Hyvää jussia!

Niin se vaan juhannus tulla tupsahti ovelle! Kävin just suihkussa ja kohta ois tarkotus lähteä ainokan luo leipomaan karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Tarkotus ois kans grillata ja kattoa Conan O'Brianin Suomijakso yhessä suomalaisten, puolisuomalaisten ja ulkomaalaisten kaa. Kiitos Maijan nyt meillä on kans salmiakkikossua ja mulla on tarjottavana ruotsalaista siideriä eli kyl se tästä viel juhannukseksi kääntyy.. :) Valitettavasti ilma ei oo kauheen hyvä, joten saa nähä päästäänkö vielä telttailee järven rannal. Schaumamal.

Echt Schade, dass du Diego nicht hier bist. Aber glücklicherweise gibt es Juhannus auch nächtes Jahr. Vielleicht feiern wir alle dann zusammen.. :)
Mutta nyt vaatteenvaihtoon!

Vielä yks kysymys: Onko siellä tosiaan koko vuorokauden valosaa? En usko! :) Nyt kun ite on ulkomailla, tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että siellä ei yölläkään oo pimeetä.

Ommattu mun jennylle :)

Kuulin just aivan hemmetin hyvän uutisen koti-Suomesta, joka on pakko jakaa teiänkin kaa. Jennykkä, mun ihana kultsipuppeli, on valittu opiskelee farmasiaa! Aivan huippua!! Oon ihan itekin täpinöissäni ja onnellinen siitä, että joku pääsee toteuttaa unelmaansa. Täältä lähtee oikein iso rutistus sinne päin! Jenny, on pirun ylpee susta!! That's my girl!

Oot rakas! Pus, pus!

Vuoret on jeez!

Viikonloppu Sarpsan luona Salzburgissa on takana. Ennen lähtöä jouduin hammaslääkärin porattavaksi. Ehottomasti epämiellytävin kokemukseni täällä Saksassa, vaikka ite lääkäri olikin oikein hellävarainen. Se poraamisen ääni on vaan niin epämiellyttävä. Mielenkiintosta oli kans puhua saksaa, kun toinen puoli kasvoista on puudutettu.

Saavuin myöhään torstaina viiden tunnin junamatkan jälkeen Sarpsan luo. Perjantaina pääsin vihdoin käymään yhessä kuuluissa salzburgilaisessa linnoituksessa. Meikkuhan on ollu esim. joululomalla paljon salzburgissa, mutta vasta nyt sain kunnol katottua nähtävyyksiä. Saavutus se on sekin! Sain myös ostettua Salzburgista Lapin Kultaa sekä Kopperbergin siideriä juhannusta varten. Voi luoja, ku mä ootan, että saan aukasta siideripullon. Nam!

Lauantaina päädyttiin sit Saksan puolelle Berchtesgadeniin, sillä me haluttiin päästä ylös Alpeille kattoo Kotkanpesää, joka tehtiin Hitlerille 50-vuotis synttärien kunniaksi. Sitä ennen käytiin dokument-keskuksessa, jossa sai taas paljon uutta tietoa Hitlerin toimista kyseisellä alueella. Siis esimerkiksi siitä, kuinka ihmisiä häädettiin asunnoista, jotta Hitlerille voidaan rakentaa se pytinki. Loppujen lopuksi Hitler ei edes käynyt usein pytingissään korkeanpaikan kammonsa takia. Mitä kyllä ihmettelen, sillä maisemat oli huikeat! Yksi hieno asia matkustamisessa kans myös se että, historia alkaa kiinnostaa enemmän. Varsinkin kun käy tommosessa historiallisessa paikassa.

