Nastravie!

Vain vaihtovuoden aikana voi tapahtua jotain näin erikoista: Vaelsin tänään 12 kilsaa hyvin kansainvälisen (tsekki, puola, slovakia, saksa, kroatia) porukan kanssa. Liikunta ja raikas ilma tuli just oikeaan saumaan. Matka päättyi lopulta illanviettoon, jossa muun muassa lauleskeltiin tsekiksi jotain baari- ja kansanlauluja. Aatella mä tulen tänne Saksaan Bayeriin ja päädyn laulamaan tsekiksi tsekkiläisten kaa. Huippu elämys ja kokemus, vaikka lauluista en sanaakaan ymmärtäny.

Ei tässä nyt tämän enempää jaksa lurista. Halusin vaan jakaa illan elämyksen teidän kanssa.
Eli kauniita unia!

Lähettäkää mulle sukkahousut!!

Saksalaiset sukkahousut on ihan pepusta. Ne tippuu jalasta! Tai sit syynä on vaan se, että ostamani sukkikset ovat halvimmat ja ilmeisesti myös huonolaatuisimmat. Täällä tulee välillä sorruttua aikamoiseen yleistämiseen joten voin varmaan nyt sanoa, että saksalaiset ei osaa tehä kunnon sukkahousuja! Lähettäkää mulle siis kunnon suomalaiset sukkahousut, joita ei tarvi koko ajan olla repimässä ylös.

Jotta tää ei nyt menis kauheeksi suomalaisten kehumiseksi mun pitää myöntää, että saksalaiset osaa tehä ainakin parempaa suklaata ja olutta. Ite tykkään juoda täällä Saksassa olutta, johon on lisätty coca colaa. Yhdistelmä maistuu tosi hyvälle! Suosittelen kotikokkejakin kokeilemaan kyseistä reseptiä.

Tänään leivoin parin muun suomalaisen kaa ja tsekkiläisen kaa mustikkapiirakkaa ja karjalanpiirakoita. Tsekkiläisen jäbän mielestä oli hyvin eksoottista kokata Saksassa yhdessä suomalaisten kaa jotain suomalaista. Hyvin tuntu maistuvan tämän päivän leipomukset, toisin kuin salmiakki... Leipomisen ja sitä seuraavan mättämisen jälkeen lähettiin kaupungille. Käytiin yhessä pikku baarissa vähän aikaa istuskelemassa.

Täällä miehet on kyllä ihan mielettömän kohteliaita. Varsinkin vaihtaripojut, jotka tulee Itä-Euroopasta. Välillä tuntuu jo vähän liialtakin, kun tyypit esimerkiksi aukoo kohteliaasti ovia ja antavat naisten mennä ensin ovesta. Kauheeta kuitenkin myöntää, mutta silloin tällöin tulee ikävä suomalaisia juntteja, jotka ei yleensä (taas sorrun yleistämään) omaa samanlaisia käytöstapoja. Toisaalta miesten kohteliaisiin käytöstapoihin voi hyvinkin tottua vuoden kuluessa...

Viime viikko meni aivan mielettömän nopeesti. Itse asiassa aika hurahtaa täällä joka päivä käsittämättömän nopeesti. Tuli kyllä viime viikolla käytyä kirjaimellisesti kaiken maailman kissanristiäisissä muun muassa mensa-partyssä ja muutamassa lukukauden avajaispippalossa. Yhteensä olin viime viikolla menossa mukana aamun pikkutunneilla asti viitenä päivänä eli kaksi päivää jäi aikaa "huilaamiseen". Lauantain matkustin yhen saksalaisen kaverin luo Würzburgiin. Viimeksi olin tavannu kyseisen tytsyn kaksi vuotta sitten Ruotsissa kansainvälisellä leirillä. Oli ihan jännä tavata nyt täällä Saksassa. Hyvin tuntu vieläkin synkkaavan. Sunnuntaina matkustin sit takas tänne Bayreuthiin ja haaveena oli mennä nukkumaan aikasten. Päädyin kuitenkin kokkaamaan iltamyöhällä kavereiden kaa lättyjä. Siinä aika taas kummasti vierähti hyvässä seurassa, enkä malttanu mennä aikasten nukkumaan. Ja univelka senkun kasvo...

Oon huomannu, että täällä tarvii normaalia enemmän unta. Joskin en kerkee nukkumaan tarpeeksi. Varmaan alitajunnassa tapahtuva kieleltä toiseen kääntäminen vaatii veronsa. Eilen mulla oli esimerkiksi ekaks saksan luento sit enkun luento ja lopuksi espanjan luento. Tosi hyvä kun oppii vaihtamaan kielen nopeesti toiseen, joskin näin alussa se tuntuu aika raskaalta. Kun palaan takas Suomeen, nukun varmaan kuukauden yhteen putkeen.

