Pakko se on nyt myöntää..Joulu on ohi! Tää joulu oli kyl täysin erilainen. Jouluhössötys jäi täysin välistä Mexico Roadtripin takia. Mutta en kyllä valita, sillä matka oli sen verran huippu! Hössötän sit ens vuonna kahden vuoden edestä!!

Tää maa on aivan käsittämätön. Mä en oikeesti aiemmin edes tienny, mitä kaikkea Meksiko tarjoakaan. Täältä löytyy mahtavia rantoja, pieniä kyliä, metropoli, viidakkoa, autiomaata, tulivuoria, havumetsää, järviä... Siis kaikkea! Roadtrip sai mut rakastumaan tähän niin ristiriitaiseen maahan. Mutta kuitenkin on muistettava, että Meksiko on osa kolmatta maailmaa. Kaiken ihanuuden keskeltä siis löytyy paljon ongelmia kuten köyhyyttä. Sen tuli matkatessa valitettavan usein huomaamaan. Kerjäläisiin ei sit ikinä totu..

Mutta nyt on kyl muisteltava jotain mun kolme viikko kestäneestä reppureissusta. Lähdin siis 2. joulukuuta reissun päälle. Olin hyvissä ajoin ostanu halvan lentolipun Veracruziin, joten matkan ensimmäiselle etapille oli helppo päästä. Pari päivää chillailinkin sit yksin. Huomas kyllä suuren eron ku matkusteli yksin. Meksikolaiset miehet ei oo aiemminkaan peitelleet kiinnostustaan. Mutta nyt kun olin yksin meksikolaisia miehiä ei tuntunu pysäyttävän mikään. Ne ei kato oikeesti paikkaa tai aikaa koittaessaan iskeä vaaleita eurooppalaisia. Alko välillä jo vähän ahistaakin.. Mutta epsanjan kielelle noi pari päivää Veracruzissa teki tosi hyvää. Opin ainakin miten antaa pakit espanjaksi! haha

Veracruzista siirryin Pueblaan, jossa tapasinkin sovitusti yhen suomalaisen tytsyn. Miia oli kans tän lukukauden vaihossa Monterreyssä ja viimeisissä pippaloissa satuttiin puhumaan matkasuunnitelmista. Sattu niin että meil molemmilla samanlaiset kiinnostuksen kohteet, joten miksipä ei matkustas sit yhes. Pueblas meni pari päivää ihan vaan tutkiessa, mitä kaupunki tarjoaa. Pueblasta matka jatku edemmäs etelään Oaxaca Cityyn. Oaxaca on Meksikon köyhimpiä alueita ja sen kyllä huomasi. Yksi parhaimmista kokemuksista oli ehottomasti vierailu pienen kylän markkinalla. Käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset onkaan valmiita myymään tienatakseen muutaman peson.. Oaxacan parasta antia oli ihmiset johon me tutustuttin. Yksikin australiainen pariskunta teki meidän päivästä spessun. Juuri tuntemattomat ihmiset tekee matkustelusta mahtavan seikkailun. Koskaan ei tiedä kehen törmää ja aina on uusia tarinoita kuultavana.

Jos oisin tienny millanen matka mua odotti Oaxacan jälkeen, oisin varmaan jääny Oaxacaan pitemmäksi aikaan. Edessä oli nimittäin 6 tuntinen bussimatka. Kuulostaa kivuttomalta varsinkin yöllä..Mutta sitä se ei ollut. Ehottomasti elämäni yksi vaikeimmista bussimatkoista. Yrjöhän siinä lopussa lensi mutkasta tietä mennessä. Eikä yhtään helpottanu, että vanha pappa meiän takana ökäsi koko matkan. Tuntiakaan ei siis tullu nukuttua. Oikeesti en suosittele tota matkaa Oaxacasta Puerto Escondidoon. Aina ei säästäminen kannata! Mutta onneksi määränpää oli mahtava, joten kauhukokemukset unohtu nopeesti rannalla chillatessa! Rannalla ollessa 30 asteen helteessä helposti unohtaa elävänsä joulukuuta.. Enkä edes palanu! Ilmeisesti iho alkaa siis tottua auringon paisteeseen.

