TJ5

Pakko nyt hehkuttaa teille kaikille pulleropalleroille mun ikimuistoisesta viikonlopusta. Ei ois siis vika viikonloppu paljoakaan paremmin voinu mennä. Oli niin ihanat kellit ja hemmetin hyvää seuraakin tarjolla. Mr. Sääherra oli vihdoinkin armollinen tai ehkä jopa hieman sadistinen esitellessään näin Lontoon seikkailun lopussa kuinka ihana sää Lontoossa voikaan olla, jos kaikki menee nappiin. Siis älkää neverever pitäkö kirkkaan sinistä pilvetöntä taivasta itsestäänselvyytenä. Mä en ainakaan enää koskaan pidä! Se on kuule jotain niin kaunista ja ainutlaatuista.. ainaski tässä saarivaltiossa! Hienon sään lisäksi nautin viikonlopun aikana mielettömästi omasta partsista. Kyseessä on viel ihan suhtkoht mukavan kokonen partsi, jossa kelpaaa siis kölliä ja näköjään myös grillata.

Koko täydellinen viikonloppu alkoi täydellisestä perjantaista. Meiän toimistolla vietettiin nimittäin oikein tripla-läksäreitä ku kaksi mun työkaveria oli viimestä päivää töissä perjantaina. Päätin sitten samaan syssyyn pitää omatkin läksärit vaikka mul on siis tätä seikkailua vielä tää viikko jälel. Mutta nyt tosin sillä erolla, että tän vikan viikon opastan vaan uutta harkkaria. Koitan sille siis siirtää kaiken tän päässä kytevän tietotaidon. Mutta huomasin olevani aivan paska siinä. Siis ei musta tuu opea tekemälläkään. Ku tuntuu, että tyrkytän liika tietoa. Ahistus. Huomenna koitan kyl opettaa ilon kautta. Sillä oikeesti tää duunin tekeminen on hemskatin hauskaa. Siis kerrankin ei tarvi kannella raskaita tavaroita ja hyppiä edes takaisin. Siis ei tarvi olla fyysisessä rasituksessa koko päivää. Toimistotyö on toki henkisesti rankempaa mutta mä koen tän palkitsevampana. Jotenkin tästä kesästäkin on nauttinu ku ei töiden jälkeen kolota.

Mutta voi pojat ku tänään on joteski haikee olo ja surumielikin hieman. Tuntuu taas vaikeelta pakata kimpsut ja kampsut ja jättää kaikki taaksensa. Siis mä oon niin rakastanu tota mun kämppää. Ja Lontoo on vienyt mut menneessään. Jänskättääkin, et millasin silmin mä tän jälkeen nään mun paljon hehkuttamani Berliinin. Siis jotenkin käsittämätöntä huomata, kuinka nopeesti ihminen sopeutuu uusiin ympyröihin. Koti tuntuu niin nopeasti kodilta.

Tänään vietän viimeistä iltaa omassa Lontoon kodissa sekaisin ja haikein tunnelmin. Huone on nimittäin nyt täysi sekamelska, sillä tavarat pitäs olla ens aamuun mennes pakattuna. Muutan nimittäin kissavahdiksi mun lomalla olevan pomon kotiin. Näin säästän rahaa ja teen hyvän teon. Kattiallergia saattaa tosin herkistää mua entistä enemmän vuodattamaan muutaman kyyneleen. Niin ihanaa ku matkustelu onkin, niin nää on näitä hetkiä joita inhoaa. Jäähyvästeihin ei totu sitten millään. Mutta kyllähän tämä kirjan chapter oli jälleen kerran unohtumaton. Tänne vielä palataan, tosin isomman massin kanssa ja erityisesti entistä isomman sateenvarjon kera! Jeps, kuten huomaatte oon jo oikeesti lähtötunnelmissa. Mutta hemmetti huomenna aion olla parempi ope! Oon oikein über ope! Haluun nimittäin oikeesti jättää lähtemättömän vaikutuksen, jottei mua vaan unohdeta ja muistella yhtenä harkkareista muiden joukossa.