Buda+pestissä

Heipsampaa, täällä sitä nyt ollaan Unkarin pääkaupungis Budapestis. Saavuin tänne jo lauantai-iltana ku menin tyylikkäästi sössimään aikataulut, enkä siis päätynykään Bratislavaan niinku alunperin olin suunitellu. Toisaalta tuntuu, että kohtalolla oli siinä sormensa pelissä. Olen nimittäin enemmän kuin tyytyväinen, että saavuin täne päivää aikasemmin.

Alussa tuntu jännältä jatkaa sarpsan luota salzburgista yksin matkaa tänne Unkariin. Normaalisti, kun mulla on aina ollu joku jakamassa matkakokemuksia.Tuntu oudolta, kun tyhjässä junavaunussa ei ollu ketään kelle höpöttää. Juttelin sit yksikseni menemään. Tää on kans eka kerta ku seikkailen yksin maassa, jonka kielestä en tajua hölökäsen pöläystäkään. No okei, kiitos Bayreuthissa asustaneiden unkarilaisten vaihtareiden mä osasin ennen tänne tuloa sanoa kippis-sanan unkariksi. Mut kyl toi unkarin kieli on mulle muuten yhä suuri arvoitus. Ja vielä puhutaan siitä, että suomen ja unkarin kieli on kielisukulaisia. Ei tossa oo kyl mun mielestä mitään yhtäläistä.

Alun jännitys katos täysin heti ku mä olin vihdoin peril. Olin jo kerenny unohtaa, kuinka hyvät fiilarit ihminen voi saada uuden näkemisestä ja kokemisesta! Just sen takia, mä tykkään matkustella. Yhtäkkiä sitä taas muistaa, miksi kesällä paino niin hemmetisti töitä. Ja nyt kun oon pystyny todistamaan itelleni, että kykenen myös ilman ongelmia matkustelemaan ulkomailla yksinkin, ajatus kaukomailla lähtemisestä senku vahvistuu. Ekaks Meksikoon vaihtoon ja sen jälkeen jonnekin päin Aasia. That's the plan, baby!

Eka yön yövyin yksin ihan hemmetin isos lukaalissa. Tulin iltasella, joten juna-asemalla tapaamani "buukkaajan" tarjous isosta 50-60 neliön lukaalista kuulosti jotenkin liian houkuttelevalta ja telkkarista kun vielä näky ihanat saksalaiset hömppäkanavat. :) Sit sunnuntaina siirryinkin tähän hostelliin, joka on aivan mahtavalla sijainnilla. Plussana vielä edullisen hinnan lisänä on se, että petivaatteet, runsas aamiainen ja netti ovat ilmaisia. Voin siis kirjoittaa teillekin pullero pallerot mun kuulumisia. Kaikki siis voittaa täs kaupas! ;)

Kerkesin aluksi ihmetellä, miksi ihmiset on kehuneet tätä kaupunkia niin kauniiksi. Tänään se sit pälähti kiertoajelulla mun tajuntaan. Pysähdyttiin korkealle kukkulalle, josta avautu aivan mielettömän kauniit näkymät niin Budan ku Pestin puolellekin. Yksi kauneimmista näkymistä, mitä mä oon lyhyen elämäni aikana nähny! Aivan mahtavaa! Ja paikallinen kalastajan linnoitus voittaa mun mielestä Pariisin Eiffel-tornin. Okei, olen nyt lumoutuneessa mielentilassa, joten saattaa tulla liikaa hehkutusta. Katotaan sit huomenna, ku käyn ton kolossin sisäl, oonko viel samaa mieltä.

