Jätettyäni Meksikon reilu viikko sitten takaisin lensin Nykiin. Kuusi päivää ei mitenkään riittäny tutkimaan tuota niin mahtavaa kaupunkia! Niin paljon jäi vieläkin tekemättä ja näkemättä. Kerrottavaa Nykin matkasta riittäs vaikka kuinka.. Mutta nyt ajatukset on jossain muualla. Palasin nimittäin torstaina takaisin Suomeen ja nyt edessä on toinen yö kotimaan kamaralla.. Pieni jetlag on vielä päällä, joten uni ei tuu millään. Aattelinkin käyttää hyödyksi tän unettoman ajan ja selvitellä vähän tunteita. Muuttokuormakin on jo pakattu, joten on aika pysähtyä hetkeksi miettimään ennen ku taas kaikki hössäkkä alkaa.
Höhlä ja hassu tunne olla täällä.. Paluu tuntuu nyt täysin erilaiselta verrattaessa paluuseen Saksasta. Meksiko oli kuitenkin niin erilainen kokemus. On ihana jutella rakkaiden ihmisten kaa, on ihana nähdä lunta, juoda aamupalaksi hyvä siideri, käydä saunassa ja syödä hirveä.. Mutta silti välil tulee mieleen, että mitä hemskattia mä teen täällä. Vielä vähän semmonen olo, ettei mun kuuluis olla täällä. Toisaalta yliopistoelämän tuoma arki varmaan helpottaa sopeutumisessa ja enhän mä oo ollu täällä ku vasta kaksi vuorokautta.
Ihmiset kysyy, onko mulla ikävä Meksikoa. Ja oikeestaan vasta nyt Suomessa mä oon tajunnu mitä taakseni jätin. Siis olihan huikea kokemus ja ennen kaikkea huikea maa! Siis jos mä kolmen ruokamyrkytyksen, kurkkutulehduksen, lääkeallergian ja virtsatientulehduksen jälkeen yhä totean että oli helvetin hyvä reissu. Niin eikö se jo sano jotain! Pienet terveydelliset vastoinkäymiset tuntuu pieneltä siihen verrattuna, mitä kuusi kuukautta Meksikossa toi mulle.
Meksiko kasvatti ja tarjos unohtumattomia kokemuksia. Ja totta kai Luis on kans yksi syy, jonka takia toi vaihtokokemus sai vielä yhden mahtavan lisäsäväyksen. Vaikka toisaalta parisuhteen alottaminen vaihossa ollessa on vähän kakspiippunen juttu. . Luisin kautta pääsin kulttuurin paremmin kiinni ja Luis kuten totesin Luis toi erilaisen säväyksen mun seikkailuun. Toisaalta musta tuntuu, että mä esimerkiksi erkaannuin parisuhteen takia tosi paljon mun kämppiksistä. Tosin alussa mä en huomannukaan, kuinka erilainen mä olin verrattuna mun kämppiksiin. Joten todennäkösesti mä oisin joka tapauksessa päätyny lopussakin viettää vähemmän aikaa mun kämppisten kaa. Ja vaikka meikku tunsi oloni lähtiessä erkaantuneeksi, niin kyllä se oli silti vaikea sulkea viimeisen kerran oman talon ovi. Koti on kuitenki koti ja sitä jään kaipaamaan. Enkä halua kuulostaa siltä, että mun kämppikset ois ollu kauheita. Sitä ne ei nimittäin ollu. Me oltiin vaan niin erilaisia. Eli loppujen lopuksi voin todeta että kämppiksiäkin jään varppina jollain tapaa kaipaamaan.
