Elämä täynnä riskejä

Taas tulee pientä fiilistelyä..Huomenna tähän aikaan käännän kylkeä viiden muun tyypin kanssa jossain kämäsessä hostellihuoneessa. Tuntuu oudolta, että lähtö onkin yhtäkkiä edessä. Matkalaukkua en oo vielä kokonaan pakannu. Mun idoli on tietenki rakas siskoni, jonka matkalaukku painoi vaan 23 kiloa. Mä tähtään samaan.

Käytännönhommat jäi tietysti ylläri pylläri viime tippaan. .Oonkin tämän päivän juossu pankissa, kelalla, pankissa ja taas kelalla. Otin A/B-hepatiitti rokotteen, kävin uimassa sekä kokovartalohieronnassa ja nypitytin/värjäytin kosmetologilla kulmakarvat. Tämä kiireinen päivä on siis siis ollu täynnä nautintoa ja nautinnollista kidutusta juuri oikeassa suhteessa.

Kiire ja innostus valtas mut myös auton ratin takana. Ajoin aika riskialttiisti.. Kännykkään puhuminen ja ylinopeus kiertoliittymässä ei oikein oo hyvä yhdistelmä. Jossain vaiheessa oikeesti aattelin, että mun mäihällä mä vielä päivää ennen odotettua reissua ajan kolarin ja jään Kuusamoon nyhjäämään. No niin ei onneksi ainakaan tänään käyny. Huomenna taas edessä uusi riskialtis päivä.

Ai niin mä hukkasin tänään auton avaimetkin marketissa. Puoli tuntia etsin avaimia ja tadaa ne löyty kassalta, jossa olin asioinut. Olisinpa pökelö huomanna heti kysyä niitä avaimia kassalta. Haperopää mikä haperopää. Sitten kun pääsin kaupasta turvallisesti kotia päätin, että en enää tämän vuorokauden puolella astu ulko-ovesta ulos. Turhan riskaapelia hommaa. Koko elämä on oikeestaan yhtä riskien ottoa. Mitä jos esimerkiksi mun (oikeesti mä en omista sitä konetta) lentokone tippuu ja mä löydän itteni hengissä saarelta, jossa the othersit tekee kummia asioita..Entä jos maailmanloppu tulee sillon ku mä oon lentokoneessa tai taivas tippuu mun päälle???!! Mä taiankin lopettaa elämisen ja jäädä tänne. Tässä mulla on sentään turvana tuttu ja turvallinen tietokone. Mun kannettavalla taitaa vaan olla psyykkisiä ongelmia. Mun muutama kaveri (tyttöpuolisia tietenkin) on nimenneet kannettavansa. Mutta mun kannettava on hylkiö, eikä sillä ole nimeä. Ois kauheeta olla nimetön, olla täysin huomaamaton. Sen takia tää kone varmaan aina silloin tällöin niskuroi. Pitäsköhän mun kastaa tää kone näin niinku jälkikäteen..Oiskohan vielä liian myöhäistä. No mun pitää jalostaa vielä tota ajatusta. Mä kerron kyllä sitten kun jalostus on viety loppuun..

Kävin tänään moikkaamassa muutamia kavereita, joita en nyt siis nää vuoteen. Kaikista mukavinta oli kuitenkin käydä kylässä entisessä anoppilassa ja päästä pitkästä aikaa juttelemaan ex-anopin kaa. Tunti siinä vierähtikin nopeesti. Tulin kyllä hyvin niin seurustelun aikana että eron jälkeenkin toimeen anoppiehokkaan kanssa. Siihen varmasti vaikuttanee myös se, että mä oon maailman paras miniä. Vaatimattomuus kaunistaa mua jälleen kerran. Pelottavaa on myös tosiasia, että eron myötä mä jäin ehkä eniten kaipaamaan kadotetun kaveruuden lisäksi anoppia! Tiedetään, kertoo paljon suhteen laadusta ,jos eniten jää ikävä anoppia. Oli siis parempi, että se suhde kaatui nopeesti vaikkei täysin kivuttomasti. Prost sille!

Nyt on tilitykset tilitetty..Aika jatkaa pakkaamista.