Lederhosenit on hot!

Oktoberfest on nyt sitten koettu. Tähän asti reissun ehdottomasti hienoin kokemus!! Tunnelma oli Löwenbräunin teltassa katossa. Olut virtas ja eri kielet sekottu massaan. Italialaiset osaa muuten näköjään vieläkin ottaa ilon irti jalkapallon maailmanmestaruudesta. Kimi Räikkönen oli aika kova sana kans niiden keskuudessa. Keskustelu italialaisten kanssa suju aikalailla elekielellä, sillä ainoat yhteiset sanat, jotka kaikki ois ymmärtäny oli oikeestaan Frutti di mare, Finlandia, ja Ferrari!

Täytyy myöntää, että ekaan litran tuoppiin meni pari tuntia aikaan ja käsi on nyt vähän kipeä siitä tuopin nostelusta. Huomautettakoon, että oon koko elämäni aikana juonu noin kymmenen olutpulloa. Eilen iltana join siis olutta varmaan saman verran kuin koko elämäni aikana. Nyt voin sanoa, että opin ehkä juomaan oluttakin. Ainakin nyt maistus yksi kulaus kylmää olutta..Tai sit janoon on syynä liian pippurinen pastakastike..

Hostelli, jossa punkkasin viime yönä, oli kans kokemisen arvonen paikka. Majottauduin nimittäin sadan hengen telttassa, joka oli täynnä maailmaa nähneitä reppureissaajia. Mieletön tunnelma! Jos päädytte Müncheniin, niin suosittelen lämpimästi hostellia nimeltä The Tent.

Sanat tai kuvat ei nyt pysty kertomaan, mitä oon just päässy kokemaan! Jokasen saksanlukijan tulis kokea Okoberfest, jotta pystys ymmärtää paremmin saksalaista juomakulttuuria. Totesin kanssa, että nahkahousut on todella kuuminta hottia. Nuoret jätkät näytti itse asiassa ihan hemmetin hyvältä niissä nahkapöksyissä! Tahtoo miehen lederhoseneissa!

Elän unelmaani!

Super! Käsittämätöntä, että vihdoin olen täällä. Niin paljon on kerenny tapahtua näiden neljän päivän aikana. Tuntuu nyt niin vaikeelta kirjottaa selkeesti tapahtumista ja omista ajatuksista. No koitetaan nyt edes jotain sepustaa..

Tuntuu niin epätodelliselta, kun kone laskeutu Münchenin lentokentälle. Nukuin keskiviikkona ekan yön kuuden hengen hostellihuoneessa. Olin ajatellut mennä aikaisten nukkumaan, mutta oktoberfesteiltä palanneet kämppikseni muuttivat suunnitelmani.. Kaksi australialaista jätkää ja pariskunta Kanadasta pitivät huolen, että yö oli mahtava! Häätökin oli lähellä.. By the way..Tapasin yhden komeimmista jätkistä, jonka olen ikinä nähny..Toinen australialaisista oli...grauh! Harmi, kun en muistannu näpätä kuvaa. Nyt kaikki luulee, että se tyyppi oli vaan mun mielikuvituksen tuotetta.

Nyt oon tosiaan jo pari yötä punkannu sarpsan luona täällä Salzburgissa. Aivan mielettömän kaunis kaupunki! On vaan vaarallista uskoa, ettei kukaan ymmärrä suomea. Kaupungilla törmättiin nimittäin jo kahteen opiskelijaan tampereelta. Maailma on pieni paikka!Huomenna ois tarkotus tehä jotain yhdessä niiden kahen suomalaisen kaa. Suomalaiset pitää aina yhtä! Hallelujaa!

Juttua tulis, mutta haluan olla nyt epäsosiaalinen. Eli kiitän ja kuittaan tältä erää. Nakkaan settiä lisää sit joku toinen päivä.

Hellurei!

P.S. Kannattaa ottaa juustohöylä mukaan, kun tulette tänne päin. Täältä päin niitä ei paljoa löydy. Tai lähettäkää mulle semmonen. Danke schön!

