Joulu meni jo..vai menikö?

Niin se joulu mennä hurahti. Me äpöstettiin ihan kunnolla joulupöperöä ja otettiin ilo irti joulutunnelmasta. Tulipa puhuttua ekaa kertaa puhelimessa kotiporukoidenkin kaa. Äippä ei ollu sit 3-4 kuukauteen kuullu sulopalleroiden ääntä. Ei oo vaan ollu tarvetta soitella kotia, kun ei oo koti- eikä suomi-ikävää päällänsä. Paikalliset kaverit on sitä itse asiassa ihmetelleetkin. Saksalaiset tuntuukin olevan enemmän vanhemmissaan kiinni. Johtunee siitä, että vanhemmat ovat niiden opiskelujen pääasiallisia sponsoreita. Me suomalaiset opiskelijat sentään saadaan ihan hyvin opintotukea. Siis ku vertaa paikallisiin opiskelijoihin tai varsinkin itäblogin maiden opiskelijoihin. Niillä kun on paljon suurempi paine valmistua nopeesti ku rahaa ei yksinkertaisesti ole. Mutta toisaalta Suomessa kaikki on kalliimpaa..

Tuntuu oudolta ku joulu mennä vilahti noin äkkiä. Sitä oottaa ensin niin pitkään ja yhtäkkiä se onkin jo ohi. Me yritettiin sarpsan kaa kuitenkin viimeseen hetkeen saakka repiä iloa joulutunnelmasta. Eilenkin syötiin vielä Milkan-joulusuklaata (ostettiin joulualesta :), ihailtiin jouluvaloja ja laulettiin joululauluja. Mutta pakko se on nyt myöntää, että se joulutunnelmointi ei enää tunnu samalta kuin ennen joulua. Joulu (ja jouluähky) on nyt sitten ohi, jos te tontut ette ole sitä jo huomanneet.

Mutta toisaalta voihan joulua viettää toisenkin kerran! Isoin lahja on nimittäin vasta tulossa; Jennykkä lentää huomenna tänne Keski-Eurooppaan. Huippua! Ihana päästä päivittää kaverin kaa kuulumisia. Jenny onkin mun eka vieras sieltä Suomesta, varsin odotettu ja rakas sellainen. Jenny tuo mulle mukanaan kans laitti siideripullon. Ah, kuulostanpa alkkikselta. :)

Uusivuosi me vietetään näillä näkymin täällä Salzburgissa. Sit maanantaina matkataan mun luo Bayreuthiin. Muuten suunnitelmat on täysin avoimet. Mun tekis ainakin mieli käydä Stiegelin panimossa ja Dachaun keskitysleirillä. Schaumamal!

Täytynee jo nyt toivottaa hyvää uutta vuotta, ku en varmaan myöhemmin enää kerkee kirjoittelemaan. Nähdäänpä siis ensi vuonna joko täällä tai siellä Suomessa.

Pärjäilkää!

Frohe Weihnachten!

Porot lähdössä pikkujouluihin.. Ainakin tämä poro toivottaa kaikille muille poroille sinne Suomeen oikein hyvää joulua! Nauttikaa rauhasta ja hyvästä pöperöstä!

Nythän saa aukaista jo joululahjan?!

Suomessa vaihtu just vuorokausi eli nyt on niinku suomen kellon mukaan jo jouluaatto. Voinko siis avata jo yhen joululahjan?! Loput säästän tietenkin iltaan varten.

Avaan pian siis yhen lahjan, jonka sain sarpsalta. Itse asiassa kaksosten välillä olevan telepatian takia tiedän jo, mitä saan sarilta lahjaksi. Sarpsa oli nimittäin ostannu mulle yhestä omistamastani kirjasarjasta toka osan. Mulla olikin semmonen fiilis, että sarpsa ostaa mulle kyseisen kirjan. Niinpä ostin sarille puolestaan kyseisen kirjasarjan kolmannen osan. Nyt kirjasarja on siis kokonainen. Hieno todiste kaksoistelepatian toimivuudesta!

Sarpsa on tänä jouluna täysin yllättynyt mut sen yliluonnollisilla kyvyillään. Sari kykenee nimittäin lahjoja aukaisematta "näkemään", mitä paketissa on. Tähän mennessä Sari on jo päätellyt, että yksi joululahja Seppälästä ja yksi Marimekosta. (Sari haluaa tässä vaiheessa painottaa, ettei ole todellakaan aukaissut lahjoja!) Sarpsa arvasi jo yhen munkin sille ostaman lahjan sisällön. Unbelievable!

Nyt siis joululahjaa aukaisemaan...

I'm living on the world of illusions

Teknisten ongelmien ja kiireiden takia, en oo kerenny kirjottelemaan. Eilen netti alkoi parin päivän lakkoilun jälkeen taas pelittää. Meillä on täällä aina kerran kuukaudessa netti parin päivän ajan poikki. Nettiverkko potee siis ilmeisesti kuukausittain menkkakänkkäränkkää.

Viime viikonloppuna kävin Salzburgissa sarpsan luona. Ostettiin joululahjat perheen jäsenille. Harmi, ku piti vähän miettiä, mitä postin kautta kannatta lähettää. Postikuluihin menee muuten ihan mielettömästi. Kaikkea jännää ois kyllä löytyny. No toivottavasti kotiporukat on lahjoihin tyytyväisiä.

Tämän viikon teema mulla on ollu vesi. Oon nimittäin käyny joka päivä uimassa ja toissa päivänä kävin vielä polttelemassa vesipiippua. En oo koskaan aiemmin edes kokeillu tupakan polttamista, joten voitte vaan kuvitella, miltä mä näytin ku yritin kuulisti sauhutella. Persikan makuinen savu meni pahasti henkeen. : D Sinällään ihan erikoinen kokemus. Tupakkaan mulla ei kuitenkaan oo tonkaan jälkeen tarve koskea. Vesipiippua voin tosin joskus kaveriporukalla lähteä sauhuttelemaan. Oli sen verran mielenkiintoinen kokemus. Taas siis yksi ruksi lisää uusien kokemusten listaan.

Tiistaina kävin muuten kans ekaa kertaa kolmeen kuukauteen saunassa. Mun saksalainen kaveri halusi lähteä suomalaisen "profin" kaa saunomaan. Mentiin sit autolla yhteen kylpylän tapaseen paikkaan, jossa oli eräänlainen saunamaailma täynnä erinlaisia saunoja! Yksikin sauna oli tehty kelopuusta ja saunan keskellä oli nuotio. Tosi rentouttavaa saunoa pitkästä aikaan pari tuntia.

Ootan ihan mielettömästi joulua. Oon itse asiassa varmaan jo melkein pari kuukautta odottanu sitä innolla. Tiedän, että joulu ei ole enää samanlainen kuin joskus pienenä. Tiedän myös, että joulu on nykysin tosi kaupallista. Mutta tiedän myös, että kaikesta siitä huolimatta meikku rakastaa joulua. Mä tykkään ostaa ihmisille, joista mä välitän, jotain pientä. Mä tykkään poltella kynttilöitä (tänä jouluna kynttilöitä on tullu jo poltettua reilu sata kappaletta) ja kuunnella joululauluja. Mä oon yksinkertasesti jouluihminen!

Huomenna matkustan sisko-kullan luo salzburgiin viettää joulua. Me käyään ostaa perjantaina ruokatarvikkeet ja lauantaina ois tarkotus ihan urakalla kokata ja leipoa jouluaattoa varten. Jouluna sit äpöstetään menemään ja nautiskellaan rauhasta. Mulla oottaa jouluaattoa varten jo pari hyvää saksan kielistä kirjaa, leffaa ja konvehtirasia. Äippä lähetti kans tilauksesta pari suomen kielistä hömpänpömppä lehteä. Eli jouluaattona luvassa on nautinnollisia lukuhetkiä ja makuelämyksiä. Ja joulun jälkeen Jennykkä lentää sieltä Suomesta tänne Saksaan.Voiko ihminen paljoa enempää enää pyytää?

Ikimuistoinen vuosi.

Kummasti tekee nyt mieli kirjotella tänne ku pitäs tehä yhtä kirjallista työtä, jonka palautus on ylläri pylläri huomenna. Menee taas viime tippaan.. Olen nyt jopa niin epätoivoinen, että luin juuri oman blogini läpi. Itserakkaus iski päällensä.. Oli oikeestaan hauskaa kattoa vähän taakse päin ja muistella, mitä mä oonkaan tähän mennessä jo kokenu. Ainakin vielä voin hyvillä mielillä sanoa, että vaihtovuosi on vastannu mun odotuksia. Mä tykkään siitä, että on paljon on ohjelmaa ja saan olla paljon ihmisten kaa tekemisissä. Ja edessä on varppina vielä paljon ikimuistoisia seikkailuja.

Huomasin kirjotuksiani lukiessa kans sen seikan, että mä oon ilmeisesti normaalia onnellisempi ihminen, ku en oo kirjottanu yhtään valittavaa tilitystä. Tällä hetkellä ei oo vaan syytä olla surullinen tai asennoitua elämään mitenkään negatiivisesti. Okei, mä tarvin kyllä miehen.. Mutta muuten kaikki on täydellisesti. Pelottaa myöntää ääneen, että oon hemmetin onnellinen. Sit tietenkin tapahtuu jotain. Mutta pakko fiilistellä ku nyt on niin hyvä olla.