Reissaamisen varrel, oon kans huomanu, kuinka jokainen kansakunta syytää ihan mielettömästi joihinkin pytinkeihin rahaa. Berliinis esimerkkinä on huikean kallis juna-asema. Tääl rahaa on puolestaan syydetty parlamenttitaloon, johon käytetyllä rahalla ois pystytty rakentaa 60 000 hengen kaupunki alusta loppuun. Budjetti ei oikein ollu tossa projektissa pysyny kunnossa. Et sillä vissiin. :)

Tää maanantai-päivä alkaa olla kohta kasassa. Olin kans kerenny unohtaa, kuinka paljon reissatessa tulee käpsittyä. Tänäänkin tuli tepasteltua se 6 tuntia, ku päätin etten käytä julkista kulkuvälinettä. Poikkeuksen teki huikea kiertoajelu! Kannatti maksaa 10 euroa, jotta pääsin kuulemaan tutulla suomen kielel faktaa tästä kaupungista. Mutta mennäkseni takaisin siihen, mitä olin tosta tepastelusta oikeestaan sanomas.. Yhdistelmänä ulkoilma ja kävely saa päivän päätteksi tytsyn ku tytsyn väsyneeksi. Uskokaa ny hyvällä...

Telkkarin ja huonekämppisten äärelle siis.. Bye, bye!

Yöpukupäivä

Tosissaan jos teille ei oo tullu selväksi, niin vietän nyt yhdeksän viikkoa kestävää lomaa! Vielä noin neljä viikkoa lomaa jälellä. Aivan huippua, sillä tää on eka loma sit reiluun viiteen vuoteen ilman, että tekisin ollenkaan töitä. Normaalisti oon omasta tahdosta (totta kai vaurastumisen toivossa) tehny joka loma töitä.
Nyt oon kerenny tehä lomalaisena reilireissun ja kunnolla rentoutua täällä Bayreuthissa. Perjantaina ois tarkotus alottaa uusi seikkailu. Ekaks tarkotus on mennä Salzburgiin ja siitä sit Bratislavan kautta Budapestiin.

Musta lomalla kuuluu viettää ainakin yksi aito yöpukupäivä. Eli siis kokonainen vuorokausi, jolloin hillutaan vaan yöpuvus. Ja tänään onnistuin sen tekemään! Silti olen saanut kans jotain aikaseksikin. Sain pestyä pyykkivuoren, kirjoitettua pari mailia ja vastasin kans juuri yhelle gradua vaihtovuodesta tekevälle opiskelijalle. Kyseinen henkilö haastatteli mua ja paria muuta tyyppiä henkilökohtaisesti ennen mun tänne tuloa. Nyt tehtävänä oli kirjoittaa tän hetkiset fiilikset ja pohtia muun muassa, mitä oon täällä oppinu. Viimeinen haastattelu tapahtuu sit, kun oon takasin Suomessa. Musta tohon hommaan on tosi mukava osallistua, koska tykkään lörpötellä varsinkin kyseisestä aiheesta. Onneksi minä en ole se, joka joutuu tota mun höpötystä tulkitsemaan. Melkein mission impossible :)

Kattelin tänään kans saksalaista leffaa Näin saksan kielenopiskelijana on muuten pakko taas hehkuttaa, että on ihanaa ku leffat dupataan saksaksi. Nyt en enää edes aina erota, onko leffa dupattu vai ei. Tuntuu, että näyttelijä oikeesti puhuu saksaksi. Tiedetään, nää on jo aivopessy mut!

Tänään se viime viikon kesäinen ilma sit katosi. Se olikin syynä siihen, miksi pidin yöpukupäivän. Viime viikolla porukka kulki jo osittain kesätamineissa, ku aurinko paisto ja oli niin pirun lämmintä. Mutta tänäänhän tuo tupsautti sit vähän luntakin, joka ei tosin maassa pysyny. Onneksi! Lämmintä tällä hetkellä on vaivaset kaksi astetta. Piru vie, minne se suvi katosi! No laitetaan kaikki tahdon voima peliin ja toivotaan sääennustajien osuvan oikeaan sen suhteen, että kelit taas loppuviikosta lämpenee.

Huomenna sihkutan pyörällä sit taas kuntokeskukseen lesmilsin aerobikkiin. Jännä hikoilla saman aerobik-ohjelman tahdis ku mitä treenasin Oulun BeautyCenterissäkin. Tossa kuntokeskuksessa on vaan se ero, että miehetkin saa osallistua tunneille. Kyllä sen eron huomaa, ku salissa on mies testosteroniakin. Tulee yllättäen lisää motivaatiota... Varsinkin kun tuolla on yksi tosi namun näkönen tyyppi.. ;)

Lisäystä yleisön sitä vaatiessa...

