Mun grilliura on nyt mahollisesti ohi. Nakkasin just nimittäin viimesen iltavuoron grillillä.. Tein ehkä elämäni viimeset makkispekkikset. Rakkaalla lapsella monta nimeä..eli selvennykseksi makkispekkikset on siis makkikset eli makkaraperunat.. jou-jou-jou. Pistetään ylävitonen sille! Tuleekohan mulle identiteettikriisi ku en enää oo se grillimyyjä. Apua, kuka mä oikein nyt olen. Toisaalta on lukijoita ja asiakkaita kohtaankin varmaan lohdullista tietää, että en enää säädä grillillä. Ette siis enää joudu lukemaan yhtään grillitilitystä tai saa vääriä mausteita niihin hemskatin makkispekkiksiin. Sen voin luvata!
Mitään ovia en ala nyt kuitenkaan lopullisesti sulkemaan. Opiskelijana sitä ei koskaan tiiä, mihin sitä rahan puutteen takia joutuu. Eli grillityökään ei oo kokonaan pois suljettu. Olihan toi kuitenkin loppujen lopuksi ihan jees hommaa ku siihen asennoituu huumorilla. Kesäkuussa toi työ tuntu oikeestaan melkein unelma-ammatilta. Kielen ois pitäny vaan olla saksa, niin työ ois ollu yhtä juhlaa.
Kuusi kesää takana samassa työpaikassa on mun ikäselle jo hyvä ura. Oon pomolle kyllä kiitollinen, että se on mut joka kesä ottanu avosylin vastaan. Ens kesäksikin se jo pyysi mua töihin. Pittääpi kattoa sitten tilannetta ku tuun elokuussa poissa Saksasta. Ihana tunne ku tietää, että en vuoteen tee ollenkaan töitä!
P.S Tosi asiahan on, että mä olin maailman paras grillimyyjä. Niin haluan ainakin uskotella itelleni. Grillimyyjä vaikenee..
No comments:
Post a Comment