Huomenna aamuluento on onneksi peruttu, joten voin nukkua kolmeen asti. Eli nyt nukkumaan. Ei ne univelat löpisemällä katoa --->

Unelmia, unelmia..

Tulin just kotia. Oltiin parin suomalaisen, yhen puolalaisen ja tsekkiläisen kaa viettämässä iltaa. Mun tarkotus ja unelma oli päästä tänään aikasten sänkyyn. Mutta täällä jos missä olen oppinut, että jotain yllättävää sattuu juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Tutustuttiin siis ihan sattumalta tänään puolalaiseen Evaan ja tsekkiläiseen Petriin yhessä germanisteille suunnatussa iltamassa. Sitten päädyttiin yhteen diskoon, joka oli aivan tupaten täynnä. Mä en tajua, miten ne ottaa täällä noihin baareihin noin paljon lössiä ja jumputtaa musiikkia niin kovalla. Kuumuus ja ahtaus alkokin ahistaa aika nopeesti, joten me lähdettiin sitten yhteen viihtyisään pikku pubiin. Kaiken kaikkiaan tosi mukava ilta! Kukaan ei ollu kännissä, vaan kaikilla oli aikuisten oikeesti hauskaa.

Mulla on nyt hyvä olla. Näiden parin päivän aikana ajatus pysyvästä asumisesta ulkomailla on vaan vahvistunut. Mulla on täällä kaikkea, mitä mä elämässä tarvitsen. Eilen tuntu niin hyvältä, ku pääsin kaksia tuntia poppimaan bodystepin tahdissa. Koreografia oli tunnilla sama, jota olen tehnyt Oulun Beauty Centerissä. Tajusin, että täälläkin voin elää normaalia arkielämää ja tuntea samalla oikeesti eläväni. Joka päivä (ainakin näin alussa) tulee uusia tilanteita ja kokemuksia vastaan. Tuntuu hyvältä, kun saa suoritettua pieniä arkipäivän juttuja, jotka Suomes on itelle itsestään selviä. Tänään mun postilaatikkoon oli esimerkiksi tullu lappunen, jonka kanssa mun pitäs hakea joku paketti postista. Mutta ennen ku mä voin hakea sen paketin, mun pitää ekaks selvittää, missä mun lähin posti on. Sitten pitää selvittää, miten mä pääsen sinne ja miten se paikka on auki. Pieniä asioita tiedän, mutta jälkeen päin tuntuu upealta ku huomaa selviävänsä kaikesta vieraalla kielelläkin.

Maanantaina aloitan espanjan opinnot. Oon jo pitkään haaveillu voivani alottaa jonkun uuden kielen opiskelun. Japani ja ranska kiinnostas eniten. Pähkäilin kuitenkin, että espanja ois kaikista helpoin oppia. Vieraan kielen oppiminen vieraalla kielellä ku ei varmaan oo mitenkään helpointa. Jos espanjan opinnot lähtee hyvin käyntiin, ois mun haaveena päästä yhdeksi lukukaudeksi Meksikoon. Katoin itseasiassa jo Oulun yliopiston KV-yksikön vaihtarisivuja. Jos haluan lähteä vaihtoon keväällä 2008, pitäs mun laittaa hakupaperit menemään jo kuukauden sisällä. Tällä hetkellä ei tuntus mitenkään mahottomalta ajatukselta. Täältä ku tuun kerkeisin asustaa puoli vuotta Suomessa ja sit ottasin lennon kohti Meksikoa. Pitää nyt katella, mitä teen. Ehkä musta tulee täällä Suomi-fanaatikko, joka inhoaa gigoloita eikä suostu enää ikinä astumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan!

En osaa sanoa ikinä mitään lyhyesti ja ytimekkäästi. Ehkä tähän loppuun on paikallaan kiteytys siitä, mitä oikeestaan halusin sanoa: Fakta on, että unelmat ja erityisesti niiden toteuttaminen tekevät elämästä elämisen arvoisen! Olen tällä hetkellä onnellinen.

Tiedän kyllä, elän pilvilinnoissa.

Jouluun on enää 70 päivää..

Mitä olen kuluneiden päivien aikana oppinut: Vaihtareita juoksutetaan paikasta a paikkaan b ja siitä vielä paikkaan c... Luulin jo tänään alottavani ainakin jonkun luennon ja saavani kaiken tarvittavan infon, mitä tarvitsen ilmoittautuakseni viimeisillekin kursseille. Mutta ähäkutti luulinpas väärin. Vastaukset kaikkiin kysymyksiin ovat täysin ristiriitaiset ja päivän loputtua olen yhä enemmän täynnä kysymyksiä koskien kurssien valintaa. Onneksi alunperinkin mun ajatus oli se, että en nyt sikana aio huhkia täällä koulukurssien parissa. Joten keine Panik! Lukukauden loputtua olen täysi ekspertti Bayreuthin yliopiston kiekuroiden kaa ja voin antaa tuleville vaihtareille infoa..tietenkin pientä maksua vastaan.