Elämä täynnä riskejä

Taas tulee pientä fiilistelyä..Huomenna tähän aikaan käännän kylkeä viiden muun tyypin kanssa jossain kämäsessä hostellihuoneessa. Tuntuu oudolta, että lähtö onkin yhtäkkiä edessä. Matkalaukkua en oo vielä kokonaan pakannu. Mun idoli on tietenki rakas siskoni, jonka matkalaukku painoi vaan 23 kiloa. Mä tähtään samaan.

Käytännönhommat jäi tietysti ylläri pylläri viime tippaan. .Oonkin tämän päivän juossu pankissa, kelalla, pankissa ja taas kelalla. Otin A/B-hepatiitti rokotteen, kävin uimassa sekä kokovartalohieronnassa ja nypitytin/värjäytin kosmetologilla kulmakarvat. Tämä kiireinen päivä on siis siis ollu täynnä nautintoa ja nautinnollista kidutusta juuri oikeassa suhteessa.

Kiire ja innostus valtas mut myös auton ratin takana. Ajoin aika riskialttiisti.. Kännykkään puhuminen ja ylinopeus kiertoliittymässä ei oikein oo hyvä yhdistelmä. Jossain vaiheessa oikeesti aattelin, että mun mäihällä mä vielä päivää ennen odotettua reissua ajan kolarin ja jään Kuusamoon nyhjäämään. No niin ei onneksi ainakaan tänään käyny. Huomenna taas edessä uusi riskialtis päivä.

Ai niin mä hukkasin tänään auton avaimetkin marketissa. Puoli tuntia etsin avaimia ja tadaa ne löyty kassalta, jossa olin asioinut. Olisinpa pökelö huomanna heti kysyä niitä avaimia kassalta. Haperopää mikä haperopää. Sitten kun pääsin kaupasta turvallisesti kotia päätin, että en enää tämän vuorokauden puolella astu ulko-ovesta ulos. Turhan riskaapelia hommaa. Koko elämä on oikeestaan yhtä riskien ottoa. Mitä jos esimerkiksi mun (oikeesti mä en omista sitä konetta) lentokone tippuu ja mä löydän itteni hengissä saarelta, jossa the othersit tekee kummia asioita..Entä jos maailmanloppu tulee sillon ku mä oon lentokoneessa tai taivas tippuu mun päälle???!! Mä taiankin lopettaa elämisen ja jäädä tänne. Tässä mulla on sentään turvana tuttu ja turvallinen tietokone. Mun kannettavalla taitaa vaan olla psyykkisiä ongelmia. Mun muutama kaveri (tyttöpuolisia tietenkin) on nimenneet kannettavansa. Mutta mun kannettava on hylkiö, eikä sillä ole nimeä. Ois kauheeta olla nimetön, olla täysin huomaamaton. Sen takia tää kone varmaan aina silloin tällöin niskuroi. Pitäsköhän mun kastaa tää kone näin niinku jälkikäteen..Oiskohan vielä liian myöhäistä. No mun pitää jalostaa vielä tota ajatusta. Mä kerron kyllä sitten kun jalostus on viety loppuun..

Kävin tänään moikkaamassa muutamia kavereita, joita en nyt siis nää vuoteen. Kaikista mukavinta oli kuitenkin käydä kylässä entisessä anoppilassa ja päästä pitkästä aikaa juttelemaan ex-anopin kaa. Tunti siinä vierähtikin nopeesti. Tulin kyllä hyvin niin seurustelun aikana että eron jälkeenkin toimeen anoppiehokkaan kanssa. Siihen varmasti vaikuttanee myös se, että mä oon maailman paras miniä. Vaatimattomuus kaunistaa mua jälleen kerran. Pelottavaa on myös tosiasia, että eron myötä mä jäin ehkä eniten kaipaamaan kadotetun kaveruuden lisäksi anoppia! Tiedetään, kertoo paljon suhteen laadusta ,jos eniten jää ikävä anoppia. Oli siis parempi, että se suhde kaatui nopeesti vaikkei täysin kivuttomasti. Prost sille!

