Takana on nyt oikea seikkailujen seikkailu, joka sai alkunsa torstai-iltana matkustaessani kohti Tsekin maata. Viuh, yritinpä tunkea paljon informaatiota yhteen lauseeseen. Tuntuu vaan niin vaikeelta selittää viime päivien tapahtumia ku niin paljon on taas kerenny tapahtua. Parasta settiä tulis ku heti pääsis kirjottaa tänne! Oon niin usealle eri tyypille selittäny reissukuulumisia, etten enää kykene selittää tarinaa niin elävästi. Mutta tiedonjanoisille ihmisille ei riitä se, että kerron reissun olleen tosi onnistunut. Te janoatte enemmän ja meikkuhan tykkää lörpötellä omista kuulumisista. Eli kaikki on loppujen lopuksi onnellisia ku mä turinoin nyt vähäsen.
Torstaina ennen ku hypässin junaan sanoin matkakumppaneilleni, että luulen unohtaneeni jotain tärkeää. Mutta hei mullahan on lompakko, kamera ja kännykkä. Eli kaikki oleellinen on siis mukana (tai niin siis ainakin itse luulin). Sanoin vielä samaan syssyyn, että tää reissu tulee olemaan seikkailu. Ja sitähän se tosi vie olikin!
Lähellä Tsekin rajaa poliisit kiersi junassa kyselemässä passeja/henkkareita. Siinä se sit jysähti; Meikkuhan pöhelö olin täysin unohtanu ottaa passin mukaan. Ojensin siis poliiseille ajokorttini. Saksalainen poliisi ei sanonu mitään, mutta tsekkiläinen poliisi-setä sanoin, etten voisi enää jatkaa matkaa. Seuraavalla pysäkillä mun täyty siis aussteigen (kamalaa en keksi hyvää suomen kielen sanaa tolle verbille). Astuin ulos junasta? No tajuatte varmaan, mitä mun täyty tehä. Siinä mä sit löysin itteni yllättäen pienestä kylästä nimeltä Arzberg. Juna-asema, jos sellaista kylässä oli, oli kiinni. Oli siis vain minä ja tyhjä junapysäkki. Puolitoista tuntia odotellessa junaa meni ihan mielettömän nopeesti. Mulla ei ollu yhtään paniikkia, eikä vitutustakaan. Mulla oli itse asiassa semmonen olo, että mä elän. Mä kiljuin, lauloin ja tanssin. Teinpäs oman musiikkivideonkin. Mulla oli niin vahva tunne! En pysty kuvailemaan fiiliksiäni tuolla hetkellä. Enkä mä edes tajua, miten mä koin siinä junaa odotellessa niin hienoja tunteita. Ihminen on outo eläin!
Päädyin parin junan vaihdon jälkeen takas tänne Bayreuthiin. Mulla oli 45 minsaa aikaa hakea passi mun kämpiltä ja kiiruhtaa takas juna-asemalle. Niinpä jouduin ottaa taksin. Taksikuski oli kyllä tosi reilu heppu! Mun hellyttävä tarina epäonnesta ja puhetulva sai kuskista inhimillisiä piirteitä esiin. Se ajo osan matkaa jopa maksutta. Siinä oli kunnon asiakaspalvelua!
Reittisuunnitelmani muuttui täysin. Mun matkakumppanit matkusti Prahaan odottomaan mua ku meikäpoika matkusti ekaks Nünrbergiin ja sieltä suoraan Prahaan. Nürnbergissa olin yhen aikaan perjantai aamuna. Yritin ostaa lippua Prahaan, mutta nälkäinen lippuautomaattihan päätti olla antamatta mulle matkalippua. Kone siis imaisi 50 euroa puhdasta käteistä. Onneksi koneen kyljessä oli numero, johon pysty soittamaan ongelmatilanteessa. Naputtelin kännykkääni siis puhelinnumeron. Mutta...Prepaid-liittymäni Guthaben-Kontohan (sim-kortilla ei siis enää ollu rahaa) sattui tietysti juuri silloin loppumaan. Onneksi puhelinautomaatti sentään toimi.Sain toimitettua asian sen avulla. Viisikymmppinen kilahtaa pankkitililleni sit jossain vaiheessa..
