Tänään heräsin jo aamulla puoli kuuden aikaan. Kun uni ei enää tullu luovutin, siivoskelin, tein ruoan ja katsoin saksalaisen leffan. Vasta sen jälkeen Nukku-Matti päätti tulla uudelleen vieraillu.
Tänään ilma oli jotenkin melankolinen. Niinpä mullakin iski jonkin sortin ahistus päälle. Jotenkin tuntu, että aika loppuu käsiin enkä oo saanu vielä tehtyä kaikkea mistä olen haaveillut. Ahistus helpotti heti ku menin tien toiselle puolella maauimalaan uimaan matkaa. Vesi ja urheilu on kunnon hoito vaivaan ku vaivaan. Sittenpä lähettiin kaverin kaa Volksfesteille eli käytännössä eräänlaiselle tivolialueelle.
Ei menny hukkaan tämäkään päivä, sillä taas tuli uusi kokemus. Meikä poikahan on pienestä pitäen pelänny kaiken maailman hurjia härvelilaitteita, jotka heiluttaa ihmisiä ilmassa mm. pääalaspäin. Siis esimerkkinä Suomen Tivolin Sky Master. Nyt sain kohattua sen pelon ja hyppäsin laitteeseen, joka heilutti minne sattuun suuntaan. Ei oo varppina iso juttu niille, jotka rakastaa ennestään tommosia laitteita. Eilenkin katoin äimänä ku 60-vuotias pappa meni tohon kyseiseen laitteeseen. Ulos laitteesta pappa tuli rintaansa pidellen. Se olikin mun innoittaja tänään. Jos 60-vuotias pappa uskaltaa, niin piru vie mikä mamman poika se minä oon. Jännä, miten vaihtovuoden aikana, tulee koettua niin paljon enemmän. Vaikkakin ton härvelin mä oisin kans voinu kokea Suomessa. Jotenkin vaihtovuosi vaan rohkasee ja antaa enemmän voimia. Kun huomaa pystyvänsä elämään/rakastavansa elämäänsä ulkomailla, sitä alkaa luulla pystyvänsä vaikka mihin. Meikkuhan on rautaa! Yeah, right! :)
1 comment:
felicidades! :)
Post a Comment