Nyt on tilitykset tilitetty..Aika jatkaa pakkaamista.

Ohi on..TJ 0!

Mun grilliura on nyt mahollisesti ohi. Nakkasin just nimittäin viimesen iltavuoron grillillä.. Tein ehkä elämäni viimeset makkispekkikset. Rakkaalla lapsella monta nimeä..eli selvennykseksi makkispekkikset on siis makkikset eli makkaraperunat.. jou-jou-jou. Pistetään ylävitonen sille! Tuleekohan mulle identiteettikriisi ku en enää oo se grillimyyjä. Apua, kuka mä oikein nyt olen. Toisaalta on lukijoita ja asiakkaita kohtaankin varmaan lohdullista tietää, että en enää säädä grillillä. Ette siis enää joudu lukemaan yhtään grillitilitystä tai saa vääriä mausteita niihin hemskatin makkispekkiksiin. Sen voin luvata!

Mitään ovia en ala nyt kuitenkaan lopullisesti sulkemaan. Opiskelijana sitä ei koskaan tiiä, mihin sitä rahan puutteen takia joutuu. Eli grillityökään ei oo kokonaan pois suljettu. Olihan toi kuitenkin loppujen lopuksi ihan jees hommaa ku siihen asennoituu huumorilla. Kesäkuussa toi työ tuntu oikeestaan melkein unelma-ammatilta. Kielen ois pitäny vaan olla saksa, niin työ ois ollu yhtä juhlaa.

Kuusi kesää takana samassa työpaikassa on mun ikäselle jo hyvä ura. Oon pomolle kyllä kiitollinen, että se on mut joka kesä ottanu avosylin vastaan. Ens kesäksikin se jo pyysi mua töihin. Pittääpi kattoa sitten tilannetta ku tuun elokuussa poissa Saksasta. Ihana tunne ku tietää, että en vuoteen tee ollenkaan töitä!


P.S Tosi asiahan on, että mä olin maailman paras grillimyyjä. Niin haluan ainakin uskotella itelleni. Grillimyyjä vaikenee..

Tänään olen itsekäs

Ilmoitus: Pidän tämän päivän puhelimeni kokonaan kiinni. Pieni tyttö ei repeä joka paikkaan, vaikka olisikin täynnä atomienergiaa. Atomivoima on katoava luonnon vara. Niinpä pyhitän tämän päivän kokonaan itselleni. Kävin jo uimassa, kokkasin ja nyt alan kattomaan leffaa. Yhden aikaan yöllä pitää sit taas mennä töihin. Mutta ennen sitä epäsosialisoidun kaikkessa rauhassa. Tiedän kyllä, että olen usealle eri ihmisille luvannut tavata tämän viikonlopun aikana. Anteeksi, ku syön nyt sanani. Mutta nyt en vaan yksinkertasesti jaksa olla sosiaalinen. Onko nykyään itsekästä, jos haluaa olla yksin. Tuntuu ainakin, että oisin itsekäs petturi. .Ulkona sataa, autoa ei oo käytössä ja pyöränkumi puhjennu ---> Parempi siis nauttia omasta seurasta ku lähteä koikkaroimaan jonnekin.

R. I. P. Sporttikorkkini

Perkuleen pullomummo! Lutkuta sinä nyt sitä mun sporttikorkkia. Rahaa tai lunnaita on turha toivoa!