Kävin tänään uimassa ja tapasin taas mun saksalaisen bestiksen. Niin mun tyylinen tytsy. Hyvässä seurassa aika hurahtaa kyl tosi nopeesti! Nyt taustalla soi hyvä tunnelmamusiikki (Imogen Heap- Hide And Seek) ja kynttilät palaa. Juuri ihanan lässyä. Pääsen vauhtiin tässä tunnelmoinnissa.

Aivan mahtava fiilis! Tiedän, että kun vihdoin pääsen nukkuun, voin nukahtaa hymy huulilla. Minä hemmetti vieköön elän! Taas löydän monta syytä olla kiitollinen. Tämä vuosi on ollu kyllä yksi kokemusrikkaimmista. Alkuvuosi lähti ikävällä tavalla käyntiin, mutta tämä loppuvuosi on kyllä täysin korvannu kaiken kärsimyksen. Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen vuosi!

Aivan mieletöntä, miten mulla onkaan tällä hetkellä näin mahtava fiilis. Toivottavasti, siellä päätteen toisessa päässäkin juuri sinä löydät monta syytä olla onnellinen. Ole ainakin vähän onnellinen siitä, että minä olen onnellinen. :)

Ylipositiivinen Suvi kiittää ja kuittaa..

Deitit saksankielisen James Bondin kaa.

Olin just kämppiksen ja sen kavereiden kaa leffassa kattomassa uusinta James Bondia. En voi verrata uutta James Bondia aikaisempiin, koska en oo ikinä aikaisemmin kattonu kokonaista Bond-leffaa. Nytpä tuli siis korjattua tuokin aukko mun sivistyksessä. Pakko myöntää, että Saksan kielinen James Bond kolahti kyllä muhun! Joku jujitsu tossa kielessä on. Enää ei edes huomaa, että leffat dupataan saksaksi. Kun yrittää lukea huulilta, niin mun mielestä jo näyttää oikeesti siltä, että tyypit puhuu saksaa. Saksan kieli on lopullisesti aivopessyt mut! Mahtava kieli! (Nyt yritän puolestani aivopestä teidät saksapropagandalla.)

Hyvä päivä, ei voi muuta sanoa!
Kauniita unia, kullanmurut!

P.S. Tulipa nyt todistettua, että mäkin osaan kirjottaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Elämäni prinssi?

Olipas hauska lukea, kun rakas sisko ja veli oli kirjotelleet keskenään messengerissä. Olivat sentään ottaneet mutkin mukaan keskusteluun, vaikka en ollutkaan kotosalla. Oli hemskatin hauskaa lukea näin yö myöhään, mitä ne kaksi on juonitelleet. Pöhelöitä ei voi muuta sanoa! :)

Tulin just kotia erikoisista kotipippaloista. Pippaloiden mainosslogan oli yksinkertaisesti: Wer ficken möchte, muss freundlich sein... Mielenkiintoista.. Paikkana toimiva asunto oli aivan tupaten täynnä porukkaa. Käy ihan sääliksi pippaloiden järjestäjiä. Niiden rassukoiden pitää vielä siivota useiden kymmenien jopa satojen ihmisten sotkut. Ei käy kyllä sääliksi!

Puhuin tänään kans ekaa kertaa espanjaa noin niinku ihan aidoille espanajalaisille tyypeille. Kerroin oman nimeni, kuulumiset ja ikäni. Tyypithän oikein innostu ja alko kalattaa kunnolla. Ne kysy tuunko mä italiasta. Osasin vielä alkeellisella espanjan kielen taidollani sanoa, että tuun Finlandiasta. Ne oli tosi vaikuttuneita! Siistiä ku huomaa pystyvänsä sanomaan jo jotain epsanjaksi.

Pakko vielä sanoa, että mä oon kans pöhelö. Te ootte sen varmaan aina tienneet, mutta ite tajusin sen vasta tänään. No kuiteskin..Tapasin illalla ihan hemskatin hyvän näkösen jäbän. Mutta ei siinä vielä kaikki jätkä oli vielä kaiken lisäksi fiksun ja mielenkiintosen olonen. Mutta tyyppi asuu Stutgartissa..Eikä mul oo kiinnostusta elää täl hetkellä missään kaukosuhteessa. Näin on vaan nii paljon helpompaa! Me sit juteltiin yhessä.. (laitan tohon nyt monta pistettä, niin teiän likanen mielikuvitus lähtee taas liikkeelle...) ja sit meikku lähti tilanteeesta yhtäkkiä pois ilman syytä. Daa, kuinka pöhelö ihminen voi olla! Minkä takia. Sehän saatto olla mun elämäni prinssi..Never know.

Suuret on taas Suvin ongelmat..

Hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää!

Niin tuli eilen juhlistettua samaan syssyyn itsenäisyyspäivää ja paikallista Nikolaus-päivää. Kokoonnuttiin suomalaisten kaa kattomaan linnanjuhlia. Tai niin oli ainakin tarkotus, mutta valitettavasti ylen nettivideo ei täällä päin pelittäny. Me patriootit kuuntelimme sitten Maamme-laulun ja poksautimme kuoharipullon auki. Laitoin tietysti myös kuuden jälkeen kaksi kynttilää ikkunan eteen. Sitten illemmalla me mentiin yliopistolle, jossa oli Nikolauspippalot. Yhä tuntuu jotenkin kummalta, kun opiskelijat järkkää pippaloita yliopistolla. Järjestäjillähän tulee ihan mieletön kiire saada paikat kuntoon ennen aamuluentoja. Toiseksi järkkärit ottaa ihan liikaa porukkaa sisään.

Satuin eilen pippaloissa myös törmäämään kolmeen tyyppiin, jotka oon tavannu jo kolme vuotta sitten ollessani täällä Saksassa. Oli kyllä hemskatin hauska yllätys nähä taas kyseiset jäbät. Juttelin niiden kaa ku papupata. Yleistettynä jätkien kaa on vaan jotenkin rennompi jutella. Tytöt arvioi kauheena toisiaan ja kestää yleensä pitempään ennen ku niihin tutustuu paremmin. Jätkät on vaan mutkattomia.

Viime viikonloppuna oltiin vaihtariporukan kaa Weimarissa. Hyvä reissu...Goethe..Hauska ilta..sensuuri..sensuuri..tanssia..hauskaa?..morkkis..kaunis linna. Siinä reissu on noin niinku tiivistettynä.

Mutta nyt uimaan -->

Ajokortilla ei sit pääse rajan yli.

Takana on nyt oikea seikkailujen seikkailu, joka sai alkunsa torstai-iltana matkustaessani kohti Tsekin maata. Viuh, yritinpä tunkea paljon informaatiota yhteen lauseeseen. Tuntuu vaan niin vaikeelta selittää viime päivien tapahtumia ku niin paljon on taas kerenny tapahtua. Parasta settiä tulis ku heti pääsis kirjottaa tänne! Oon niin usealle eri tyypille selittäny reissukuulumisia, etten enää kykene selittää tarinaa niin elävästi. Mutta tiedonjanoisille ihmisille ei riitä se, että kerron reissun olleen tosi onnistunut. Te janoatte enemmän ja meikkuhan tykkää lörpötellä omista kuulumisista. Eli kaikki on loppujen lopuksi onnellisia ku mä turinoin nyt vähäsen.

Torstaina ennen ku hypässin junaan sanoin matkakumppaneilleni, että luulen unohtaneeni jotain tärkeää. Mutta hei mullahan on lompakko, kamera ja kännykkä. Eli kaikki oleellinen on siis mukana (tai niin siis ainakin itse luulin). Sanoin vielä samaan syssyyn, että tää reissu tulee olemaan seikkailu. Ja sitähän se tosi vie olikin!

Lähellä Tsekin rajaa poliisit kiersi junassa kyselemässä passeja/henkkareita. Siinä se sit jysähti; Meikkuhan pöhelö olin täysin unohtanu ottaa passin mukaan. Ojensin siis poliiseille ajokorttini. Saksalainen poliisi ei sanonu mitään, mutta tsekkiläinen poliisi-setä sanoin, etten voisi enää jatkaa matkaa. Seuraavalla pysäkillä mun täyty siis aussteigen (kamalaa en keksi hyvää suomen kielen sanaa tolle verbille). Astuin ulos junasta? No tajuatte varmaan, mitä mun täyty tehä. Siinä mä sit löysin itteni yllättäen pienestä kylästä nimeltä Arzberg. Juna-asema, jos sellaista kylässä oli, oli kiinni. Oli siis vain minä ja tyhjä junapysäkki. Puolitoista tuntia odotellessa junaa meni ihan mielettömän nopeesti. Mulla ei ollu yhtään paniikkia, eikä vitutustakaan. Mulla oli itse asiassa semmonen olo, että mä elän. Mä kiljuin, lauloin ja tanssin. Teinpäs oman musiikkivideonkin. Mulla oli niin vahva tunne! En pysty kuvailemaan fiiliksiäni tuolla hetkellä. Enkä mä edes tajua, miten mä koin siinä junaa odotellessa niin hienoja tunteita. Ihminen on outo eläin!