Ennen ku mä menin Meksikoon mä en oikeestaan paljoa tienny maasta ja sen kulttuurista. Enkä kyllä vieläkään voi sanoa olevani Meksiko-ekspertti. Mutta silti on hassua huomata, että jo nyt vertailen yhtenään Suomea Meksikoon. Ihan ensimmäinen seikka minkä panin merkille heti Hesaan saapuessani oli se, ettei kukaan oikeesti tullu kysyy tarvinko apua mun isojen matkalaukkujen raahaamisessa. Meksikossa joku mies ois automaattisesti tullu apuun ja vedonnu siihen, ettei naisen tarve kantaa noin raskaita juttuja. Siis kohteliaisuudesta sukupuoltakin kohtaan. Ja vaikka haluankin olla itsenäinen suomalainen nainen, niin nyt oisin oikeesti sitä kantoapua tarvinnukin. Herätkää suomalaiset miehet! :) Toinen juttu, minkä bongasin kans lentsikkakentällä oli ero vessakulttuurissa. Mikä ihana tunne oikeesti heittää se p*skanen vessapaperi vessanpönttöön eli siis sinne minne se kuuluukin. Meksikossa vessapaperi tulis useimmissa paikoissa laittaa roskikseen. Mutta esim. meikku ei ollu siitä aina tietonen ja kämpillä laitoin paperin alussa aina pönttöön. Onneksi kultsipuppeli piti puheen siitä, miten se Meksikossa saastuttaa enemmän.. Eli opin sit senki uuden tavan. Mutta en tosin aio jatkaa tapaa. Käytetty paperi kuuluu vessanpönttöön! Aamen!
Ruokakaupassa asioidessa asiakkaan ei tarvi itse latoa elintarvikkeita pusseihin, sillä siitä on vastuussa pääasiassa alaikäiset avustajat. Lapsukaiset siis laittaa kamppeet pussiin ja lopussa asiakas tulis antaa jonkin sortin tippi. Musta se on lapsityövoiman hyväksikäyttöä. Mutta Luis koitti aina selittää, että esimerkiksi sen lapsuudessa moni sen kavereista hinku päästä kauppaan töihin ja latomaan pusseihin asiakkaiden ostoksia. Mutta oikeesti jos ne lapset ois rikkaita niin haluaisko ne viettää päivät liukuhihnan äärellä.. Asiasta voi olla montaa mieltä..
Hintataso on Suomessa jotain aivan eri luokkaa! Monterrey on verrattuna esimerkiksi etelä-Meksikon alueeseen kallis kaupunki. Mutta ei todellakaan kallis eurooppalaiseen hintatasoon nähden! Kyllä Suomessa tuntee taas olevansa köyhä opiskelija.. Pitäsköhän koittaa ettiä joku duuni..
Mielenkiintosta mennä baareilemaan Oulussakin sit pitkän tauon jälkeen. Meksikon klubeissa tuli usein alipukeutunu olo, sillä meksikolaiset pimatsut tykkää oikeesti laittautua kunnolla klubeilemaan mennessä. Tuli sit itekin sorruttua ja ostettua joitakin mekkoja, jotka on varppina vähän turhan hienoja Oulun yöelämään. Noh, toivottavasti ois monia häitä ja sitsejä tiedossa.. Niitä siis odotellessa!
Ja nyt kuulosta neidiltä.. Mutta piru vie että täällä on kylmä!! Hesan kuusi pakkasastetta tuntu kahdeltakymmeneltä. Ja Kuusamon kahdenkymmenen asteen pakkanen tuntuu puukon iskuilta. Tammikuu ei oo säiden puolesta paras ajankohta palata Suomeen. Koitan muistaa tämän tulevaisuuden varalta. Mutta onneksi uusi kämppä sijaitsee vain 300 metrin päässä yliopistolta, joten todennäkösesti siinä välil ei kerkee paleltua. Siitä tulikin mieleen, että huomenna on muutto edessä. Aikasten aamulla ois siis startata kohti Oulua ja arkea. Joten kait se on nyt aika laittaa pää tyynyn päälle ja ajatelle ruusuisia asioita. Kyllä se uni sieltä toivon mukaan nopsaan tulee, sillä ei se suomalainen uni-Matti oo voinu mua unohtaa! Pusitus ja halitus!