Vulcanalia tuli ja meni jälleen kerran. Nyt juhlasta sai enemmän irti ku fuksivuonna. Verban porukan kanssa oli hauskaa istuskella ja nauttia pimenevästä illasta. Mulla tulee oikeestaan vähän ikävä tota porukkaa, johon tulee oltua yhteydessä pääasiassa vaan pippaloiden merkeissä ja lipastolla. Harmi vaan ku porukka alkaa aina hajaantua ja ilta menee sitten vähän pilalle. Yritin juoda sivistyneesti. En tiedä vieläkään onnistuinko siinä.. No ainakin opin, ettei kannata olla niin sinisilmäinen (Oikeesti mun silmät ovat harmahtavat. Itse asiassa vähän sanomattoman väriset, sellaiset sekasikiöt) ja antaa toisen levittää haaroja (Ton ei ollu sitten tarkoitus kuulostaa siltä, miltä se nyt kuulostaa). Sillon nimittäin saattaa yhtäkkiä joutua kattomaan tätä maailmaa kahden metrin korkeudelta. .

Tupakan savu tappaa hyvin märän koiran hajun. Onneksi siis lähettyviltä löytyi tupakanpolttaja, joka oli valmiina puhaltamaan käsikranaateilleni. Olihan kyllä hulvaton ilta. Tätä juttua ei kyllä tajua muutku ne, jotka oli samaisella pressulla. Sisäpiirijutut on normaalisti mun mielestä tosi tylsiä. Miksi puhua tai kirjottaa jotain, jota muut ei tajua. Ne ottaa vaan sitten kaiken liian kirjaimellisesti ja juttu menettää merkityksensä. Nyt olen kuitenkin liian väsynyt selventämään mun juttuja. Burnout kolkuttaa kohta tätä menoa ovelle, jos en nyt älyä rauhottua paikoilleni.

Hey, beibi pistä mut pakettiin kaikilla mausteilla!

Viimeset pari päivää on hujahtanu tosi nopeesti. Kävin pari päivää Rollossa ja kauhukseni huomasin tänään käyttäväni sanaa "mie". Niin sitä on ihminen näköjään helppo vaikutteille. Sen pitää oikeesti olla mä tai meikku eikä mikään mie!

Kävin morjestaa rovaniemellä isoveljeä ja sen tyttöystävää sekä kavereita, jotka sinne on vastikään muuttaneet. Kumpanakin iltana tuli käytyä baareilemassakin. Eilen kannatti kyllä lähteä tyyppien mukana kattoo rovaniemen yöelämää noin niinku torstai-iltaisin. Pääsin nimittäin tanssilattialla jonkinlaiseen transsitilaan. Mieletön fiilis! Oli aivan huippua tanssia tyyppien kaa, jotka osas tanssia! Pitäs kyllä jatkaa tanssiharrastusta. Tanssi on muutakin kun pepun hetkuttelua. Valitettavasti se menee naisilla (myös mulla) siihen turhaan hetkutukseen, jonka tarkoituksena on saada vastakkainen sukupuoli himosta hurjaksi.

Ylläri pylläri olin tänään taas yövuorossa. Mun pitäs ilmesesti mennä baariinkin grillimyyjän työasusteessa, niin heti kävis flaksi! Miehet käy näköjään kuumana, kun ne saa vähän alkoholia ja niiden sumeaan näkökenttään sattuu sitten grillimyyjä. Grillimyyjässä on varmaan jotain tuttua ja turvallista. Tänään grillillä kävi yksi tosi mielenkiintoselta ja varteenotettavalta vaikuttava tyyppi. Se kysy mun puhelinnumeroa ja esitteli ittensä. Sain tietää sen työskentelevän Oulussa yhessä baarissa. Mä oisin niin halunnu sanoa sille, että hei beibi pistä mut pakettiin kaikilla mausteilla. Mutta mun piti vetäää kylmää torimyyjän roolia, enka antanu puhelinnumeroani. Mun periaatteena ku on, että en numeroani työvuoron aikana jakele. Tiedetään, kerran siitä periaatteesta on lipsuttukin ja silloin päädyin suomutunturille.. Nytkin tekis mieli vähän lipsua.. Toisaalta grilli ei oo kuitenkaan mikään porttoluola, eikä meillä oo niin isoa pakettia, johon tämmönen tytsy mahtuis..