Päädyin parin junan vaihdon jälkeen takas tänne Bayreuthiin. Mulla oli 45 minsaa aikaa hakea passi mun kämpiltä ja kiiruhtaa takas juna-asemalle. Niinpä jouduin ottaa taksin. Taksikuski oli kyllä tosi reilu heppu! Mun hellyttävä tarina epäonnesta ja puhetulva sai kuskista inhimillisiä piirteitä esiin. Se ajo osan matkaa jopa maksutta. Siinä oli kunnon asiakaspalvelua!

Reittisuunnitelmani muuttui täysin. Mun matkakumppanit matkusti Prahaan odottomaan mua ku meikäpoika matkusti ekaks Nünrbergiin ja sieltä suoraan Prahaan. Nürnbergissa olin yhen aikaan perjantai aamuna. Yritin ostaa lippua Prahaan, mutta nälkäinen lippuautomaattihan päätti olla antamatta mulle matkalippua. Kone siis imaisi 50 euroa puhdasta käteistä. Onneksi koneen kyljessä oli numero, johon pysty soittamaan ongelmatilanteessa. Naputtelin kännykkääni siis puhelinnumeron. Mutta...Prepaid-liittymäni Guthaben-Kontohan (sim-kortilla ei siis enää ollu rahaa) sattui tietysti juuri silloin loppumaan. Onneksi puhelinautomaatti sentään toimi.Sain toimitettua asian sen avulla. Viisikymmppinen kilahtaa pankkitililleni sit jossain vaiheessa..

Matka Prahaan siis vihdoin jatkui. En ollu tosin yhtään varma siitä tietääkö matkakumppanit varmasti, mihin aikaan ja mille raiteelle mä tuun. Mutta otin junassa vaan hyvän asennon ja aloin koisata. Mulla ei ollu minkäänlaista paniikkia. Mulla oli siinä vaiheessa vieläkin selviytyjä-fiilis päällänsä.

Siellähän juna-asemalla mun rakkaat matkatoverit Aino ja Petr olivat mua vastassa. Ne oli kaheksan tuntia nuokkuneet Prahassa. Oli kuulemma ollu ihanteellista 4-6 aikaan aamulla kierrellä turistikohteita ilman japseja. Prahasta matka jatkui suoraan Etelä-Tsekkeihin kaupunkiin nimeltä Hodonin. Aika Hodonissa kulu Petr'n kavereihin tutustuessa ja ihmetellessä, kuinka Tsekeissä on halpaa. Launtaina oli kans Petr'n synttärikemut. Meikku veti semmoset taatelit ku olla ja voi. Mutta mä halusin kerrankin olla ihan taatelit. Halusin tietosesti ylittää sen tietyn rajan, jota en normaalisti ylitä. Nyt siihen oli ihanteelliset olosuhteet, sillä juhlia vietettin kohtuu pienellä porukalla ja maassa, jossa viina on niin hemskatin halpaa. Hotellihuoneeneen ovellekin oli juhlapaikalta vajaat 10 metriä. Ihanteellista! Oli kyllä hienot kemut!

Nyt äippä varmaan lähettää kauhistuneena viestiä, että älä suvi ala juomaan sitä olutta. Mutta älä äippä huoli, tiedän kyllä rajani. Jotenkin epäilen äitimuorin lukevan blogiani. En ole ihan varma, sillä en oo antanu osille maa blogiosotettani. Mutta äidit ovat hellyttäviä ja niin taitavia salapoliiseja. Haleja kotipuoleen! Poden osittain huonoa omaatuntoa, sillä en oo pitäny paljoa yhteyttä perheeseen ja kavereihin. Itse asiassa en juuri ollenkaan. Aika vaan vierähtää niin nopeesti.

Maanantai aamuna me saavuttiin takas Bayreuthiin monta kokemusta rikkaampana. Otettiin juna-asemalta bussi, joka täydensi meidän seikkailua. Bussi suuntasi ennen ku me kunnolla tajuttiinkaan johonki Bayreuthin viereiselle pikkukylälle. Istuttiin vaan kiltisti bussissa ja katottiin maisemia, kunnes oltiin takas alkupisteessä eli Bayreuthin juna-asemalla. Otettiin varman päälle ja käveltiin osa matka tänne kämpille. Loppumatka meni bussilla. Nopeemmin oltas päästy perille, jos oltas alunperin kävelty tänne. Laiskuudesta sakotetaan!

Eilinen meni matkaväsymyksestä selviytyessä. Tämä päivä meni leipoessa karjalanpiirakoita huomista Suomi-iltaa varten. Oon muuten oppinu täällä Saksassa leipomaan herkullisia karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Kiitos Jauhopeukalo-Ainon. Hassua, että mun pitää matkustaa tänne Bayeriin oppiakseni leipomaan karjalanpiirakoita!

Vielä lyhyesti, mitä opin matkan aikana? Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Sitä voi alkaa murehtia ja panikoida tai yrittää vaan ottaa kaikki ilo irti tästä hetkestä! Nauttikaa elämästä ja muistakaa, ettei ajokortilla pääse sit rajan yli!

Olen onnellinen..

Pakko päästä tilittää. Tulin just leffasta kotia. Kävin ekaa kertaa sneak preview:ssa eli en tienny ollenkaan ennen leffan alkua, mikä leffa sieltä valkokankaalle pälähtää. Leffa oli ihan ok luokan kauhuelokuva. Nimestä mulla ei oo kyl enää hajuakaan. Vois mennä ens viikolla uudestaan. Neljä euroa ei oo paha hinta. Eikä tarvi turhaa funtsia, mitä leffaa sitä menis kattoo ja leffa tulee kans totaalisena yllätyksenä. Hokkus pokkus; Yllärit pitää myös parisuhteen kunnossa. Meikku ainakin tykkää yllätyksistä. Nyt ois muuten oikeesti tosi yllättävää, jos joku lähettäs mulle suomalaiset sukkahousut.. Joulu lähestyy ja mä oon ollu tosi kilttinä. Wink, wink..

Tapasin tänään ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla yhen mun saksalaisen kaverin. Käytiin yhessä tossa leffassa. Me ollaan aina luennolla ja sen jälkeen juteltu paljon. Paikkana yliopisto on vaan aika muodollinen. Nyt treffattiin sit ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla. Oli kyllä huippua käyä yhessä leffassa ja sen jälkeen juoda glühweinia ja syödä bratwurstia. Nimitän muuten yhä kyseistä tyyppiä mun bestikseksi, sillä aluksi en muistanu millään nimea. Täällä muuten bestis-nimikkeen saa multa jo pelkästään parin minuutin keskustelun jälkeen. Nimiä ei siis kaivata, on vaan bestis 1, bestis 2, bestis 3.. Että sitä rataa.

Jännä, kuinka pienet asiat tekee ihmisestä onnellisen. Tänään oon monesti kokenu sen onnellisuuden välähdyksen, jolloin huomaa aivan yllättäen hymyilevänsä hullun lailla . Tänään olen onnellinen koska..
1) Näin rakkaan siskoni. Vielä onnellisempi olin, kun sain saateltua sarpsan tänään junaan ja näin sen lähtevän pois. Sisko-kulta ei mitään henkilökohtaista. :)
2) Huomenna mun pitäis palauttaa muutama koulutehtävä. Mutta en jaksa turhaa ressata. Olen siis onnellinen siitä, että ainakin tänään olen osannut nauttia tästä hetkestä. Hitto meikku on tullu tänne, enkä tosiaan aio kuluttaa liikaa aikaa kouluhommiin. On taito osata minimoida turha vaiva.
3) Jouluvalot on nyt vihdoin syttyneet kaupungilla, jossa olikin jo joulunen tunnelma. Joulutori aukeaa perjantaina. Mutta minähän olen silloin jo Tsekeissä..
4) Huomasin tänä iltana todella pystyväni kommunikoimaan saksaksi. Ihan samalla tavalla sitä näköjään osaa saksakin parjata miehiä.
5) Ajoin ekaa kertaa tänään ikiomalla pyörällä. (Pyörän nimi on muuten Urpo-Turbo. Piti saada kansainvälisyyttä nimeen. Sen takia lisäsin ton turbon tohon. Rimmaa muuten hyvin. ) Pitkään se kesti ennen ku vihdoin löysin pyörän ja sain korjautettua pyöränrenkaan. Mun mieselämäkin lähti heti pyöränoston jälkeen nousuun. Vaihoin jopa pari lausetta pihalla yhen miehen kaa, joka korjas omaa pyöräänsä: -Hei beibe, voisit sä korjata munkin pyörän.

Eiköhän tämä tilitys nyt ollu tässä..
Gute Nacht!

Kadotin ääneni Berliiniin..

Vaikka blogi on nyt elänyt hiljaiseloa, ei se tarkoita sitä että blogin emäntä ois päässy vaan huilailemaan. Yritän nyt (huom, yritän) "tiivistää" kaiken kokemani ytimekkäästi ja selkeesti.