Aattelin suorittaa täällä joitakin saksan, englannin ja pari markkinoinnin kurssia. Viikon päästä luennot pitäs lopullisesti alkaa. (Näin sanon varmaan joka kerta, kun kirjoitan tänne blogiin :) Luulin tänään jo yhden luennon alkavan. Päädyinkin jo yhteen luentosaliin. Hehkuin itsevarmuutta ja tyytyväisyyttä ku olin löytänyt mielestäni oikean luentosalin. Istahdin etupenkille ja otin ylpeänä lehtiön eteeni. Ihmettelin tosin jo heti aluksi, minkä takia professori olikin eri. No kohtahan se selvisikin kun proffa toivotti kaikki tervetulleeksi Amerikan kirjallisuuden kurssille. Minä höperöpää luulin olevani jollain saksan kurssilla. Siinä vaiheessa ponkaisinkin penkiltä ylös ja hivuttauduin salista pois, mikä ei tapahtunu huomaamattomasti ku olin innostuksissani päätynyt niin kauas uloskäynnistä. Loppujen lopuksi selvis, että sali oli kyllä oikea. Päivämäärä oli vaan väärä. No ens viikolla uusi yritys.

Parin tunnin kuluttua mulla on sovittu tapaaminen yhessä tanssikoulussa. Tarkoitus ois tänään osallistua jazz-tanssitunnille. Oon sopinu tälle viikolle tutustumiskäyntejä yhteensä kolmeen eri tanssikouluun. Haluan ehottomasti jatkaa tanssimista ja täällä kaikki taidottumuus tanssitunneilla voi laittaa kielitaidon piikkiin: "Olen vain tyhmä vaihto-oppilas Suomesta." Tekkeepi taas mieli päästä liikkumaan! Onneksi ens viikolla alkaakin yliopiston liikuntakurssit ja mun ois tarkotus ottaa vielä bodycombat- tunteja yhellä yksityisella kuntosalilla. Kohta siis käynnistyy normaali arkielämä.

Tuntuu, että tää aika menee niin nopeesti täällä. Kohtahan on jo joulu! Paikansin viikonloppuna muuten ekat joulukonvehdit ja -kalenterit paikallisesta ruokakaupasta. Ois tehny mieli ottaa siitä jouluosasto kuva. Aatella joulukrääsää aletaan jo nyt myydä. Vaikka oon ite kunnon joulufanaatikko en kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupat alkaa jo nyt myymään joulutuotteita! No pittääpi kaiketi itekin jo vähän fiilistellä; Jouluun on enää 70 päivää.. Tontut kurkkii, muistakaa siis olla kiltisti!

Saksalainen byrokratia kohtasi voittajan

Saksalainen byrokratia ei lannistanut minua, vaan sinnikkäästi jaksoin jonottaa ja raahata kopioita, joita kukaan virkailija ei tarvinukaan. Palkintona sinnikkyydestä sain just netin pelittämään. Huippua ku nyt mulla toimii kämpilläkin netti! Nyt voin vihdoin ottaa hiukan paremmin yhteyttä sinne kotimaahankin. Tekosyyksi ei enää käy kallis nettikahvila. Sortsi siis, ku musta ei oo oikein kuulunu mitään. Tässä alussa on vaan kauhee säätäminen näiden käytännönjuttujen kaa. Ens viikkokin menee vielä pitkälti kurssien valinnassa ja yliopistoon tutustumisessa. Ei tässä vielä tavallista arkea kerkee elämään ku koko ajan on menossa. Uusia nimiä ja tuttavia tulee vastaan joka päivä ihan mielettömästi. Kaikkien itä-eurooppalaisten nimet menee aivan ohi. Ihan mielettömän outoja nimiä suomalaisen korvaan. Toisaalta näyttää siltä, että munkin nimi tuottaa tyypeille vaikeuksia. Saanen siis esitellä itteni; "Olen Sufi, Sofi, Sofiso tai Suri Personen. Hyvin harvoin olen siis Suvi täällä Saksassa."

Eilen tuutorit järkkäs baarikierroksen vaihtareille. Kieli soljuu niin paljon paremmin ku ottaa muutaman drinksun. Loppu illasta sitä jo ite uskoo olevansa aito sakemanni! Huomenna sitä pääsee taas leikkimään saksalaista ku meillä on jotku tervetulopippalot.