Reissun tarkotus oli päästä kans ite hyvästelemään sarpsan ympäristöt. Tuli jännä kaihosa fiilis ku jouduin hyvästelee sarpsan hyvän kaverin rafan brasiliasta. Meikku ei oo onneksi tän vuoden aikana joutunu hyvästelee niin paljon ihmisiä. Kiitos siitä kuuluu, että moni vaihtari siirsi lähtöään ja jäi vielä täksikin lukukaudeksi Bayreuthiin.
Oli hyvä reissu! Salzburg on kyllä kans kotosa paikka, erityisesti sarpsan asuntola. Ei ollu tullu aikoihin juteltuakaan siskon kaa. Me ollaan jotzenkin hyvällä tavalla erkaannuttu toisistamme. Hyvällä tavalla tarkoitan sitä, että enää toinen ei tiedä kaikkea toisesta. Ja tuntuu suorastaan hassulta, kun joku näkee meidät kaksosina.

Tiivistettynä, toi reissu sai taas jälleen tajuamaan, kuinka aika vähenee ja lähtö lähenee.
En kerkeä nyt oikolukee tätä tekstiä, sillä luento alkaa 2 minsan päästä.
Moikkelis!

Mihin kaikki mummopinnit oikein katoaa?!

Niin vaan aika taas mennä hurahti ja matka onnistui ilman minkäänlaista kommervinkkiä. Kimppakyyti oli kyllä varsin kannattava veto, sillä a) matkaaminen oli helpompaa ilman turhia junan vaihtoja. Kuski haki mut täältä Bayreuthista ja toi takas samaan paikkaan b) matka oli edullinen c) sain hyvää matka seuraa ukrainalaisesta, puolalaisesta ja saksalaisesta tyypistä.

Krakowa oli kyl hieno kaupunki! Ekat kaksi yötä yövyin hostellis, joka mainitaan myös Lonely Planetissa. Hostelli oli perushostelli, jonka takia en oikein tajunnu, miksi se on saanu niin hyvät arvostelut. Pienoinen pettymys Lonely Planetilta (=matkaajan raamattu ). Okei, pisteitä hostelli sai multa ilmaisesta shishasta. Mutta silti... Viimeisen yön nukuin eris hostellis, sillä toi eka hostelli oli täyteen buukattu. Viimenen yö oli mieleenpainuva, sillä hostelli oli hiton hyvä! Hostelli tarjoaa hotellin ja kodin välimuodon. Henkilökunta oli aivan huippu ja aamiainen todella täyttävä. Kurkutkin oli oikein siististi kuorittu. Laittakaa siis nimi Tom & Greg mieleen!

Tosiaan keskiviikko iltana lähettiin matkaan. Autossa oli jotain pientä vikaa, niinpä pääsin lähtee matkaan vasta kymmen aikaa. Ruuhkan ja auton ylikuumenemisen takia Krakowassa oltiin aamulla kaheksan aikaa. Sit kaupunkikierrokselle ja suolakaivokseen. Perjantaina vietin 7 tuntia keskitysleireillä ja lauantaipäivä meni Krakowaan tutustuessa. Eilen kerkesin vielä käydä paikallisella torilla ihmettelemässä, millasta kampetta siellä myydään kirpparikrääsänä. Vastaus on, kaikkea mahollista! :)

Nyt tiivistin aika lailla matkan muutamaan lauseeseen, sillä pakko kiiruhtaa suihkun kautta yliopistolle. Mutta pakko vielä sanoa, että enpäs ole tämän vuoden aikana missään turistikohteessa tavannu noin paljon suomalaisia! Aloin aina puhuu tyyppien kaa ku kuulin suomea. Etelästä tulleet oli jotenkin etäsempiä, eikä ne oikein innostunu puhuu mun kaa. Toisin oli pohjoissuomalaisten kaa, jotka heti innostu pälättää yhessä mun kaa! Onko ihmiset pohjoisesta sosiaalisempia, minä vaan kysyn hämmästyneenä!

Innostus+Jänskätys=Hyvä Drinksu

Pakko vielä lisätä, että alkopa yhtäkkiä jänskättää! Oon pitkään halunnu päästä kattoo kans keskitysleirejä ja tutustumaan Krakowan kaupunkiin. Yhtäkkiä matka onkin edessä! Toivottavasti saan kuletettua mukanani Suomeen sen saman spontaanisuuden, jonka piirteen olen osin löytäny itestäni täällä ollessani.