Mullahan jäi tosiaan vielä hehkuttamatta tossa matkakertomuksessa, kuinka hyvääa matkaseuraa rakas siskoni olikaan.
Siis jos joku sitä epäilee.. ;)
Ehkä teen tämän hehkuttamisen hieman paineen alaisena, JONKUN siitä minua muistuttaessa. (Kattokaa edellisen kirjoituksen kommenttia tyypiltä nimeltä Sari, niin tajuatte jutun pointin :)
No ei vaiteskaan. Pakkohan se on myöntää, että jaoin juuri yhden rakkaimmista reissuistani maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Veriside on vahva side!

MAHTAVAA

Kärsin tällä hetkellä mahakipua. Toisaalta ihan hyväkin, koska nyt en voi lähteä humpuuttamaan, vaan voin rauhassa tilittää tänne viime kuukauden tapahtumista. Olen ollut täällä Bayreuthissa nyt reilun viikon. Mutta viime viikko meni aikalailla reissusta palautuessa, kavereita tapaessa, urheillessa, pippaloinnin ja yhden koulutyön merkeissä. En oikeastaan yhtään tiedä, mistä alottaa tätä tapahtumien purkamista.

Taidan alottaa turinoinnin hehkuttamalla sitä, kuinka hyvin reilireissu onnistuikaan. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu! Tuntuu, että oisin ollu matkan päällä pari kuukautta kun lyhyessa ajassa kerkesi nähdä ja kokea niin paljon. Tutustuin kans mielettömästi uusiin ihmisiin. Laskettiin sarpsan kaa, että reissulta tarttui kymmenen sellaista ihmistä, että varmasti tulevaisuudessakin oltua kyseisiin tyyppeihin yhteyksis. Itse asiassa viime viikko meni myös osittain kyseisille tyypeille mailaillessa. Uskon, että reissu veresti mukavasti taas enkun kielitaitoakin. Mutta pakko se on sanoa, ettei englanti oo mulle yhtään samanlainen intohimon kohde kuin saksan kieli. Joku siinä saksan kielessä vaan houkuttaa mua opiskelemaan lisää ja lisää. Mahtava tunne kun huomaa edes vähän kehittyvänsä!

Missä me siis kerettiin reilin aikana eli 23 päivän aikana käymään. Tässäpä tiivistettynä reitti: Berliini-Hamburg-Amsterdam-Delft (Länsi-Hollannissa aivan rannikolla)-Haag-Maastricht (aivan Hollannin etelä kärjessä)- Köln- Brysseli- Pariisi- Marseille- Nizza- Cannes- Valence- Bern-Zürich-Salzburg. Ja paljon jäi viel näkemättä!

Harmittaa, ettei reissun varrelta kerenny pitämään täällä matkapäiväkirjaa. Nyt tuntuu hölmöltä ja vaikealta alkaa selittämään, mitä kaikkea tapahtuikaan. Kerron vaan muutaman jutun. Loput tilitykset on saatavilla sit vaikka margariittalasin äärellä koti-Suomessa. :)

Kaikista eniten mulle kolahti maana Hollanti. Hollanti on vaan jotain aivan muuta, kun sitä vertaa muihin Euroopan maihin. Etäisyydet on niin lyhyet, että nopeesti pääsee uuteen kaupunkiin. Ja lait tuntuu olevan jotain aivan erilaista kuin muualla. Siitä kertoo esimerkiksi maan huumepolitiikka. Amsterdam oli kyl omasta mielestä siisti paikka. Hollannissa on muuten varmaan enemmän pyöriä ku ihmisiä, kun kattoo parkkeerattujen pyörien määrää. Näin väitti myös paikallinen hospitalityclub-hostimmekin.