Viikko sitten matkustin Etelä-Saksaan parin vaihtarikaverin kaa kattomaan satulinnaa nimeltä Schloss Neuschwanstein. Viikko sitten torstai-iltana lähettiin siis reissun päälle ja matkustettiin läpi yön yhteensä 11 tuntia. Halvan junalipun ja siitä johtuvien huonojen jatkoyhteyksien takia me päädyttiin yhen aikaan yöllä keskelle ei mitään johonkin pikkuseen kylään nimeltään Buchloe. Buchloella on aina paikka mun sydämessä. Viisi tuntia piti siis saada kulumaan kyseisessä kylässä. Ulkona oli hemskatin kylmä ja kaikki baaritkin oli jo kiinni. Onneksi me sit löydettiin yksi tyhjä juna, jonka ovet ei ollu lukossa. Siinä ois ollu hyvään kauhuleffaan hyvät ainekset. Oli niin hämystä ku koko juna-asema oli täysin tyhjä ja me tyhmät vaihtarit vaan soluttaudutaan tyhjään junaan. Aateltiin sitten, että kukaties päädytään loppujen lopuksi lämpimään putkaan. Pari tuntia siinä sit torkuttiin ennen ku junakuski tuli toivottaen hyvää huomenta. Kysy vielä, että oltiinko saatu nukuttua hyvin. Ilmeisesti tyhjässä junassa nukkuminen on siis sallittua. Perjantai aamuna päästiin sit vihdoin vallotamaan linna, joka on ulkoapäin niin mielettömän kauniin näkönen! Sisältä talo oli mun mielestä vähän liiankin koristeellinen. Seuraava yö meni taas ylläri pylläri matkustaessa. Tällä kertaa tosin matkaan meni vaan 6 tuntia ja vaihtoja oli yhteensä vaan neljä. Maailma näyttää niin hauskalta ku ekaks valvoo pari yötä. On ne vaihtarit hulluja ku ne matkustaa pari vuorokautta päästäkseen ihailemaan jotain linnaa parin tunni ajaksi!

Siinä meni siis yksi viikonloppu. Juuri kun univelat sai melkein nukuttua pois, niin lähtö Berliiniin oli edessä. Viime perjantaina 45 vaihtaria siis ahtautui bussiin suuntana Saksan pääkaupunki. Heti ku me saavuttiin Berliiniin me käytiin paris museossa ja sit illalla lähettiin klubeilemaan. Launtaina edessä oli 4 tuntia kestävä kaupunkikierros, shoppailua ja Branderburgin torni. Illalla sit päädyttiin yhteen baariin, jossa oli ihan mieletön hyvä happy hour. Kaikki drinksut makso viisi euroa. Myös kaikista vahvimmat kuutta eri viinaa sisältävät normaalisti kympin maksavat drinksut. Ja opiskelijahan vetää juuri niitä, joiden hinta laatu- suhde on parhaiten kohdallaan. Siinä sit saatin kolmella drinksulla aikaseksi hyvä nousukiito. Tulipa juotua Berliinissä legendaarista Bloody Maryakin, jossa pääsosassa on vodka, tomaattimehu, tabasco ja pippuri. Mielenkiintoinen makuelämys.. Huippu ilta!

Aikasten sunnuntai aamuna käytiin sit vierailulla valtiopäivätalossa. Siis siellä missä se Angie (eli Angela Merkel) paiskii duunia. Siinä oli parilla nimeltä mainitsemattomalla suomalaisella vähän tiukat paikat.. Yrjö oli nimittäin tulla vierailulle eduskuntatalon salissa. Onneksi itse en ikinä kärsi "pääkipu-oksennus-kakki"- krapulaa. :)
Sunnuntain kohokohta oli kuitenkin ehottomasti Stasi-vankila ja Checkpoint Charlie- museo, jossa tajus todella kuinka fiksuja pakokeinoja ihmiset oikein hädässä keksiikään. Museossa esiteltiin esimerkiksi, kuinka ihmiset oli piiloutuneet esim. autoihin, laukkuihin ja kitaravahvistimeen. Käsittämätöntä, miten jotkut on saaneet päähänsä pystyttää keskelle kaupunkia muurin ja heittää viattomia tyyppejä johonkin vankilaan. Mieletöntä, että joku aate voi olla niin vahva, että ihmiset menettää suhteellisuudentajun!

Tuntus, että voisin kertoa ummet ja lammet siitä, mitä olen juuri nähnyt ja kokenut. Höpötyttää niin hirmuttomasti ku en nyt oikein voi puhua. Sain hankittua viikonlopun aikana pienen flunssan ja kurkkukipun. Varmaan baarissa rääkkyminenkään ei oikein ollu äänelle hyväksi. Mulla onkin nyt semmonen kuumat huulet- ääni. :)

Pieni tiivistys on lienee paikallaan: Berliini on kyllä mielenkiintoinen ja historiallinen kaupunki! Sinne pitää palata! Nyt olen kuitenkin erittäin onnellinen, että saan vihdoin nukkua omassa sängyssä. Nukun nyt viikonlopun aikana kertyneet univelat pois ja jatkan tarinointia sit joku toinen päivä.

Kauniita unia kullannuput!

P.S Olen nyt aito germanisti (tai turisti)! Ostin nimittäin Berliinistä kans pakollisen palan Berliinin muuria. Millonkohan berliinin muuri myydään loppuun? Ainakin vielä joka turistipuljussa oli vielä hyvin tarjolla paloja kyseisestä muurista.. Ei kait niitä ikuisuuksia riitä tai sit turisteja vaan viilataan linssiin..

Nastravie!

Vain vaihtovuoden aikana voi tapahtua jotain näin erikoista: Vaelsin tänään 12 kilsaa hyvin kansainvälisen (tsekki, puola, slovakia, saksa, kroatia) porukan kanssa. Liikunta ja raikas ilma tuli just oikeaan saumaan. Matka päättyi lopulta illanviettoon, jossa muun muassa lauleskeltiin tsekiksi jotain baari- ja kansanlauluja. Aatella mä tulen tänne Saksaan Bayeriin ja päädyn laulamaan tsekiksi tsekkiläisten kaa. Huippu elämys ja kokemus, vaikka lauluista en sanaakaan ymmärtäny.

Ei tässä nyt tämän enempää jaksa lurista. Halusin vaan jakaa illan elämyksen teidän kanssa.
Eli kauniita unia!

Lähettäkää mulle sukkahousut!!

Saksalaiset sukkahousut on ihan pepusta. Ne tippuu jalasta! Tai sit syynä on vaan se, että ostamani sukkikset ovat halvimmat ja ilmeisesti myös huonolaatuisimmat. Täällä tulee välillä sorruttua aikamoiseen yleistämiseen joten voin varmaan nyt sanoa, että saksalaiset ei osaa tehä kunnon sukkahousuja! Lähettäkää mulle siis kunnon suomalaiset sukkahousut, joita ei tarvi koko ajan olla repimässä ylös.

Jotta tää ei nyt menis kauheeksi suomalaisten kehumiseksi mun pitää myöntää, että saksalaiset osaa tehä ainakin parempaa suklaata ja olutta. Ite tykkään juoda täällä Saksassa olutta, johon on lisätty coca colaa. Yhdistelmä maistuu tosi hyvälle! Suosittelen kotikokkejakin kokeilemaan kyseistä reseptiä.

Tänään leivoin parin muun suomalaisen kaa ja tsekkiläisen kaa mustikkapiirakkaa ja karjalanpiirakoita. Tsekkiläisen jäbän mielestä oli hyvin eksoottista kokata Saksassa yhdessä suomalaisten kaa jotain suomalaista. Hyvin tuntu maistuvan tämän päivän leipomukset, toisin kuin salmiakki... Leipomisen ja sitä seuraavan mättämisen jälkeen lähettiin kaupungille. Käytiin yhessä pikku baarissa vähän aikaa istuskelemassa.

Täällä miehet on kyllä ihan mielettömän kohteliaita. Varsinkin vaihtaripojut, jotka tulee Itä-Euroopasta. Välillä tuntuu jo vähän liialtakin, kun tyypit esimerkiksi aukoo kohteliaasti ovia ja antavat naisten mennä ensin ovesta. Kauheeta kuitenkin myöntää, mutta silloin tällöin tulee ikävä suomalaisia juntteja, jotka ei yleensä (taas sorrun yleistämään) omaa samanlaisia käytöstapoja. Toisaalta miesten kohteliaisiin käytöstapoihin voi hyvinkin tottua vuoden kuluessa...

Viime viikko meni aivan mielettömän nopeesti. Itse asiassa aika hurahtaa täällä joka päivä käsittämättömän nopeesti. Tuli kyllä viime viikolla käytyä kirjaimellisesti kaiken maailman kissanristiäisissä muun muassa mensa-partyssä ja muutamassa lukukauden avajaispippalossa. Yhteensä olin viime viikolla menossa mukana aamun pikkutunneilla asti viitenä päivänä eli kaksi päivää jäi aikaa "huilaamiseen". Lauantain matkustin yhen saksalaisen kaverin luo Würzburgiin. Viimeksi olin tavannu kyseisen tytsyn kaksi vuotta sitten Ruotsissa kansainvälisellä leirillä. Oli ihan jännä tavata nyt täällä Saksassa. Hyvin tuntu vieläkin synkkaavan. Sunnuntaina matkustin sit takas tänne Bayreuthiin ja haaveena oli mennä nukkumaan aikasten. Päädyin kuitenkin kokkaamaan iltamyöhällä kavereiden kaa lättyjä. Siinä aika taas kummasti vierähti hyvässä seurassa, enkä malttanu mennä aikasten nukkumaan. Ja univelka senkun kasvo...