Huh, huh. Tuntuu, jotenkin etten osaa kirjottaa nyt selkeetä suomea. Nyt siis heipsan hei!

Täältä tullaan Puola!

Niin tää päivä sai taas uusia käänteitä! Puolan matka aikaistuukin yhellä päivällä. Tukeudun nimittäin taas netissä toimivaan kimppakyyti-sivustoon ja hyppään Bayreuthin kohalla kuskin kyytiin. Matkaan lähenkin siis jo tänä iltana. Alunperin mun piti lähteä matkaan jo pari viikkoa sitten muutaman kaverin kaa. Matka jäi silloin kuitenkin toteutumatta, mutta se ei estä mua toteuttamasta matkaa nytten. Lähen siis seikkailemaan itekseni. Puolan reissun jälkeen mun haaveissa on vaan enää Espanjan matka, joka tuleekin sit toteutettua elokuussa.

Jännä lähteä yksin reissuun. Toisaalta harmi, ku yks saksalainen tyttökin ois halunnu tulla mukaan. Mutta ilmoitin sille reissusta liian myöhään. Mutta matkaajana, joka tykkää hölöpöttää, varppina törmään taas muihin matkaamisesta kiinnostuneihin tyyppeihin. Onneksi nyt ei oo pahin turistikausi. Berliinissäkin kiittelin sitä, että reili tuli tehtyä ennen kesän alkua. Kuumuus ja turistimassat ois voinu pitkän reissun aikana alkaa ahistaa.

Pakko kyl sanoa, että tein hyvän valinnan tullessani tänne Bayeriin. Täällä tuntuu nimittäin olevan enemmän pyhäpäiviä. Pitkät viikonloput rulettaa!

Mutta nyt pakkaan äkkiä laukun ja sit viel uimaan. Mach's gut!

Meikku on superwoman!

Tänään heräsin jo aamulla puoli kuuden aikaan. Kun uni ei enää tullu luovutin, siivoskelin, tein ruoan ja katsoin saksalaisen leffan. Vasta sen jälkeen Nukku-Matti päätti tulla uudelleen vieraillu.

Tänään ilma oli jotenkin melankolinen. Niinpä mullakin iski jonkin sortin ahistus päälle. Jotenkin tuntu, että aika loppuu käsiin enkä oo saanu vielä tehtyä kaikkea mistä olen haaveillut. Ahistus helpotti heti ku menin tien toiselle puolella maauimalaan uimaan matkaa. Vesi ja urheilu on kunnon hoito vaivaan ku vaivaan. Sittenpä lähettiin kaverin kaa Volksfesteille eli käytännössä eräänlaiselle tivolialueelle.
Ei menny hukkaan tämäkään päivä, sillä taas tuli uusi kokemus. Meikä poikahan on pienestä pitäen pelänny kaiken maailman hurjia härvelilaitteita, jotka heiluttaa ihmisiä ilmassa mm. pääalaspäin. Siis esimerkkinä Suomen Tivolin Sky Master. Nyt sain kohattua sen pelon ja hyppäsin laitteeseen, joka heilutti minne sattuun suuntaan. Ei oo varppina iso juttu niille, jotka rakastaa ennestään tommosia laitteita. Eilenkin katoin äimänä ku 60-vuotias pappa meni tohon kyseiseen laitteeseen. Ulos laitteesta pappa tuli rintaansa pidellen. Se olikin mun innoittaja tänään. Jos 60-vuotias pappa uskaltaa, niin piru vie mikä mamman poika se minä oon. Jännä, miten vaihtovuoden aikana, tulee koettua niin paljon enemmän. Vaikkakin ton härvelin mä oisin kans voinu kokea Suomessa. Jotenkin vaihtovuosi vaan rohkasee ja antaa enemmän voimia. Kun huomaa pystyvänsä elämään/rakastavansa elämäänsä ulkomailla, sitä alkaa luulla pystyvänsä vaikka mihin. Meikkuhan on rautaa! Yeah, right! :)