Rannalle ois voinu jäädä vaikka loppu elämäksi. Sen verran chilli paikka toi Puerto Escondido oli! Muta olin jo aiemmin sovinnu, että tapaan Luisin Guadalajarassa.. Senpä takia ku Miia jäi rannalle meikku alotti matkan kohti Guadalajaraa. Tarkotus oli tehä yhen yön mittanen pysähys. Mutta huonojen yhteyksien takia jouduinkin sit köröttekee bussissa kaiken kaikkiaan 24 tuntia. Onneksi välillä oli sentään tunnin pysähys. Kyllä siinöä körötellessä tuli mieleen, että mitä kaikkea sitä onkaan toisen puolesta valmis tekee. Mutta oli se odottaminen kyl sen arvosta! Oli aivan ihanaa nähä toinen ja nauttia yhessä matkustelusta. Me Luisin kaa päädyttiin kahtiin häihinkin! Siis eihän meitä ollu mihinkään häihin kututtu. Mutta meikku halus niin kovasti nähä meksikolaiset häät, joten houkutus oli liian suuri ku satuttiin kulkee kirkon ja hääseurueen ohi. Pakkohan se oli nähä, miltä häät täällä päin näyttää. Kamerassa on nyt sit läjä hääkuvia. haha

Guadalajarasta käsin me sit tehtiin päiväreissu Tequila-nimiseen kaupunkiin. Joka siis ylläri pylläri jo nimestäkin päätellen tuntuu pyörivän tequilan ympärillä. Kylässä ei voi siis välttyä känneiltä. Mekin otettiin semmonen tehas kiertoajelu ja sen jälkeen nautittiin tequilaa eri kaupoissa. Ilmeiseksi siis. Kun tequilan aiheuttamasta olotilasta ja känniriidasta oli selvitty, niin oli taas aika siirtyä rannalle. Puerto Vallartan rannat oli jo selkeesti huonommat ku Puerto Escondidossa. Mutta olihan se ihana kultsin kaa jouda margariittoja ja nauttia yhdessä olosta. Päästiin yhtenä päivänä mönkijällä tutustumaan viidakkoonkin. Joten kaiken kaikkiaan onnistu lemmenloma. Tosin meikku oli välil aivan kauhee bitch!

Luisin täyty jatkaa matkaa Mexico Cityyn saadakseen sen Ranskan viisumin. Ja meikä poika sit jatko matkaa pohjosta kohti tavatakseni Miian. Matkan viimeinen ponnistus oli edessä: Junamatka Tyynenmeran rannalta kohti Chihuahuaa. Mutta toi junamatka ei ookaan mikään tavallinen junamatka. Ensinnäkin toi junayhteys on Meksikon ainoita ja se kulkee läpi huikeiden kanjonien. Ja maisemat oli kerrassaan upeat! Pariksi yöksi me sit pysähdyttiin pieneen kylään. Vuokrattiin pyörät ja kateltiin maisemia. Järvimaisema muistutti niin paljon Suomea!

Chiuhaussa päivä meni aikaa kuluttaessa. Tossa kaupungissa ku ei oo oikeesti mitään nähtävää ja oli kyl jo jotenkin kärsimätön oloki. Valitettavasti täyty viel istua 12 tuntia ennen ku vihdoin olin taas kotona täällä Monterreyssä. Kolme viikkoa hurahti nopeesti! Eikä matkalle tullu loppujen lopuksi edes niin paljon hintaa ku vois kuvitella. Loma-aikaan Meksikossa opiskelevat saa nimittäin bussilipuista alennuksia. Esimerkiksi 5 tunnin bussimatka makso alle sata pesoa (15 pesoa=1e). Eli matkustelu on halpaa ku mikä. Ja kallein hostellikin makso 10 euroa. Ja pakko sanoa, että erityisesti etelä-Meksiko on aivan upeeta seutua. Sieltä löyty vaikka mitä isoveljellekin! Tuliaisia on siis tuotavana. :)