palailemaan, kun pääsin Berliinin rajojen ulkopuolelle. Berliini ei muuten pettäny mua tälläkään kertaa. Joku siinä kaupungin historiassa vaan vetoaa muhun.
Nyt ollaan siis Hampurissa. Tämä onkin ollut erityisen sosiaalinen päivä. Tavattiin täällä suomalais-saksalainen (vai sanotaanko oikeella suomen kielellä saksalais-suomalainen) poika ja sen kaveri. Ne esitteli meille kaupunkia ja nähtiin se kuuluisa Reeperbahnkin. Sit vielä juteltiin
suomalaisen Merimieskirkon kahvilassa kolmisen tuntia suomi-saksa sekoituksella. Pääasiassa tosin saksaksi. Olipa ihana kuulla kun joku ulkosuomalainen puhuu suomea. Vähän niin kuin pieni lapsi puhuis. Aika meni nopeesti ja ehottomasti jos Tillmann (ilmeisesti kyseisen suomalais-saksalaisen nimi. Tai niin ainakin poju esitteli itsensä. Toi nimi vaan kuulostaa niin oudolta... ) tulee käymään Oulun seuduilla, niin kyllä treffataan sitten.
Merimieskirkosta vielä mainitakseni, niin mukaan sieltä lähti pari tölkkiä suomalaista olutta (olvia ja aitoa lapin kultaa) sekä salmiakkia, joita voidaan tarjota sit seuraavissa majapaikoissa. Hollannissa esimerkiksi yövytään pari yötä yhen paikallisen tyypin luona. Hospitalityclub on nyt oikeesti hyödyllinen. Omaksi yllätyksekseni eniten viestejä majapaikkatarjouksista ja kaupunkiesittelyistä on tullut Pariisista. Ja mun stereotypia kun on, ettei ranskalaiset mieluusti ole tekemisissä ulkomaalaisten kaa, jotka ei osaa ranskaa.. Stereotypit on tarkoitettu rikottaviksi! Toivottavasti.... :)
Kyllä sitä muuten heti huomaa, kun on täällä Etelä-Saksassa, että tyypit puhuu enemmän hochdeutschia tai ainakin näiden murre ei oo niin vahva ku etelässä. Nää on niin ku kielen suhteen enemmän "normaaleja". Opin kans tänään, että hampurilaiset ei tykkää bremeniläisistä. Ja pitihän sitä nyt käydä syömässä burger kingissä aito oikea hampurilainen. Hamburg=Hampurilainen? ;) Ex-Grillimyyjän paratiisi..kö?
Kohta mennään leffaan ja sit yön aikana siirrytään Amsterdamiin. Siellä ollaan kolmisen päivää ja sen jälkeen matkan määränpää on pienempi hollantilainen kaupunki, jonne saatiin siis kutsu. Älkää kysykö paikan nimeä, sillä sitä en nyt tähän hätään muista. Lauantaina ollaan sit alustavien suunnitelmien mukaan Kölnissä viettämässä karnevaaleja. Nähdään kans samalla myös meidän "kv-jengin ireneä". Tosi mukava päästä päivittää Irenen kaa kuulumisia. Mukava tietää, miten sen vaihtoaika on menny.
Tässä kai tämä aika mennä jolkuttaa nuoruudesta nauttien! Joskin tiedostan kyllä sen tosiseikan, että kuukauden jälkeen voin olla ihmisraunio. Kiitos lyhyiden yöunien, jatkuvan matkustamisen ja yltiö sosiaalisuuden. Aber macht nichts! Prost sille!
Pärjäilkää! Oikein lämmin halaus täältä pohjoisesta!
No comments:
Post a Comment