Berlin Beach Camp 24-29.5

Takana on ensimmäinen hospitalityclub-leiri ja vielä ollaan hengissä! Lähin Berliiniin torstaina ja saavuin takas tänne Bayreuthiin myöhään tiistai-iltana. Viimeiset pari päivää oonkin sitten vaan yrittäny nukkua univelat pois. Berliinissä tuli nimittäin viiden yön aikana nukuttua yhteensä hurjat 15 tuntia. Eli toisin sanoen aivan liian vähän! Mutta siellä sitä energiaa vaan jostain löyty. Ja kun vihdoin kotiuduin kaikki väsymys iski päälle. Olihan kyllä niin höhlä olo keskiviikkonakin, että huh huh. Nukuin viime yönä melkein 12 tunnin yöunet, joten nyt on se sama vanha suvi taas hengissä.

Mutta olihan leiri! Alussa kun saavuin leirille oli sekavat vibat, kun en tuntenu entuudestaan yhen yhtäkään tyyppiä ja toisaalta tuntu, että muut tunsi toisensa. Mutta siitä se sit lähti. Kauheen paljon uusia ja erilaisia nimiä, sillä Berliinin leirille osallistui hospitalityclubin-jäseniä kaikkialta maailmasta. Viimesenä päivänä esimerkiksi tein tuttavuutta intialaisen jäppisen kaa. Jotku lensikin ihan vaan tota leiriä varten Berliiniin tapaamaan vanhoja hc-tuttuja. Kaiken kaikkiaan leirillä oli n. 500-600 hemmoa. Oli tosi kesänen fiilis, kun pääsi uimaan järvessä ja kuuntelemaan kitaransoittoa nuotion äärellä. Lepposta!

Mutta mitä leirillä tapahtuikaan? Rennon yhdessäolon lisäksi leiril järjestettiin Workshoppeja, josta mieleenpainuvin oli ehottomasti free hugs-kamppanja. Käytännös mentiin siis jakamaan rakkauden ilosanomaa Berliinin keskustaan halimeiningillä. Otettiin plakaatit käteen ja tarjottiin tyypeille siis ilmaisia haleja. Oli hauska nähä ihmisten reaktioita. Vastaanotto oli ristiriitaista; Jotku oli kauheen epäluulosia ja jotku kiitteli mielissään. Mutta ihmiset on kyl nykyään fyysisesti liian kaukana. Ihmiset halaa aivan liian vähän! Ja meikku on sitä mieltä, että poskipusut pitäs kans tuua Suomeen!

Berliini ei taaskaan siis pettäny mua. Oli ihana sunnuntaina herätä aikasten kasin aikaan (nukkumaanhan menin aamulla seitsemän aikaan :) ja lähteä kaupungille kattomaan, kuinka kaupunki herää sunnuntai aamuun. Kiertelin sit pari kirppistä ja nautiskelin olostani. Berliinis mul on vaan niin vahva tunne siitä, että tuun vielä joku päivä asumaan siellä. Tällä reissulla keskityinkin kiertelee lähiöitä. Berliini ei ole niin kaunis kuin jotku muut kaupungit. Mutta silti se vaan sykähdyttää mua!

Kesälukukausi on kyl siinä mielessäkin ihana, kun on niin usein vapaapäiviä. Sen takia pystyin hyvin toteuttaa ton Berliinin reissunkin. Ja ens viikolla on taas torstaikin vapaa. Berliinin reissu oli kyl halpa, kun käytin netin kimppakyytisivustoa. Täällä toi kimppakyyti on hyvinkin suosittua ja toimii hyvin. Nyt edestakaiset matkat Berliiniin tuli maksamaan 30 euroa ja sattu viel mukava saksalainen kuskikin. Noin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiinkin!

Yritin nyt ihan vaan tiivistää mun kuulumiset. Tekis mieli viel kertoa, mitä tein ennen reissuun lähtöä. Mutta en nyt vaan yksinkertasesti jaksa enää kirjottaa. Ulkona aurinko paistaa, niin ei malta täs koneen ääres kuluttaa aikaa.

Eli hellurei ja hellät tunteet! Meikku tartsaa teille kaikille nyt ilmaisen halin!!!