Oon huomannu, että täällä tarvii normaalia enemmän unta. Joskin en kerkee nukkumaan tarpeeksi. Varmaan alitajunnassa tapahtuva kieleltä toiseen kääntäminen vaatii veronsa. Eilen mulla oli esimerkiksi ekaks saksan luento sit enkun luento ja lopuksi espanjan luento. Tosi hyvä kun oppii vaihtamaan kielen nopeesti toiseen, joskin näin alussa se tuntuu aika raskaalta. Kun palaan takas Suomeen, nukun varmaan kuukauden yhteen putkeen.

Huomenna aamuluento on onneksi peruttu, joten voin nukkua kolmeen asti. Eli nyt nukkumaan. Ei ne univelat löpisemällä katoa --->

Unelmia, unelmia..

Tulin just kotia. Oltiin parin suomalaisen, yhen puolalaisen ja tsekkiläisen kaa viettämässä iltaa. Mun tarkotus ja unelma oli päästä tänään aikasten sänkyyn. Mutta täällä jos missä olen oppinut, että jotain yllättävää sattuu juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Tutustuttiin siis ihan sattumalta tänään puolalaiseen Evaan ja tsekkiläiseen Petriin yhessä germanisteille suunnatussa iltamassa. Sitten päädyttiin yhteen diskoon, joka oli aivan tupaten täynnä. Mä en tajua, miten ne ottaa täällä noihin baareihin noin paljon lössiä ja jumputtaa musiikkia niin kovalla. Kuumuus ja ahtaus alkokin ahistaa aika nopeesti, joten me lähdettiin sitten yhteen viihtyisään pikku pubiin. Kaiken kaikkiaan tosi mukava ilta! Kukaan ei ollu kännissä, vaan kaikilla oli aikuisten oikeesti hauskaa.

Mulla on nyt hyvä olla. Näiden parin päivän aikana ajatus pysyvästä asumisesta ulkomailla on vaan vahvistunut. Mulla on täällä kaikkea, mitä mä elämässä tarvitsen. Eilen tuntu niin hyvältä, ku pääsin kaksia tuntia poppimaan bodystepin tahdissa. Koreografia oli tunnilla sama, jota olen tehnyt Oulun Beauty Centerissä. Tajusin, että täälläkin voin elää normaalia arkielämää ja tuntea samalla oikeesti eläväni. Joka päivä (ainakin näin alussa) tulee uusia tilanteita ja kokemuksia vastaan. Tuntuu hyvältä, kun saa suoritettua pieniä arkipäivän juttuja, jotka Suomes on itelle itsestään selviä. Tänään mun postilaatikkoon oli esimerkiksi tullu lappunen, jonka kanssa mun pitäs hakea joku paketti postista. Mutta ennen ku mä voin hakea sen paketin, mun pitää ekaks selvittää, missä mun lähin posti on. Sitten pitää selvittää, miten mä pääsen sinne ja miten se paikka on auki. Pieniä asioita tiedän, mutta jälkeen päin tuntuu upealta ku huomaa selviävänsä kaikesta vieraalla kielelläkin.

Maanantaina aloitan espanjan opinnot. Oon jo pitkään haaveillu voivani alottaa jonkun uuden kielen opiskelun. Japani ja ranska kiinnostas eniten. Pähkäilin kuitenkin, että espanja ois kaikista helpoin oppia. Vieraan kielen oppiminen vieraalla kielellä ku ei varmaan oo mitenkään helpointa. Jos espanjan opinnot lähtee hyvin käyntiin, ois mun haaveena päästä yhdeksi lukukaudeksi Meksikoon. Katoin itseasiassa jo Oulun yliopiston KV-yksikön vaihtarisivuja. Jos haluan lähteä vaihtoon keväällä 2008, pitäs mun laittaa hakupaperit menemään jo kuukauden sisällä. Tällä hetkellä ei tuntus mitenkään mahottomalta ajatukselta. Täältä ku tuun kerkeisin asustaa puoli vuotta Suomessa ja sit ottasin lennon kohti Meksikoa. Pitää nyt katella, mitä teen. Ehkä musta tulee täällä Suomi-fanaatikko, joka inhoaa gigoloita eikä suostu enää ikinä astumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan!

En osaa sanoa ikinä mitään lyhyesti ja ytimekkäästi. Ehkä tähän loppuun on paikallaan kiteytys siitä, mitä oikeestaan halusin sanoa: Fakta on, että unelmat ja erityisesti niiden toteuttaminen tekevät elämästä elämisen arvoisen! Olen tällä hetkellä onnellinen.

Tiedän kyllä, elän pilvilinnoissa.

Jouluun on enää 70 päivää..

Mitä olen kuluneiden päivien aikana oppinut: Vaihtareita juoksutetaan paikasta a paikkaan b ja siitä vielä paikkaan c... Luulin jo tänään alottavani ainakin jonkun luennon ja saavani kaiken tarvittavan infon, mitä tarvitsen ilmoittautuakseni viimeisillekin kursseille. Mutta ähäkutti luulinpas väärin. Vastaukset kaikkiin kysymyksiin ovat täysin ristiriitaiset ja päivän loputtua olen yhä enemmän täynnä kysymyksiä koskien kurssien valintaa. Onneksi alunperinkin mun ajatus oli se, että en nyt sikana aio huhkia täällä koulukurssien parissa. Joten keine Panik! Lukukauden loputtua olen täysi ekspertti Bayreuthin yliopiston kiekuroiden kaa ja voin antaa tuleville vaihtareille infoa..tietenkin pientä maksua vastaan.

Aattelin suorittaa täällä joitakin saksan, englannin ja pari markkinoinnin kurssia. Viikon päästä luennot pitäs lopullisesti alkaa. (Näin sanon varmaan joka kerta, kun kirjoitan tänne blogiin :) Luulin tänään jo yhden luennon alkavan. Päädyinkin jo yhteen luentosaliin. Hehkuin itsevarmuutta ja tyytyväisyyttä ku olin löytänyt mielestäni oikean luentosalin. Istahdin etupenkille ja otin ylpeänä lehtiön eteeni. Ihmettelin tosin jo heti aluksi, minkä takia professori olikin eri. No kohtahan se selvisikin kun proffa toivotti kaikki tervetulleeksi Amerikan kirjallisuuden kurssille. Minä höperöpää luulin olevani jollain saksan kurssilla. Siinä vaiheessa ponkaisinkin penkiltä ylös ja hivuttauduin salista pois, mikä ei tapahtunu huomaamattomasti ku olin innostuksissani päätynyt niin kauas uloskäynnistä. Loppujen lopuksi selvis, että sali oli kyllä oikea. Päivämäärä oli vaan väärä. No ens viikolla uusi yritys.

Parin tunnin kuluttua mulla on sovittu tapaaminen yhessä tanssikoulussa. Tarkoitus ois tänään osallistua jazz-tanssitunnille. Oon sopinu tälle viikolle tutustumiskäyntejä yhteensä kolmeen eri tanssikouluun. Haluan ehottomasti jatkaa tanssimista ja täällä kaikki taidottumuus tanssitunneilla voi laittaa kielitaidon piikkiin: "Olen vain tyhmä vaihto-oppilas Suomesta." Tekkeepi taas mieli päästä liikkumaan! Onneksi ens viikolla alkaakin yliopiston liikuntakurssit ja mun ois tarkotus ottaa vielä bodycombat- tunteja yhellä yksityisella kuntosalilla. Kohta siis käynnistyy normaali arkielämä.

Tuntuu, että tää aika menee niin nopeesti täällä. Kohtahan on jo joulu! Paikansin viikonloppuna muuten ekat joulukonvehdit ja -kalenterit paikallisesta ruokakaupasta. Ois tehny mieli ottaa siitä jouluosasto kuva. Aatella joulukrääsää aletaan jo nyt myydä. Vaikka oon ite kunnon joulufanaatikko en kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupat alkaa jo nyt myymään joulutuotteita! No pittääpi kaiketi itekin jo vähän fiilistellä; Jouluun on enää 70 päivää.. Tontut kurkkii, muistakaa siis olla kiltisti!