Matka Prahaan siis vihdoin jatkui. En ollu tosin yhtään varma siitä tietääkö matkakumppanit varmasti, mihin aikaan ja mille raiteelle mä tuun. Mutta otin junassa vaan hyvän asennon ja aloin koisata. Mulla ei ollu minkäänlaista paniikkia. Mulla oli siinä vaiheessa vieläkin selviytyjä-fiilis päällänsä.
Siellähän juna-asemalla mun rakkaat matkatoverit Aino ja Petr olivat mua vastassa. Ne oli kaheksan tuntia nuokkuneet Prahassa. Oli kuulemma ollu ihanteellista 4-6 aikaan aamulla kierrellä turistikohteita ilman japseja. Prahasta matka jatkui suoraan Etelä-Tsekkeihin kaupunkiin nimeltä Hodonin. Aika Hodonissa kulu Petr'n kavereihin tutustuessa ja ihmetellessä, kuinka Tsekeissä on halpaa. Launtaina oli kans Petr'n synttärikemut. Meikku veti semmoset taatelit ku olla ja voi. Mutta mä halusin kerrankin olla ihan taatelit. Halusin tietosesti ylittää sen tietyn rajan, jota en normaalisti ylitä. Nyt siihen oli ihanteelliset olosuhteet, sillä juhlia vietettin kohtuu pienellä porukalla ja maassa, jossa viina on niin hemskatin halpaa. Hotellihuoneeneen ovellekin oli juhlapaikalta vajaat 10 metriä. Ihanteellista! Oli kyllä hienot kemut!
Nyt äippä varmaan lähettää kauhistuneena viestiä, että älä suvi ala juomaan sitä olutta. Mutta älä äippä huoli, tiedän kyllä rajani. Jotenkin epäilen äitimuorin lukevan blogiani. En ole ihan varma, sillä en oo antanu osille maa blogiosotettani. Mutta äidit ovat hellyttäviä ja niin taitavia salapoliiseja. Haleja kotipuoleen! Poden osittain huonoa omaatuntoa, sillä en oo pitäny paljoa yhteyttä perheeseen ja kavereihin. Itse asiassa en juuri ollenkaan. Aika vaan vierähtää niin nopeesti.
Maanantai aamuna me saavuttiin takas Bayreuthiin monta kokemusta rikkaampana. Otettiin juna-asemalta bussi, joka täydensi meidän seikkailua. Bussi suuntasi ennen ku me kunnolla tajuttiinkaan johonki Bayreuthin viereiselle pikkukylälle. Istuttiin vaan kiltisti bussissa ja katottiin maisemia, kunnes oltiin takas alkupisteessä eli Bayreuthin juna-asemalla. Otettiin varman päälle ja käveltiin osa matka tänne kämpille. Loppumatka meni bussilla. Nopeemmin oltas päästy perille, jos oltas alunperin kävelty tänne. Laiskuudesta sakotetaan!
Eilinen meni matkaväsymyksestä selviytyessä. Tämä päivä meni leipoessa karjalanpiirakoita huomista Suomi-iltaa varten. Oon muuten oppinu täällä Saksassa leipomaan herkullisia karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Kiitos Jauhopeukalo-Ainon. Hassua, että mun pitää matkustaa tänne Bayeriin oppiakseni leipomaan karjalanpiirakoita!
Vielä lyhyesti, mitä opin matkan aikana? Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Sitä voi alkaa murehtia ja panikoida tai yrittää vaan ottaa kaikki ilo irti tästä hetkestä! Nauttikaa elämästä ja muistakaa, ettei ajokortilla pääse sit rajan yli!
Thursday, November 30, 2006
Tuesday, November 21, 2006
Olen onnellinen..
Pakko päästä tilittää. Tulin just leffasta kotia. Kävin ekaa kertaa sneak preview:ssa eli en tienny ollenkaan ennen leffan alkua, mikä leffa sieltä valkokankaalle pälähtää. Leffa oli ihan ok luokan kauhuelokuva. Nimestä mulla ei oo kyl enää hajuakaan. Vois mennä ens viikolla uudestaan. Neljä euroa ei oo paha hinta. Eikä tarvi turhaa funtsia, mitä leffaa sitä menis kattoo ja leffa tulee kans totaalisena yllätyksenä. Hokkus pokkus; Yllärit pitää myös parisuhteen kunnossa. Meikku ainakin tykkää yllätyksistä. Nyt ois muuten oikeesti tosi yllättävää, jos joku lähettäs mulle suomalaiset sukkahousut.. Joulu lähestyy ja mä oon ollu tosi kilttinä. Wink, wink..