Maisemien puolesta puolestaan Ranska sykähdytti, erityisesti upeat maisemat Etelä-Ranskassa.
Maan ainut ja iso ongelma vaan on, ettei porukka todellakaan puhu mielellään vieraita kieliä ja hintataso on myös korkea. Ihmiset osaa olla tarvittaessa tosi töykeitäkin, jos ei itse puhu ranskaa. Hemmetti ne vaan pulputtaa menemään, vaikka tajuavat ettei toinen ymmärrä sanaakaan. Ranskan kansa, herätys. Maailma kansainvälistyy ja kielitaito on silloin tärkeä! Hauskin juttu kielitaidottumuudesta oli ehottomasti se, kun matkavirkailijan kielitaidottomuuden takia todella jäimme Nizzaan vielä yhdeksi yöksi. Virkailija kun ei tienny mikä maa Switzerland on. Toisaalta se oli meidän onni, koska pääsimme käymään Cannesissa. Otettiin siel pienet päivätorkut rannalla, kun oli niin ihana ilma ja mahtavat maisemat. Upea ranta!

Paikalliset ihmiset Sveitsissä olivat puolestaan kaikkein herttasimpia ja hauskimpia (ehkä sil kielelläkin oli merkityksensä. Ranskan jälkeen tuntu niin kotoisalta kuulla hochdeutschia ). Sveitsissä meillä oli myös ehdottomasti paras isäntä. Lukas oli aivan huippu tyyppi! Tarkotus oli asustaa Lukasin ja hänen perheen luona vaan yksi yö. Mut Lukas ja Lukasin vanhemmat oli niin herttasia, että sit lopulta oltiinkin kolme yötä kyseisen perheen luona. Oltas varmaan jumitettu viel pitempäänkin, mutta reililipun viimenen päivä alka kovasti häämöttämään. Pakko siis oikeesti viel mainostaa että jos matkustatte, tykkäätte tutustua uusiin ihmisiin ja haluatte myös tutustua helposti paikallisiin, niin surffailkaa nyt nettiosoitteeseen www.hospitalityclub.org. Tutkailkaa sivua ja jos homma vaikuttaa teiän jutulta, niin liittykää ihmees jäseneksi. Mul on tähän asti ehottomasti vaan hyvää sanottavaa klubista. Homma toimi reilin aikana mainiosti. Me yövyttiin puolet ajasta ilmaiseksi hospitalityclubin jäsenien kotona ja puolet matkasta bunkattiin halvoissa hostelleissa. Helposti säästää matkakuluissa ku käyttää tota klubia ja tutustuu todellakin paikallisiin. Hollannissakin oli esimerkiksi mukavaa kun isäntämme asui opiskelijasolussa ja päästiin tutustumaan paikalliseen opiskelijaelämäänkin.

Kaupunkina mun sydämes pysyy yhä Berliini. Kyseistä kaupunkiahan meikä poika on jo pariin otteeseen kehunukin. Berliini ei tosin ole lainkaan yhtä kaunis kuin esimerkiksi Pariisi. Mutta Berliini historioineen henkii mun mielestä hyvää fiilistä. Mä viihdyn siinä kaupungis hyvin. Ja voisin kyl jopa kuvittelevani, että joku päivä asuisin kyseisessä kaupungissa. Varsinkin idän puolelta voi saada hyvinkin edullisia vuokrakämppiä. Kävin nytkin yhel asunnolla, joka käsitti yhden ison huoneen ja keittokomeron. Kalusteineen kämpän vuokra oli pari sataa euroa. Ei todellakaan paha hinta tommosesta kämpästä! Eli laitetaanko heti muuttopaperit Berliiniin menemään. :)

Hienoin nähtävyys oli ehottomasti Pariisin Notre Dame. Satuttiin kyseiseen kirkkoon just jonkun messun aikaan ja vaikka en olekaan kauhean uskonnollinen ihminen, paikka henki kyl jotain tosi rauhallista ja ihanaa tunnelmaa.

Kulinaristisessa puolesta Hollanti vie voiton. Paikalliset pan cakesit (sainpas hyvin taivutettua enkun kielistä sanaa :) ovat nami, nami, nami. Erityisesti pannukakku, jossa yhdistettiin kinkku ja omena maistu yllättävän hyvältä! Ja Amsterdamissa syömäni tuplaa suklaamuffinsi oli senkin varsin mielenkiintoinen elämys.

