Tuesday, July 17, 2007
Kuka tietää kysymykseeni vastauksen?!
Sunday, July 15, 2007
Suvi muuttaa Tuiraan?!
Haikee olo on vielä päällänsä, mutta siihen helpottanee kavereiden seura. Nyt siis jätskille juhlistamaan mun kämppäuutista ja sitä, että mun kaverin isä muuttaa sen naisystävän kaa yhteen. :)
Haikeeta, vaikeeta
Iskipä haikea olo päällensä, kun jouduin hyvästelee uudelleen yhden kaverin. Alko taas ahistaa/pelottaa tulla sinne Suomeen ja jättää tää kaikki taakse. Toi kaverikin kerto kokeneensa sen kuuluisan kulttuurishokin vasta sitten kotimaassaan. Oikeestaan ihan loogista, että ihminen kotiin palatessaan vasta kunnolla tajuaa, mitä vuoden aikana tapahtuikaan ja kuinka paljon täydempää elämä täällä oikeesti olikaan. Suomessa ihmiset on jatkaneet elämäänsä samaa rataa ja ite huomaakin ettei niihin samoihin kuvioihin enää sovi. Huomaa muuttuneensa. Ahistaa ajatus siitä, että mä palaan taas arkeen. Kuulostaa varmaan liiottelulta. Mutta hitto kuka oikeestaan voi sanoa, mitä ihmisen pitäs näin ikimuistosen vuoden jälkeen tuntea. Jos mä sanon, että tunnen näin, niin sitten mulla on lupa tuntea näin vahvasti.
Nää tunteet ku tajuaa tän olevan kohta ohi, on ihan mielettömän vahvoja. Yksi mun hartaimmista unelmista on kohta ohi. Piru vie, nyt sitä on sitten asuttu melkein vuosi Saksassa, enkä hetkeäkään oo katunu sitä että tänne lähin! Als Fremde mä oon saanu seikkailla ja saanu mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää, elää erilaista arkea.
Ristiriitasta, sillä totta kai mä iloitsen jo siitä, että nään Suomessa omia rakkaita ihmisiä. Toivottavasti siis kukaan ei ota nokkiinsa, jos surkuttelen sitä että mun pitää tulla Suomeen. Oikeestaan surkuttelen itse asiassa sitä, että mun pitää jättää Saksa ja tää elämäntapa. Iloitsen siis aidosti, että nään kaikkia teitä kultsi puppeleita. Tää ei oo siis mitään henkilökohtasta. Ihan yhtä ihania ihmisiä tekin ootte ku nää tyypit. :)
Fakta on se, että yksi elämänvaihe on pian ohi. Ja mä tiedän, ettei täälläkään elämä ois varppina koko loppu elämää näin ruusuisaa. Bayreuth ei tule olemaan enää muutaman kuukaden päästä se sama paikka, mikä se oli tän vuoden, sillä liian moni ihminen jatkaa matkaansa ja jättää Bayreuthin taaksensa. Varmaan siis hyvä jatkaa itekin matkaa. Mulle on vielä sen verran unelmia, eikä niihin nyt vielä tässä vaiheessa kuuluu tänne Saksaan pysyvästi jääminen. Vaikkakin ajatus on kyl kävässy mielessä. Äippä päipän pitänee tosin alkaa jo varautua siihen, että mä joku päivä asun pysyvästi ulkomailla. Halu työskennellä ulkomailla on nimittäin vahvistunu entisestään.
Ja vielä toinen fakta: Meikä poika ei enää pohjolan miestä huoli. Se mun unelmien prinssi on jossain täällä.. Irgendwie habe ich solches Gefühl, dass er mir hier irgendwo wartet. Tiedetään, toivossa on hyvä elää. :)
Wednesday, July 11, 2007
Ihana päivä!
Huomiseksi oon kuttunu parikymmentä kaveria juhlimaan mun synttäreitä. Nyt lähen stammtischiin ja luen sit yöl tentteihin. Viimesistä hetkistä on otettava ilo irti. Huomen sit ennen ku porukka alkaa valuu tänne ois tarkotus leipasta jotain. Vissiin suvi taas on suunnitellu liikaa ja unohtaa sen seikan, että vuorokausi on vaan 24 tuntia. No, jospa synttärisankarille suotas hieman pitempi päivä. Pliis.
Pakko vielä sanoa, että oon aina ihan innoissani ku kuulen hyviä uutisia Suomesta. Mukavempi palata takas ku tietää, että sielläkin tapahtuu jänniä asioita. Yksi kaveri oli päässy lääkikseen opiskelee ja yksi menee ens vuonna naimisiin. Onnea molemmille kaiffareille! Aivan mahtavia uutisia! Lisää tommosia. Erityisesti jos on kyse kutsuista, joissa voi pukeutua hienosti. Juhlapuku on nimittäin jo tiedossa! ;)
Pitäkää huolta toisistanne! Nyt tämä tytsy lähtee kaupungille!
Pus, pus
El día de mi cumpleaños!
Heute hab ich einen Geburtstag. Ich fühle mich heute echt besonders, weil viele Leute (wegen der studivz) mir gratuliert haben. Leider kann ich erst morgen richtig feiern, weil ich morgen noch 2 Klausuren schreiben muss. Und danach versuche ich noch selbst eine Kuche zu backen. Ich glaube, ich hab noch nie ganz allein eine Kuche gebackt. Also es ist schon Zeit zu probieren wie eine Kuche a'la Suvi schmeckt. :)
Aber jetzt muss ich mein Referat vorbereiten.
Bis später! Hab euch lieb!
P.S Mika, Alles Gute zum Geburtstag!
Sunday, July 08, 2007
Ich lebe immer noch!
Sie ist dann heute nach Köln gefahren und ich war echt traurig. Nicht deswegen dass
sie jetzt weg ist (ich weiss nämlich, dass wir uns bald in Spanien sehen) , sondern weil ich kapiert habe, dass mein Austauschjahr auch bald vorbei ist. Wenn Sari ins Taxi eingestiegen ist, hatte ich selbst solches Gefühl, dass ich sie war. D.h dass ich Bayreuth verlassen musste. Schwer zu erklären..
Aber glücklicherweise kann ich noch fast vier Wochen hier Zeit verbringen. Also jetzt muss ich einfach über diese Zeit geniessen. Und bald hab ich einen Geburtstag, falls jemand dass vergessen hat.. :) Ich hab drei Klausuren nächste Woche, deswegen feier ich erst am Donnerstag meinen Geburtstag. Es wird sicher toll!
Aber jetzt, muss ich lernen.
Bis später!
P.S Sari, ich hab mich riesig erfreut, dass du hier warst. Aber es ist auch schön wieder in eigenem Bett zu schlafen.. :) Hab dich lieb!