Saksalainen byrokratia kohtasi voittajan

Saksalainen byrokratia ei lannistanut minua, vaan sinnikkäästi jaksoin jonottaa ja raahata kopioita, joita kukaan virkailija ei tarvinukaan. Palkintona sinnikkyydestä sain just netin pelittämään. Huippua ku nyt mulla toimii kämpilläkin netti! Nyt voin vihdoin ottaa hiukan paremmin yhteyttä sinne kotimaahankin. Tekosyyksi ei enää käy kallis nettikahvila. Sortsi siis, ku musta ei oo oikein kuulunu mitään. Tässä alussa on vaan kauhee säätäminen näiden käytännönjuttujen kaa. Ens viikkokin menee vielä pitkälti kurssien valinnassa ja yliopistoon tutustumisessa. Ei tässä vielä tavallista arkea kerkee elämään ku koko ajan on menossa. Uusia nimiä ja tuttavia tulee vastaan joka päivä ihan mielettömästi. Kaikkien itä-eurooppalaisten nimet menee aivan ohi. Ihan mielettömän outoja nimiä suomalaisen korvaan. Toisaalta näyttää siltä, että munkin nimi tuottaa tyypeille vaikeuksia. Saanen siis esitellä itteni; "Olen Sufi, Sofi, Sofiso tai Suri Personen. Hyvin harvoin olen siis Suvi täällä Saksassa."

Eilen tuutorit järkkäs baarikierroksen vaihtareille. Kieli soljuu niin paljon paremmin ku ottaa muutaman drinksun. Loppu illasta sitä jo ite uskoo olevansa aito sakemanni! Huomenna sitä pääsee taas leikkimään saksalaista ku meillä on jotku tervetulopippalot.

Pakko vielä hehkuttaa, kuinka siistiä on ku netti pelittää. Nyt on kaikesta vähän enemmän perillä! Siistiä! Myönnän, olen nettiriippuvainen! Mutta nyt sosialisoitumaan. Lähen parin uuden kaverin kaa leffaan. Oon muuten tosi hullaantunu täällä tarjottaviin makeisiin popcorneihin. Sokeriset popparit on ihan ylihyviä!Hyvä leffa, hyvä seura ja makeat popparit..Ah, niin täydellinen yhdistelmä. Noita makeita poppareita raahan kyllä ehottomasti sit vuoden päästä koti-Suomeenkin!

Mutta eikait tässä turhia kannata enää löpistä. Eiku menoksi -->

Elän tiedottomana

Elän tällä hetkellä ilman nettiä ja lehtiä. Elän siis täydessä uutispimennossa. Suomi on jo saattanut kadota
maailman kartalta, enkä mä oo siitä tietonen. Eka uutinen, jonka luin nyt kun aikoihin kävin taas
lukemassa nettilehtiä oli Matin ja Mervin ero. Tulipas kotonen..Mikään ei ole muuttunut. Matin
ja Mervin juupas eipäs-leikki senkun jatkuu. Kuka on enää laskuissa siitä monettako kertaa ne nyt
eroaa!?

Kärsin kolme päivää ihan mielettömästä vatsakivusta. Se ei kuitenkaan ihan mahottomasti hiljentäny mun menoa. Perjantain köllin menemään ja lauaintain vaihtareiden reissun jälkeen päädyttiin porukalla "jatkoille" irkkupubiin. Äkkiä sitä porukkaan tutustuu ku käy vaikka vaan yhessäkin pippalossa. Keskiviikkona tuutorit järkkää baarikierroksen ja perjantaina ois vielä welcome party vaihtareille.

Tänään oon taas tutustunu saksalaiseen byrokratiaan. Netin saaminen vaatii vaikka kuinka monta eri lomaketta ja ne lomakkeet saa tietty eri toimistoista. Ja ne kyseiset toimistot on tietty kaikki auki vaan klo.9-12. Mitä ne virkailijat tekee jäljelle jäävänä aikana?!
Kävin just leffassakin. Aluksi se tuntuu aina niin oudolta ku kaikki on dubattu saksaksi. Toisaalta
aika ihanne tilanne vaihtarille, joka haluaa oppia kyseisen kielen.
Täällä bayreuthissa on kyllä aateltu opiskelijaa, joka tahtoo kulkea painavien kauppakassien kaa bussilla. Bussilla kulkeminen on nimittäin ilmasta opiskelijoille! Hieno homma!

Mutta nyt menen niille ruoka-ostoksille ja huristelen kotiportille sit bussilla.
Hellurei!

Hengissä ollaan!

En pysty nyt valitettavasti pitkään kirjottaa ku oon nettikahvilassa. Nettiä ei kämpillä oo saatu vielä toimimaan. Mutta eipä tässä ois kerenny paljoa koneen äärellä ollakaan ku koko ajan muuta tekemistä. Maanantaina saavuin tänne Bayreuthiin. Ja nyt aika on menny muun muassa kaupunkiin tutustumisessa ja asunnon laittamisessa. Eilen sitä piti tietty kans tintata suomalaisten kaa salmarin voimin. Huippu ilta! Tänään mun ois tarkotus lähteä kämppisten mukana jonnekin pippaloihin. Huomautan kuitenkin, ettei elämä oo yhtä juhlaa.. Se on vaan tää alkuaika.. Tuntuu vähän niinku ois uudestaan fuksi eli pitää kiertää sosiaalisena kaikki kissanristiäiset ihan vaan jo senkin takia, että tutustus uusiin ihmisiin. On se rankkaa olla koko ajan fuksi!

Mun huone on huippu! Just hyvän kokonen ja kaiken lisäksi mulla on oma suihku ja vessa. Mutta mun ylpeyden aihe on ehottomasti automaattisesti huuhteleva wc-pönttö. Mun tarvii vaan "suorituksen" jälkeen nousta pöntöltä ja se huuhtelee automaattisesti. En varmaan vaihtovuoden jälkeen enää osaa vetästä pönttöä ku oon tottunu täällä omassa kämpässä automaattihuuhteluun.. :)

Huomenna on yliopistolla informaatiotapahtuma meille vaihtareille. Saadaan
tuutorit ja ilmottaudutaan yliopistoon ja sitä rataa.. Eli tyypillistä fuksijuttua.. Lauantaina vaihtareille on reissu yhteen lähikaupunkiin. Ens viikolla avajaispippalot ja luennot käynnistyy reilun viikon päästä. Siihen asti meikä poika vaan lomailee!

Nyt lomalainen kiittää ja kuittaa.. Lämpimiä rutistuksia sinne päin!

Lederhosenit on hot!

Oktoberfest on nyt sitten koettu. Tähän asti reissun ehdottomasti hienoin kokemus!! Tunnelma oli Löwenbräunin teltassa katossa. Olut virtas ja eri kielet sekottu massaan. Italialaiset osaa muuten näköjään vieläkin ottaa ilon irti jalkapallon maailmanmestaruudesta. Kimi Räikkönen oli aika kova sana kans niiden keskuudessa. Keskustelu italialaisten kanssa suju aikalailla elekielellä, sillä ainoat yhteiset sanat, jotka kaikki ois ymmärtäny oli oikeestaan Frutti di mare, Finlandia, ja Ferrari!

Täytyy myöntää, että ekaan litran tuoppiin meni pari tuntia aikaan ja käsi on nyt vähän kipeä siitä tuopin nostelusta. Huomautettakoon, että oon koko elämäni aikana juonu noin kymmenen olutpulloa. Eilen iltana join siis olutta varmaan saman verran kuin koko elämäni aikana. Nyt voin sanoa, että opin ehkä juomaan oluttakin. Ainakin nyt maistus yksi kulaus kylmää olutta..Tai sit janoon on syynä liian pippurinen pastakastike..

Hostelli, jossa punkkasin viime yönä, oli kans kokemisen arvonen paikka. Majottauduin nimittäin sadan hengen telttassa, joka oli täynnä maailmaa nähneitä reppureissaajia. Mieletön tunnelma! Jos päädytte Müncheniin, niin suosittelen lämpimästi hostellia nimeltä The Tent.

Sanat tai kuvat ei nyt pysty kertomaan, mitä oon just päässy kokemaan! Jokasen saksanlukijan tulis kokea Okoberfest, jotta pystys ymmärtää paremmin saksalaista juomakulttuuria. Totesin kanssa, että nahkahousut on todella kuuminta hottia. Nuoret jätkät näytti itse asiassa ihan hemmetin hyvältä niissä nahkapöksyissä! Tahtoo miehen lederhoseneissa!

Elän unelmaani!

Super! Käsittämätöntä, että vihdoin olen täällä. Niin paljon on kerenny tapahtua näiden neljän päivän aikana. Tuntuu nyt niin vaikeelta kirjottaa selkeesti tapahtumista ja omista ajatuksista. No koitetaan nyt edes jotain sepustaa..

Tuntuu niin epätodelliselta, kun kone laskeutu Münchenin lentokentälle. Nukuin keskiviikkona ekan yön kuuden hengen hostellihuoneessa. Olin ajatellut mennä aikaisten nukkumaan, mutta oktoberfesteiltä palanneet kämppikseni muuttivat suunnitelmani.. Kaksi australialaista jätkää ja pariskunta Kanadasta pitivät huolen, että yö oli mahtava! Häätökin oli lähellä.. By the way..Tapasin yhden komeimmista jätkistä, jonka olen ikinä nähny..Toinen australialaisista oli...grauh! Harmi, kun en muistannu näpätä kuvaa. Nyt kaikki luulee, että se tyyppi oli vaan mun mielikuvituksen tuotetta.