Tapasin tänään ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla yhen mun saksalaisen kaverin. Käytiin yhessä tossa leffassa. Me ollaan aina luennolla ja sen jälkeen juteltu paljon. Paikkana yliopisto on vaan aika muodollinen. Nyt treffattiin sit ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla. Oli kyllä huippua käyä yhessä leffassa ja sen jälkeen juoda glühweinia ja syödä bratwurstia. Nimitän muuten yhä kyseistä tyyppiä mun bestikseksi, sillä aluksi en muistanu millään nimea. Täällä muuten bestis-nimikkeen saa multa jo pelkästään parin minuutin keskustelun jälkeen. Nimiä ei siis kaivata, on vaan bestis 1, bestis 2, bestis 3.. Että sitä rataa.
Jännä, kuinka pienet asiat tekee ihmisestä onnellisen. Tänään oon monesti kokenu sen onnellisuuden välähdyksen, jolloin huomaa aivan yllättäen hymyilevänsä hullun lailla . Tänään olen onnellinen koska..
1) Näin rakkaan siskoni. Vielä onnellisempi olin, kun sain saateltua sarpsan tänään junaan ja näin sen lähtevän pois. Sisko-kulta ei mitään henkilökohtaista. :)
2) Huomenna mun pitäis palauttaa muutama koulutehtävä. Mutta en jaksa turhaa ressata. Olen siis onnellinen siitä, että ainakin tänään olen osannut nauttia tästä hetkestä. Hitto meikku on tullu tänne, enkä tosiaan aio kuluttaa liikaa aikaa kouluhommiin. On taito osata minimoida turha vaiva.
3) Jouluvalot on nyt vihdoin syttyneet kaupungilla, jossa olikin jo joulunen tunnelma. Joulutori aukeaa perjantaina. Mutta minähän olen silloin jo Tsekeissä..
4) Huomasin tänä iltana todella pystyväni kommunikoimaan saksaksi. Ihan samalla tavalla sitä näköjään osaa saksakin parjata miehiä.
5) Ajoin ekaa kertaa tänään ikiomalla pyörällä. (Pyörän nimi on muuten Urpo-Turbo. Piti saada kansainvälisyyttä nimeen. Sen takia lisäsin ton turbon tohon. Rimmaa muuten hyvin. ) Pitkään se kesti ennen ku vihdoin löysin pyörän ja sain korjautettua pyöränrenkaan. Mun mieselämäkin lähti heti pyöränoston jälkeen nousuun. Vaihoin jopa pari lausetta pihalla yhen miehen kaa, joka korjas omaa pyöräänsä: -Hei beibe, voisit sä korjata munkin pyörän.
Eiköhän tämä tilitys nyt ollu tässä..
Gute Nacht!
Tapasin tänään ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla yhen mun saksalaisen kaverin. Käytiin yhessä tossa leffassa. Me ollaan aina luennolla ja sen jälkeen juteltu paljon. Paikkana yliopisto on vaan aika muodollinen. Nyt treffattiin sit ekaa kertaa ihan vapaa-ajalla. Oli kyllä huippua käyä yhessä leffassa ja sen jälkeen juoda glühweinia ja syödä bratwurstia. Nimitän muuten yhä kyseistä tyyppiä mun bestikseksi, sillä aluksi en muistanu millään nimea. Täällä muuten bestis-nimikkeen saa multa jo pelkästään parin minuutin keskustelun jälkeen. Nimiä ei siis kaivata, on vaan bestis 1, bestis 2, bestis 3.. Että sitä rataa.
Jännä, kuinka pienet asiat tekee ihmisestä onnellisen. Tänään oon monesti kokenu sen onnellisuuden välähdyksen, jolloin huomaa aivan yllättäen hymyilevänsä hullun lailla . Tänään olen onnellinen koska..
