Living her dreams

Niin se aika vaan mennä humpsahtaa.. Ja alku "sokin" jälkeen arki täällä Oulussa maistuu erittäin hyvältä, joskin välillä erittäin viinaiselta. Välillä nimittäin on oikeesti tuntunu, että oon jälleen kerran vaihtari. Mutta ei mulla oo mitään valittamista, vaihtarina olo on nimittäin jeez.

Suomessa on nyt siis tullu kökittyä noin kolmisen kuukautta.. Siinä ajassa onkin kerennyt kasvaa kova matkakuume. Jonnekin on taas päästävä! Ja ongelma ratkesin hyvin nopeasti, sillä noin viikko sitten sain erittäin mukavan puhelun Espanjasta.. Elikkäs nyt tämä tytsy suuntaa kesäksi työharjotteluun Fuengirolaan! En tule siis välttymään kännisiltä suomalaisilta. Mutta se ei silti mun innostusta latista. Oikeesti ihana päästä tekee "oman alan" töitä ympäristössä, jossa pääsen käyttää jälleen epsanjan kieltä ja matkustelee enemmän. Enkä pane yhtään pahitteeksi sitä, että pääsen takaisin etelän auringon alle kattelemaan gigoloita.. ;D Ja jos kaikki menee nappiin niin lennän suoraan Espanjasta Berliiniin, jossa tekisin sit toisen harjoittelun. Nyt peukut vaan pystyyn! Berliini ois niin unelma paikka. Se kaupunki nimittäin henkii niin paljon historiaa ja tunnelma on vaan jotenkin niin spessu. Berliinissä mulla tuli aikoinaan sama fiilis ku nyt tammikuussa Nykissä. Molemmissa kaupungeissa tuli vaan semmonen fiilis niin ku ois ollu kotonaan. Käsittämätön tunne! Mutta Berliinistä sit enemmän, jos saan siitä työpaikasta myöntävän vastauksen..

Viimeisten kuukausien aikana on tapahtunu paljon. Oon tutustunu moneen mielettömän ihanaan uuteen persoonaan. Suurin osa vapaa-ajasta menee nimittäin vaihtareiden kaa. Eikä oo ite asiassa yhtään päivää, jolloin en jollain tapaa käyttäis vieraita kieliä. Sen lisäksi suoritan tänä keväänä kursseja 5 eri kielellä. Joten kyllä näitä aivonystyröitä joutuu välillä käyttämäänkin..

Kuten mainitsin paljon on kerenny tapahtua.. myös miesrintamalla.. Laitoin nimittäin sitten mun mexican loverin kaa poikki. Jotenkin hassua, kuinka tunteet voikaan muuttua niin nopeesti jo pelkän välimatkan takia. Ehkä ne tunteet ei sitten loppujen lopuksi olleetkaan tarpeeksi aitoja, sillä suhteen lopettaminen ei tuntunu lainkaan vaikeelta. Huoletti mulla aluksi toki Luisin puolesta, ku menin nyt sitten ensimmäistä kertaa elämässäni itsekkäästi rikkomaan toisen sydämen. Ero tuli nimittäin toiselle osapuolella isona yllätyksenä. Mutta nyt jätkä näyttää jälleen nauttivan ajastaan Ranskasta ja mä elän myös elämäni parasta aikaa, joten miksi turhaan alkaa murehtia menneitä. Meillä oli hauskaa niin pitkään ku sitä kesti. Ja oli mielenkiintosta huomata, miten seurustelu niin erilaisesta kulttuurista olevan tyypin kaa onnistuu. Jotenkin sillon kun itekin vielä oli Meksikossa niin ne erot ei ollu niin suuria. Mut sitten Suomessa ollessa jotenkin aloin kattoo suhdetta eri perspektiivistä. Enkä siis kadu yhtään sitä, että laitoin poikki. Nyt viimeistään tajusin, ettei parisuhteelle oo mitään chänssejä niin pitkään ku mä jatkan tätä alituista matkaamista. Välillä oikeestaan tuntuu hieman turhauttavalta sanoa koko ajan hyvästejä.. Mutta kun rakastaa matkustella niin paljon, niin pitää kai luopua tietyistä asioista kuten normaalista parisuhteesta. Ja loppujen lopuksi matkustelu antaa niin paljon. Mulla on sitten aika vakiintua ja juurtua paikoilleen ku oon ensin kerenny nähä tätä maailmaa! Niin hemmetin paljon on nimittäin vielä näkemättä..