Aiemmin sanoin Saksan olevan suklaaparatiisi. Nyt pyörrän kuitenkin sanani. Voiton vievät ehdottomasti Belgia ja Sveitsi. Jos täällä Saksassa on vaikka kuinka monta leipomoa, niin yhtä paljon Belgiasta löytyy pieniä suklaapuoteja. Puodeista sai ilmaisia suklaamaistiaisia ja niitä kun kiersi sit menemään, niin suklaakiintiökin alkoi sopivasti tulla täyteen. Toki sitä oli sit pakko vielä ostaa belgialaisia tryffeleitä. Suklaan määrän mukaan vietin nyt uudelleen joulua.

Vaikeinta löytää pankkiautomaatti oli Brysselissä. Come on, kaupunki on Belgian pääkaupunki ja meni monta tuntia ennen kuin löysimme ensimmäisen pankkiautomaatin. Piti oikein kuvata tuo juhlallinen hetki, kun vihdoin saimme nostettua rahaa. Varaa siis käteistä jo etukäteen mukaan niin ei tarvitse etsiä neulaa heinäsuovasta. Vinkki, vinkki.

Matkan paras juhla oli ehdottomasti karnevaalit Kölnissä. Oli ihan tosi hauska nähdä kaveria, joka on nyt samaan aikaan vaihdossa Kölnissä. Irenen kautta tutustuttiin aivan mielettömän hauskoihin tyyppeihin. Kolme iltaa tuli nautittua Karnevaalin humusta, kiitos kuuluu mukavalla jengille.

Paras hostelli oli ehkä Berliinis. Parhaaksi kyseisen 12 hengen huoneen teki mahtava porukka ja hintakaan ei ollu paha 10 euroa/yö. Tulipas samalla "pelastettua" kyseisen hostelli yöpymisen aikana ihmishenki. Näin ainakin kyseinen amerikkalainen tyyppi (jonka henki me siis sen sanojen mukaan pelastettiin) kirjoitti mailissaan. Yksi huonekavereistamme oli nimittäin amerikkainen itseään muusikoksi tituleeraavaa jätkä, joka by the way kertoi inhoavansa Amerikkaa ja Bushia. Tuntuu, että nyt on jotenkin muodissa se, että amerikkalaiset kertoavat inhoavansa omaa mataan ja blaa blaa blaa. Toi tyyppi oli niin sterotyyppinen amerikkalainen. Ne kutsuu itteään Amerikas varmaan heti muusikoksi, jos osaavat soittaa jotain instrumentti. Ei siis, että mulla ois amerikkalaisia vastaan mitään. No okei ton pari biisiä oli saanu Amerikas jo radioaikaakin. Mut silti musta oikea muusikko on jotain enemmän.. No kyseinen tyyppi kuitenkin haltioitui, kun me sarpsan kaa euforisesti toitotettiin, kuinka me rakastetaan omaa elämäämme. I love my life- oli meidän motto. Me kans kuunneltiin ja juteltiin paljon ton amerikkalaisen kaa. Ehkä kukaan ei ollu sitä aiemmin kuunnellu tarpeeksi ja taisipa tyyppi vähän meihin ihastuakin. Mutta kukapa ei rakastuis Tsernobyl-kaksosiin. ;) Nyt kaveri kirjoitti, että me pelastettiin se tietystä masentumisvaiheesta ja saatiin sekin taas rakastamaan elämää. Sano, että meiän kohtaaminen muutti kokonaan sen elämän ja se tulee olemaan meille loppu elämän kiitollinen kun pelastettiin se tosta elämänvaiheesta. Aika jalo olo! :) Näin sitä reilin aikana voi pienillä teoilla parantaa maailmaakin. Nyt odotellaan, että toi amerikkalinen kaveri tekee meistä laulun. Ehkä siitä tulee vielä hitti! :)

Tässä ihan lämpenee selittämään enemmän ja enemmän. Nyt on ehkä kuitenkin korkea aika laittaa stoppi! Eihän tätä muuten kukaan jaksa lukea.
Eipäs tullut tässä tektissä superlatiiveja säästeltyä. Yhdel sanal tiivistettynä:MAHTAVAA!