Kerkesin taas unohtaa koko blogin.. Kai se on sitten niin, että oma blogi-innostus on kadonnut ja/tai sitä ei enää jaksa/halua tilittää tänne asioistaan.. Nykyään riittää, että päivittää omaa fakebookki-statustaan.. Mutta toisaalta fakebookista ei jää sitä semmosta muistoa.. Ainakin musta on mielettömän ihanaa lukea vanhoja blogitekstejä varsinkin Saksan vaihtovuoden ajalta, jolloin kirjoitin kaikkein aktiivisimmin. Niin paljon on kerennyt opiskeluvuosien aikana tapahtua, joten ei siis ihme jos kaikkea ei muista. Haluaisin kuitenkin, että vuoden päästä tästä muistan tämän Berliinin seikkailun yhtenä ihanimmista kokemuksista.
Reilu kuukausi Berliinissä on jo takana.. Tuntuu aika hassulta ajatella, että olin täällä myös viime syksynä ja silti tää kokemus on nyt ihan toisenlainen. Jotenkin tää kaupunki sykähdyttää tällä kertaa enemmän ja tuntuu enemmän omalta kaupunkilta. Kai siihen vaikuttaa työ, jossa tekemistä riittää. Työpäivät on kyllä yhä pitkiä. Mutta ei siltikään mitään verrattuna viime syksyyn, jolloin työ sekoittui hyvin vahvasti vapaa-aikaan.
Ostaa päräytin muuten polkupyörän. Se ois pitäny ostaa jo aiemmin. Onko oikeestaan ihanampaa kuin pyöräillä pikkukujilla, joihin ei muuten päätyisi. Mikä ihana vapauden tunne! Kaupunki tulee samalla paljon tutummaksi.
Mutta näin lyhkäisesti haluaisin taas vaan hehkuttaa omaa elämääni! Olen überonnellinen.