1) Näin rakkaan siskoni. Vielä onnellisempi olin, kun sain saateltua sarpsan tänään junaan ja näin sen lähtevän pois. Sisko-kulta ei mitään henkilökohtaista. :)
2) Huomenna mun pitäis palauttaa muutama koulutehtävä. Mutta en jaksa turhaa ressata. Olen siis onnellinen siitä, että ainakin tänään olen osannut nauttia tästä hetkestä. Hitto meikku on tullu tänne, enkä tosiaan aio kuluttaa liikaa aikaa kouluhommiin. On taito osata minimoida turha vaiva.
3) Jouluvalot on nyt vihdoin syttyneet kaupungilla, jossa olikin jo joulunen tunnelma. Joulutori aukeaa perjantaina. Mutta minähän olen silloin jo Tsekeissä..
4) Huomasin tänä iltana todella pystyväni kommunikoimaan saksaksi. Ihan samalla tavalla sitä näköjään osaa saksakin parjata miehiä.
5) Ajoin ekaa kertaa tänään ikiomalla pyörällä. (Pyörän nimi on muuten Urpo-Turbo. Piti saada kansainvälisyyttä nimeen. Sen takia lisäsin ton turbon tohon. Rimmaa muuten hyvin. ) Pitkään se kesti ennen ku vihdoin löysin pyörän ja sain korjautettua pyöränrenkaan. Mun mieselämäkin lähti heti pyöränoston jälkeen nousuun. Vaihoin jopa pari lausetta pihalla yhen miehen kaa, joka korjas omaa pyöräänsä: -Hei beibe, voisit sä korjata munkin pyörän.
Eiköhän tämä tilitys nyt ollu tässä..
Gute Nacht!
Monday, November 13, 2006
Kadotin ääneni Berliiniin..
Vaikka blogi on nyt elänyt hiljaiseloa, ei se tarkoita sitä että blogin emäntä ois päässy vaan huilailemaan. Yritän nyt (huom, yritän) "tiivistää" kaiken kokemani ytimekkäästi ja selkeesti.
Viikko sitten matkustin Etelä-Saksaan parin vaihtarikaverin kaa kattomaan satulinnaa nimeltä Schloss Neuschwanstein. Viikko sitten torstai-iltana lähettiin siis reissun päälle ja matkustettiin läpi yön yhteensä 11 tuntia. Halvan junalipun ja siitä johtuvien huonojen jatkoyhteyksien takia me päädyttiin yhen aikaan yöllä keskelle ei mitään johonkin pikkuseen kylään nimeltään Buchloe. Buchloella on aina paikka mun sydämessä. Viisi tuntia piti siis saada kulumaan kyseisessä kylässä. Ulkona oli hemskatin kylmä ja kaikki baaritkin oli jo kiinni. Onneksi me sit löydettiin yksi tyhjä juna, jonka ovet ei ollu lukossa. Siinä ois ollu hyvään kauhuleffaan hyvät ainekset. Oli niin hämystä ku koko juna-asema oli täysin tyhjä ja me tyhmät vaihtarit vaan soluttaudutaan tyhjään junaan. Aateltiin sitten, että kukaties päädytään loppujen lopuksi lämpimään putkaan. Pari tuntia siinä sit torkuttiin ennen ku junakuski tuli toivottaen hyvää huomenta. Kysy vielä, että oltiinko saatu nukuttua hyvin. Ilmeisesti tyhjässä junassa nukkuminen on siis sallittua. Perjantai aamuna päästiin sit vihdoin vallotamaan linna, joka on ulkoapäin niin mielettömän kauniin näkönen! Sisältä talo oli mun mielestä vähän liiankin koristeellinen. Seuraava yö meni taas ylläri pylläri matkustaessa. Tällä kertaa tosin matkaan meni vaan 6 tuntia ja vaihtoja oli yhteensä vaan neljä. Maailma näyttää niin hauskalta ku ekaks valvoo pari yötä. On ne vaihtarit hulluja ku ne matkustaa pari vuorokautta päästäkseen ihailemaan jotain linnaa parin tunni ajaksi!
