Eka viikko Sakemannilandiassa

Kohta eka viikko Sakemannilandiassa alkaa olla takana päin. Ja pää ei ennää ihan niin pahasti surise. Ikävä Lontooseen on siis jo onneksi laantunu. Ekat päivät tuntu oikeesti niin kuin oisin kokenut jonkin sortin kulttuurishokin. Vai voiko sitä oikeesti kokea kulttuurishokkia, vaikkei kuningaskunta ollukaan oma kotimaa..? Huomasin nimittäin vertailevani paljon Lontoon elämäntapaa berliiniläiseen. Yhtäkkiä oli kauhee ikävä Lontoosen. Ja tuntu jopa, että kaipasin Lontoon sateita ja sitä kiirettä. Kaikki tuntuu nimittäin Lontoossa juoksevan eteenpäin kun taas täällä Berliinissä otetaan asiat lunkimmin. Mutta eilisen illan myötä tajusin taas, miksi aikoinaan ihastuin niin Berliiniin. Siis onhan tää ihan mieletön pääkaupunki! Eilen tsäppäiltiin paikallisen kaverin kaa itä-Berliinin puolella. Mentiin paikkoihin joihin ei varmaan normituristina tulis mentyä, sillä niiden olemassaolosta ei tietäis ilman paikallista asiantuntemusta. Eilen siis oikeesti pätkähti, että täällä sitä nyt vihdoin ollaan! Muistan ku ekan kerran kävin Berliinissä päättäneeni, että joku päivä sitä asutaan täällä. Ja näin haaveesta tuli totta! Eka päivinä en kuitenkaan sitä tajunnu, sillä eka viikonloppu meni univajeisen krapulaisen pilven peitossa. Sen lisäksi työ on vieny nyt oikeestan kaiken vapaa-ajan. Siis meillä ei ole paljoa ns. oikeita hommia. Mutta illat täyttyy kaikista kissanristiäisistä ja vapaa-ajan aktiviteeteista, joissa on mukava ja hyvä olla mukana. Eilen olikin oikeesti eka vapaa-ilta, jollon me päästiin vihdoin hieman tutkiskelemaan tätä niin urbaania kaupunkia. Ja nyt voin vihdoin todeta sydämestäni olevani oikeesti huitsin onnellinen! Ihana ku voi vaan mennä ja nauttia nuoruudestaan. Suunnitella uusia kohteita, joita vallottas.

Ja sydän sanoo yhä, että marraskuun lopulla mun kantsis mennä Lontooseen. Kattelin jo vähän lentolippuja ja oon ollu paluuta koskien yhteyksissä siihen mun työpaikkaankin. En tiiä, onks paluu Lontooseen loppujen lopuksi järkevää, sillä jos menisin Ouluun voisin ehkä vielä tenttiä joitain kursseja pois. Toisaalta musta tuntuu, että jotain jäi kesken Lontoossa.. Siis että mun projekti ei oo siellä vielä ohi. Pääsisin vielä näkemään työkavereita ja fiilistelee talvisessa Lontoossa. Miksi sitä asioista tekee vaikeempia kuin ne ite asiassa on? Tai tarkemmin sanoen, miksi Kela tekee asioista niin vaikeita..?

Mutta näissä tunnelmissa alkaa siis eka oikea viikonloppu Berliinissä. Palaillaan asiaan!