Pakko vielä hehkuttaa, kuinka siistiä on ku netti pelittää. Nyt on kaikesta vähän enemmän perillä! Siistiä! Myönnän, olen nettiriippuvainen! Mutta nyt sosialisoitumaan. Lähen parin uuden kaverin kaa leffaan. Oon muuten tosi hullaantunu täällä tarjottaviin makeisiin popcorneihin. Sokeriset popparit on ihan ylihyviä!Hyvä leffa, hyvä seura ja makeat popparit..Ah, niin täydellinen yhdistelmä. Noita makeita poppareita raahan kyllä ehottomasti sit vuoden päästä koti-Suomeenkin!

Mutta eikait tässä turhia kannata enää löpistä. Eiku menoksi -->

Elän tiedottomana

Elän tällä hetkellä ilman nettiä ja lehtiä. Elän siis täydessä uutispimennossa. Suomi on jo saattanut kadota
maailman kartalta, enkä mä oo siitä tietonen. Eka uutinen, jonka luin nyt kun aikoihin kävin taas
lukemassa nettilehtiä oli Matin ja Mervin ero. Tulipas kotonen..Mikään ei ole muuttunut. Matin
ja Mervin juupas eipäs-leikki senkun jatkuu. Kuka on enää laskuissa siitä monettako kertaa ne nyt
eroaa!?

Kärsin kolme päivää ihan mielettömästä vatsakivusta. Se ei kuitenkaan ihan mahottomasti hiljentäny mun menoa. Perjantain köllin menemään ja lauaintain vaihtareiden reissun jälkeen päädyttiin porukalla "jatkoille" irkkupubiin. Äkkiä sitä porukkaan tutustuu ku käy vaikka vaan yhessäkin pippalossa. Keskiviikkona tuutorit järkkää baarikierroksen ja perjantaina ois vielä welcome party vaihtareille.

Tänään oon taas tutustunu saksalaiseen byrokratiaan. Netin saaminen vaatii vaikka kuinka monta eri lomaketta ja ne lomakkeet saa tietty eri toimistoista. Ja ne kyseiset toimistot on tietty kaikki auki vaan klo.9-12. Mitä ne virkailijat tekee jäljelle jäävänä aikana?!
Kävin just leffassakin. Aluksi se tuntuu aina niin oudolta ku kaikki on dubattu saksaksi. Toisaalta
aika ihanne tilanne vaihtarille, joka haluaa oppia kyseisen kielen.
Täällä bayreuthissa on kyllä aateltu opiskelijaa, joka tahtoo kulkea painavien kauppakassien kaa bussilla. Bussilla kulkeminen on nimittäin ilmasta opiskelijoille! Hieno homma!

Mutta nyt menen niille ruoka-ostoksille ja huristelen kotiportille sit bussilla.
Hellurei!

Hengissä ollaan!

En pysty nyt valitettavasti pitkään kirjottaa ku oon nettikahvilassa. Nettiä ei kämpillä oo saatu vielä toimimaan. Mutta eipä tässä ois kerenny paljoa koneen äärellä ollakaan ku koko ajan muuta tekemistä. Maanantaina saavuin tänne Bayreuthiin. Ja nyt aika on menny muun muassa kaupunkiin tutustumisessa ja asunnon laittamisessa. Eilen sitä piti tietty kans tintata suomalaisten kaa salmarin voimin. Huippu ilta! Tänään mun ois tarkotus lähteä kämppisten mukana jonnekin pippaloihin. Huomautan kuitenkin, ettei elämä oo yhtä juhlaa.. Se on vaan tää alkuaika.. Tuntuu vähän niinku ois uudestaan fuksi eli pitää kiertää sosiaalisena kaikki kissanristiäiset ihan vaan jo senkin takia, että tutustus uusiin ihmisiin. On se rankkaa olla koko ajan fuksi!

Mun huone on huippu! Just hyvän kokonen ja kaiken lisäksi mulla on oma suihku ja vessa. Mutta mun ylpeyden aihe on ehottomasti automaattisesti huuhteleva wc-pönttö. Mun tarvii vaan "suorituksen" jälkeen nousta pöntöltä ja se huuhtelee automaattisesti. En varmaan vaihtovuoden jälkeen enää osaa vetästä pönttöä ku oon tottunu täällä omassa kämpässä automaattihuuhteluun.. :)

Huomenna on yliopistolla informaatiotapahtuma meille vaihtareille. Saadaan
tuutorit ja ilmottaudutaan yliopistoon ja sitä rataa.. Eli tyypillistä fuksijuttua.. Lauantaina vaihtareille on reissu yhteen lähikaupunkiin. Ens viikolla avajaispippalot ja luennot käynnistyy reilun viikon päästä. Siihen asti meikä poika vaan lomailee!

Nyt lomalainen kiittää ja kuittaa.. Lämpimiä rutistuksia sinne päin!