Berliini herättää ajatuksia

Saksassa on nyt tullut asuttua kaiken kaikkiaan semmoset kaksi vuotta... Muistan yhä, kuinka ensimmäisellä kerralla huumannuin täysin. Kaikki tuntui silloin niin ihanalta. Saksankieli tuntui silloin niin hyvältä suussa. Nyt katsoessani taaksepäin jopa hieman nolottaa, kuinka sitä onkaan silloin ollut sinisilmäinen. Se intohimo tähän maahan ja sen kieleen on hiipunut. Se on tervettä se! Mutta on täällä yhä paljon asioita, jotka mä kuukauden päästä haluaisin tuoda matkalaukussani Suomeen. Ne asiat ei tosin taida yhteen laukkuun mahtua.

Ihmettelen yhä että se tyttö, joka neljä vuotta sitten tuli ensimmäisen kerran Berliiniin ja ihastui täysin kaupunkiin, asuu nyt täällä. Silloin mulla tuli niin vahva tunne siitä, että kuulun tähän kaupunkiin. Halusin tulla tänne uudestaan tutkiakseni kaupunkia lisää. Nyt kuuden Berliinissä asutun kuukauden jälkeen huomaan, että Berliini on minulle yhä iso kysymysmerkki. Otin vihdoin matkaoppaan käteeni vain huomatakseni, että monta nurkkaa on vielä näkemättä ja moni asia kokematta. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Miten tässä kävikään näin? Toisaalta voiko kukaan oikeastaan ikinä oppia kokonaan tuntemaan tätä kaupunkia, joka laajenee koko ajan.

Mutta yksi asia on varma! Nämä viimeiset neljä viikkoa tulevat olemaan yhtä pitkää tutkimusmatkaa yhdessä eurooppalaisista lempikaupungeistani.

Alla pätkä matkaoppaastani, joka mielestäni tiivistää hyvin mun tämän hetkiset ajatukset:

"Berliini on rakennusten ja monumenttien sijaan hetkiä, tapahtumia, tunnelmia, seiniin ja kivetyksiin painunutta historiaa. Berliinissä on särmiä, joihin törmää aina odottamatta. Vaikka monet Berliinin särmistä ovat hioutumassa pois, uusia syntyy kaiken aikaan.

Käykää Berliinissä. Paikka on enemmän sekava kuin selkeä, enemmän ruma kuin kaunis, enemmän rosoinen kuin siisti, enemmän epäsaksalainen kuin saksalainen, enemmän keskeneräinen kuin valmis. Mutta se herättää ajatuksia"

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Suvi kuittaaa Sakemannilandiasta.