Elikkäs näin ne tilanteet vaan voi yhtäkkiä muuttua! Nyt siis Epsanjan sijasta suuntaankin tasan kahen viikon päästä Lontooseen. Uskon kohtaloon, joten ehkä siellä Lontoossa nyt odottaa mua jokin asia joka mun täytyy ehdottomasti kohdata. Oon täpinöissäni tulevaisuudeen haasteista, sillä ekaa kertaa meen tekee niin sanotusti oman alan töitä. Joten tällä kertaa ulkomaille ei vaan lähetä pitää hauskaa, vaan nyt mulla on oikeesti isompi vastuu harteillani.
Tänään eka muuttokuorma lähti sitten Kuusamoa kohti ja lähtö senkun konkretisoituu.. Ja kun lähtö senku lähenee niin tunteetkin on hieman ristiriitasemmat. Ekaa kertaa lähtö tuntuu oikeesti tosi haikeelta. Huippukevät takana ja jotenkin tuntuu vaikeelta jälleen hyvästellä ihmisiä. Hassuinta tässä mun lähössä on se, ettei mulla oo hajuakaan millon tuun takas. Saatan tulla Ouluun takas jo kolmen kuukauden päästä tai sit 6-7 kuukauden päästä. Berliinistä ei nimittäin oo viel kuulunu mitään lisätietoa..
Kaiken melankolian ja lähdön haikeuden lisäksi mulla iski tänään entistä pahempi vappumasis. Haikeus siitä, että taas pitää oottaa vuosi ennen kuin ihmiset taas hymyilee ja juoksentelee haalareissaan kadulla.. Oikeesti Vappu on kyl jo senkin takia niin ihanaa aikaa ku sillon tuntemattomatkin puhuu. Aikaa, jolloin Suomessa todellakin voi sanoa viihtyvänsä hemskatin hyvin!
Pakko jo nyt kiittää kaikkia rakkaita ihmisiä, joka tästä elinikuisesta seikkailusta niin spessun. Ihana, että vaikka tuuli kuljettaa ympäriinsä silti niiden rakkaiden ihmisten kanssa yhteys säilyy. Kiitos ja kumarrus!
No comments:
Post a Comment