Nyt oon tosiaan jo pari yötä punkannu sarpsan luona täällä Salzburgissa. Aivan mielettömän kaunis kaupunki! On vaan vaarallista uskoa, ettei kukaan ymmärrä suomea. Kaupungilla törmättiin nimittäin jo kahteen opiskelijaan tampereelta. Maailma on pieni paikka!Huomenna ois tarkotus tehä jotain yhdessä niiden kahen suomalaisen kaa. Suomalaiset pitää aina yhtä! Hallelujaa!

Juttua tulis, mutta haluan olla nyt epäsosiaalinen. Eli kiitän ja kuittaan tältä erää. Nakkaan settiä lisää sit joku toinen päivä.

Hellurei!

P.S. Kannattaa ottaa juustohöylä mukaan, kun tulette tänne päin. Täältä päin niitä ei paljoa löydy. Tai lähettäkää mulle semmonen. Danke schön!

Elämä täynnä riskejä

Taas tulee pientä fiilistelyä..Huomenna tähän aikaan käännän kylkeä viiden muun tyypin kanssa jossain kämäsessä hostellihuoneessa. Tuntuu oudolta, että lähtö onkin yhtäkkiä edessä. Matkalaukkua en oo vielä kokonaan pakannu. Mun idoli on tietenki rakas siskoni, jonka matkalaukku painoi vaan 23 kiloa. Mä tähtään samaan.

Käytännönhommat jäi tietysti ylläri pylläri viime tippaan. .Oonkin tämän päivän juossu pankissa, kelalla, pankissa ja taas kelalla. Otin A/B-hepatiitti rokotteen, kävin uimassa sekä kokovartalohieronnassa ja nypitytin/värjäytin kosmetologilla kulmakarvat. Tämä kiireinen päivä on siis siis ollu täynnä nautintoa ja nautinnollista kidutusta juuri oikeassa suhteessa.

Kiire ja innostus valtas mut myös auton ratin takana. Ajoin aika riskialttiisti.. Kännykkään puhuminen ja ylinopeus kiertoliittymässä ei oikein oo hyvä yhdistelmä. Jossain vaiheessa oikeesti aattelin, että mun mäihällä mä vielä päivää ennen odotettua reissua ajan kolarin ja jään Kuusamoon nyhjäämään. No niin ei onneksi ainakaan tänään käyny. Huomenna taas edessä uusi riskialtis päivä.

Ai niin mä hukkasin tänään auton avaimetkin marketissa. Puoli tuntia etsin avaimia ja tadaa ne löyty kassalta, jossa olin asioinut. Olisinpa pökelö huomanna heti kysyä niitä avaimia kassalta. Haperopää mikä haperopää. Sitten kun pääsin kaupasta turvallisesti kotia päätin, että en enää tämän vuorokauden puolella astu ulko-ovesta ulos. Turhan riskaapelia hommaa. Koko elämä on oikeestaan yhtä riskien ottoa. Mitä jos esimerkiksi mun (oikeesti mä en omista sitä konetta) lentokone tippuu ja mä löydän itteni hengissä saarelta, jossa the othersit tekee kummia asioita..Entä jos maailmanloppu tulee sillon ku mä oon lentokoneessa tai taivas tippuu mun päälle???!! Mä taiankin lopettaa elämisen ja jäädä tänne. Tässä mulla on sentään turvana tuttu ja turvallinen tietokone. Mun kannettavalla taitaa vaan olla psyykkisiä ongelmia. Mun muutama kaveri (tyttöpuolisia tietenkin) on nimenneet kannettavansa. Mutta mun kannettava on hylkiö, eikä sillä ole nimeä. Ois kauheeta olla nimetön, olla täysin huomaamaton. Sen takia tää kone varmaan aina silloin tällöin niskuroi. Pitäsköhän mun kastaa tää kone näin niinku jälkikäteen..Oiskohan vielä liian myöhäistä. No mun pitää jalostaa vielä tota ajatusta. Mä kerron kyllä sitten kun jalostus on viety loppuun..

Kävin tänään moikkaamassa muutamia kavereita, joita en nyt siis nää vuoteen. Kaikista mukavinta oli kuitenkin käydä kylässä entisessä anoppilassa ja päästä pitkästä aikaa juttelemaan ex-anopin kaa. Tunti siinä vierähtikin nopeesti. Tulin kyllä hyvin niin seurustelun aikana että eron jälkeenkin toimeen anoppiehokkaan kanssa. Siihen varmasti vaikuttanee myös se, että mä oon maailman paras miniä. Vaatimattomuus kaunistaa mua jälleen kerran. Pelottavaa on myös tosiasia, että eron myötä mä jäin ehkä eniten kaipaamaan kadotetun kaveruuden lisäksi anoppia! Tiedetään, kertoo paljon suhteen laadusta ,jos eniten jää ikävä anoppia. Oli siis parempi, että se suhde kaatui nopeesti vaikkei täysin kivuttomasti. Prost sille!

Nyt on tilitykset tilitetty..Aika jatkaa pakkaamista.

Ohi on..TJ 0!

Mun grilliura on nyt mahollisesti ohi. Nakkasin just nimittäin viimesen iltavuoron grillillä.. Tein ehkä elämäni viimeset makkispekkikset. Rakkaalla lapsella monta nimeä..eli selvennykseksi makkispekkikset on siis makkikset eli makkaraperunat.. jou-jou-jou. Pistetään ylävitonen sille! Tuleekohan mulle identiteettikriisi ku en enää oo se grillimyyjä. Apua, kuka mä oikein nyt olen. Toisaalta on lukijoita ja asiakkaita kohtaankin varmaan lohdullista tietää, että en enää säädä grillillä. Ette siis enää joudu lukemaan yhtään grillitilitystä tai saa vääriä mausteita niihin hemskatin makkispekkiksiin. Sen voin luvata!

Mitään ovia en ala nyt kuitenkaan lopullisesti sulkemaan. Opiskelijana sitä ei koskaan tiiä, mihin sitä rahan puutteen takia joutuu. Eli grillityökään ei oo kokonaan pois suljettu. Olihan toi kuitenkin loppujen lopuksi ihan jees hommaa ku siihen asennoituu huumorilla. Kesäkuussa toi työ tuntu oikeestaan melkein unelma-ammatilta. Kielen ois pitäny vaan olla saksa, niin työ ois ollu yhtä juhlaa.

Kuusi kesää takana samassa työpaikassa on mun ikäselle jo hyvä ura. Oon pomolle kyllä kiitollinen, että se on mut joka kesä ottanu avosylin vastaan. Ens kesäksikin se jo pyysi mua töihin. Pittääpi kattoa sitten tilannetta ku tuun elokuussa poissa Saksasta. Ihana tunne ku tietää, että en vuoteen tee ollenkaan töitä!


P.S Tosi asiahan on, että mä olin maailman paras grillimyyjä. Niin haluan ainakin uskotella itelleni. Grillimyyjä vaikenee..

Tänään olen itsekäs

Ilmoitus: Pidän tämän päivän puhelimeni kokonaan kiinni. Pieni tyttö ei repeä joka paikkaan, vaikka olisikin täynnä atomienergiaa. Atomivoima on katoava luonnon vara. Niinpä pyhitän tämän päivän kokonaan itselleni. Kävin jo uimassa, kokkasin ja nyt alan kattomaan leffaa. Yhden aikaan yöllä pitää sit taas mennä töihin. Mutta ennen sitä epäsosialisoidun kaikkessa rauhassa. Tiedän kyllä, että olen usealle eri ihmisille luvannut tavata tämän viikonlopun aikana. Anteeksi, ku syön nyt sanani. Mutta nyt en vaan yksinkertasesti jaksa olla sosiaalinen. Onko nykyään itsekästä, jos haluaa olla yksin. Tuntuu ainakin, että oisin itsekäs petturi. .Ulkona sataa, autoa ei oo käytössä ja pyöränkumi puhjennu ---> Parempi siis nauttia omasta seurasta ku lähteä koikkaroimaan jonnekin.

R. I. P. Sporttikorkkini

Perkuleen pullomummo! Lutkuta sinä nyt sitä mun sporttikorkkia. Rahaa tai lunnaita on turha toivoa!


Vulcanalia tuli ja meni jälleen kerran. Nyt juhlasta sai enemmän irti ku fuksivuonna. Verban porukan kanssa oli hauskaa istuskella ja nauttia pimenevästä illasta. Mulla tulee oikeestaan vähän ikävä tota porukkaa, johon tulee oltua yhteydessä pääasiassa vaan pippaloiden merkeissä ja lipastolla. Harmi vaan ku porukka alkaa aina hajaantua ja ilta menee sitten vähän pilalle. Yritin juoda sivistyneesti. En tiedä vieläkään onnistuinko siinä.. No ainakin opin, ettei kannata olla niin sinisilmäinen (Oikeesti mun silmät ovat harmahtavat. Itse asiassa vähän sanomattoman väriset, sellaiset sekasikiöt) ja antaa toisen levittää haaroja (Ton ei ollu sitten tarkoitus kuulostaa siltä, miltä se nyt kuulostaa). Sillon nimittäin saattaa yhtäkkiä joutua kattomaan tätä maailmaa kahden metrin korkeudelta. .

Tupakan savu tappaa hyvin märän koiran hajun. Onneksi siis lähettyviltä löytyi tupakanpolttaja, joka oli valmiina puhaltamaan käsikranaateilleni. Olihan kyllä hulvaton ilta. Tätä juttua ei kyllä tajua muutku ne, jotka oli samaisella pressulla. Sisäpiirijutut on normaalisti mun mielestä tosi tylsiä. Miksi puhua tai kirjottaa jotain, jota muut ei tajua. Ne ottaa vaan sitten kaiken liian kirjaimellisesti ja juttu menettää merkityksensä. Nyt olen kuitenkin liian väsynyt selventämään mun juttuja. Burnout kolkuttaa kohta tätä menoa ovelle, jos en nyt älyä rauhottua paikoilleni.

Hey, beibi pistä mut pakettiin kaikilla mausteilla!

Viimeset pari päivää on hujahtanu tosi nopeesti. Kävin pari päivää Rollossa ja kauhukseni huomasin tänään käyttäväni sanaa "mie". Niin sitä on ihminen näköjään helppo vaikutteille. Sen pitää oikeesti olla mä tai meikku eikä mikään mie!

Kävin morjestaa rovaniemellä isoveljeä ja sen tyttöystävää sekä kavereita, jotka sinne on vastikään muuttaneet. Kumpanakin iltana tuli käytyä baareilemassakin. Eilen kannatti kyllä lähteä tyyppien mukana kattoo rovaniemen yöelämää noin niinku torstai-iltaisin. Pääsin nimittäin tanssilattialla jonkinlaiseen transsitilaan. Mieletön fiilis! Oli aivan huippua tanssia tyyppien kaa, jotka osas tanssia! Pitäs kyllä jatkaa tanssiharrastusta. Tanssi on muutakin kun pepun hetkuttelua. Valitettavasti se menee naisilla (myös mulla) siihen turhaan hetkutukseen, jonka tarkoituksena on saada vastakkainen sukupuoli himosta hurjaksi.

Ylläri pylläri olin tänään taas yövuorossa. Mun pitäs ilmesesti mennä baariinkin grillimyyjän työasusteessa, niin heti kävis flaksi! Miehet käy näköjään kuumana, kun ne saa vähän alkoholia ja niiden sumeaan näkökenttään sattuu sitten grillimyyjä. Grillimyyjässä on varmaan jotain tuttua ja turvallista. Tänään grillillä kävi yksi tosi mielenkiintoselta ja varteenotettavalta vaikuttava tyyppi. Se kysy mun puhelinnumeroa ja esitteli ittensä. Sain tietää sen työskentelevän Oulussa yhessä baarissa. Mä oisin niin halunnu sanoa sille, että hei beibi pistä mut pakettiin kaikilla mausteilla. Mutta mun piti vetäää kylmää torimyyjän roolia, enka antanu puhelinnumeroani. Mun periaatteena ku on, että en numeroani työvuoron aikana jakele. Tiedetään, kerran siitä periaatteesta on lipsuttukin ja silloin päädyin suomutunturille.. Nytkin tekis mieli vähän lipsua.. Toisaalta grilli ei oo kuitenkaan mikään porttoluola, eikä meillä oo niin isoa pakettia, johon tämmönen tytsy mahtuis..

Gute Reise, Sari. Oot rakas!

" On niitä, jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. "
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Torin grilli on yhä torgen kingi!

Elän tällä hetkellä yövuoron aiheuttamassa aika-erovyöhykkeessä. Tekee mieli vaan kukkua ku ulkona on niin valosaa. Oikeesti pitäs jo mennä nukkumaan ku kaikki muutkin nukkuu. Ihan mälsää.

Jutut grillillä ei oo ylläri pylläri miksikään muuttuneet. Asiakkaiden vitsit on yhä ne samat tutut.
Seuraavassa kooste perinteisistä grillivitseistä:

1) Hampurilainen munalla ja maito rahalla ---hahaa

2) - Mitä mausteita saa laittaa?
- Laita vaan kaikki. Mutta jätä seuravaallekin jotain ---hahaahaaa

3) - Tuleeko sulle muuta?
- Ilman muuta ---hahaahaahaa

4) -Mä oo tehny kanin kaa sopimuksen, että se ei aja mun polkupyörällä, jos mä en syön sen eväitä. Jätä siis salaatti pois siitä annoksesta ---hahaahaahaa

Ratkiriemukasta, vai mitä? Olisikohan grillivitsikirjalla markkinarakoa. Kohtahan sitä aletaan kuitenkin taas myydä kaikkea joulukrääsää. Saisin kirjan siis juuri oikeaan aikaan markkinoille. Vielä kun lisäisin grillimyyjän singneerauksen, niin avot beibe!

Mä en tajua, miten ihmiset jaksaa jonottaa grilljonossa niin pitkään saadaksen vaan jotain ihanan rasvaista ja suolaista summuunsa. Ja sitten kun ne ihmiset on jonottaneet pitkään ja vihdoin tulee niiden vuoro tehdä tilaus, niin ne ei tiedäkään mitä ne tilaa. Jahkailemisen jälkeen pitää sitten vielä kaivaa se lompakkokin jostain laukun pohjalta. Ja jono senkun kasvaa..

Asiakkaat on välillä (eli siis sillon kun mulla on huono päivä) ärsyttäviä, kun ne tulee luukulle ja tekee tilauksen sanomalla hampurilainen. Siinä pitää sitten ite alkaa kysymään, että laitetaanko jätti, tavallinen vai täyslihahampurilainen. Ihan sama kun menisit ravintolaan ja sanoisit, että haluat ruokaa. Toisaalta on ärsyttävää, kun asiakas on liian täsmällinen: " Mä otan tuon 4,5 euroa maksavan tavallisen kerroksen kahdella 80 gramman pihvillä." Daa, riittää kun vaan sanoo, että haluaa tavallisen kerroksen.

Toivoisin kans, että rakkaat asiakkaat ei aina heti tykittäis niitä mausteita, varsinkin jos on isompi jono ja asiakkaalla on erityistoiveita mausteiden suhteen. Kuten: " Laita kaikkia mausteita, mutta älä laita sipulia ja majoneesia. Laita sit senkin edestä kurkkusalaattia. Mutta laita vaan vähän ketsuppia ja sinappia." Jotkut asiakkaat vetää sit herneen nenään, jos mausteita ei muistakaan ulkoa, vaan ne pitää kysyä uudelleen. Ne ei tajua, että edellä saattaa olla puolikymmentä muuta tilausta ja maustetoivetta. Grillimyyjätkin ovat vain ihmisiä, vaikka supernaisia ovatkin.
Grillimyyjät ovat kännisten aivot ja muisti. Jos asiakas ei muista, mitä on tilannut tai onko jo maksanut tilauksen, niin grillimyyjä ainakin muistaa!

Känniset ihmiset ei kans aina tajua, että grillijono ei ole hyvä/maailman romanttisin paikka kosia rasvankäryistä grillimyyjää parin minuutin tuttavuuden jälkeen. Hox! Kännisen silmin kaikki naiset näyttää rinsessoilta. Suosittelenkin grillityötä ja erityisesti yövuoroja kaikille niille ihmisille, jotka saa kiksejä tai haluavat pönkittää itsetuntoaan kuuntelemalla kännisten löpertelyjä.

Päivän porinat

Olipas hauska ilta! Mun ei ollu tarkotus lähteä minnekään, vaan tarkotuksena oli viettää lauantai- ilta kotosalla koneen ääressä. Apua, kuulostipa toi nörtiltä! Joka tapauksessa päädyin kuitenkin selvinpäin baariin sosialisoitumaan. Ilta ei menny huonosti, sillä sain kyytiini pari juopunutta kollia ja yhden kisumisun.

Mulla iski eilen pienonen kriisi. Mä oon tosi sosiaalinen, mutta porisenkohan mä liikaa jonnin joutavia? Tai ketä oikeesti kiinnostaa ku mä selitän, kuinka liian isot sukkahousut tuntuu kiduttavilta ku ne nirhaa ihon reisistä. Tai ketä kiinnostaa ku mä selitän, kuinka hikoillessa mulla rintojen välistä kulkee hassulta tuntuva hikinoro. On oikeastaan hyvä nyt, kun mulla on tää blogi. Täällä mä voin rauhassa porista omiani. Ehkä osaan sitten pitää oman summuni kiinni, enkä pölisis turhaa. Tiedetään, pienellä ihmisellä on yllättävän isoja ongelmia..

Meissä jokaisessa muuten asuu pieni itsensäpaljastelija. Juuri se itsensäpaljastelija pakottaa minutkin kirjoittamaan tänne. Olen siis vain viaton uhri. Syvällä sisimmässäni myös tiedän, että naapurin mummo tai joku nettikyttääjä lukee kieli pitkällä mun tilitystä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että oon ilmeisesti itteni suurin fanittaja. Oon käyny tällä sivustolla useammin kuin kukaan muu. Narsismi kunniaan!

Ai niin..Tasan kuukauden päästä tämä tyttö on vihdoin Saksassa! Prost sille!

Nyt tiedon valtavirta on teille rakkaat lukijat avoinna! Olette astuneet sivustolle, johon aion säännöllisen epäsäännöllisesti sepustaa omiani. Siis teretulemasta!