Siinä meni siis yksi viikonloppu. Juuri kun univelat sai melkein nukuttua pois, niin lähtö Berliiniin oli edessä. Viime perjantaina 45 vaihtaria siis ahtautui bussiin suuntana Saksan pääkaupunki. Heti ku me saavuttiin Berliiniin me käytiin paris museossa ja sit illalla lähettiin klubeilemaan. Launtaina edessä oli 4 tuntia kestävä kaupunkikierros, shoppailua ja Branderburgin torni. Illalla sit päädyttiin yhteen baariin, jossa oli ihan mieletön hyvä happy hour. Kaikki drinksut makso viisi euroa. Myös kaikista vahvimmat kuutta eri viinaa sisältävät normaalisti kympin maksavat drinksut. Ja opiskelijahan vetää juuri niitä, joiden hinta laatu- suhde on parhaiten kohdallaan. Siinä sit saatin kolmella drinksulla aikaseksi hyvä nousukiito. Tulipa juotua Berliinissä legendaarista Bloody Maryakin, jossa pääsosassa on vodka, tomaattimehu, tabasco ja pippuri. Mielenkiintoinen makuelämys.. Huippu ilta!
Aikasten sunnuntai aamuna käytiin sit vierailulla valtiopäivätalossa. Siis siellä missä se Angie (eli Angela Merkel) paiskii duunia. Siinä oli parilla nimeltä mainitsemattomalla suomalaisella vähän tiukat paikat.. Yrjö oli nimittäin tulla vierailulle eduskuntatalon salissa. Onneksi itse en ikinä kärsi "pääkipu-oksennus-kakki"- krapulaa. :)
Sunnuntain kohokohta oli kuitenkin ehottomasti Stasi-vankila ja Checkpoint Charlie- museo, jossa tajus todella kuinka fiksuja pakokeinoja ihmiset oikein hädässä keksiikään. Museossa esiteltiin esimerkiksi, kuinka ihmiset oli piiloutuneet esim. autoihin, laukkuihin ja kitaravahvistimeen. Käsittämätöntä, miten jotkut on saaneet päähänsä pystyttää keskelle kaupunkia muurin ja heittää viattomia tyyppejä johonkin vankilaan. Mieletöntä, että joku aate voi olla niin vahva, että ihmiset menettää suhteellisuudentajun!
Tuntus, että voisin kertoa ummet ja lammet siitä, mitä olen juuri nähnyt ja kokenut. Höpötyttää niin hirmuttomasti ku en nyt oikein voi puhua. Sain hankittua viikonlopun aikana pienen flunssan ja kurkkukipun. Varmaan baarissa rääkkyminenkään ei oikein ollu äänelle hyväksi. Mulla onkin nyt semmonen kuumat huulet- ääni. :)
Pieni tiivistys on lienee paikallaan: Berliini on kyllä mielenkiintoinen ja historiallinen kaupunki! Sinne pitää palata! Nyt olen kuitenkin erittäin onnellinen, että saan vihdoin nukkua omassa sängyssä. Nukun nyt viikonlopun aikana kertyneet univelat pois ja jatkan tarinointia sit joku toinen päivä.
Kauniita unia kullannuput!
P.S Olen nyt aito germanisti (tai turisti)! Ostin nimittäin Berliinistä kans pakollisen palan Berliinin muuria. Millonkohan berliinin muuri myydään loppuun? Ainakin vielä joka turistipuljussa oli vielä hyvin tarjolla paloja kyseisestä muurista.. Ei kait niitä ikuisuuksia riitä tai sit turisteja vaan viilataan linssiin..
Viikko sitten matkustin Etelä-Saksaan parin vaihtarikaverin kaa kattomaan satulinnaa nimeltä Schloss Neuschwanstein. Viikko sitten torstai-iltana lähettiin siis reissun päälle ja matkustettiin läpi yön yhteensä 11 tuntia. Halvan junalipun ja siitä johtuvien huonojen jatkoyhteyksien takia me päädyttiin yhen aikaan yöllä keskelle ei mitään johonkin pikkuseen kylään nimeltään Buchloe. Buchloella on aina paikka mun sydämessä. Viisi tuntia piti siis saada kulumaan kyseisessä kylässä. Ulkona oli hemskatin kylmä ja kaikki baaritkin oli jo kiinni. Onneksi me sit löydettiin yksi tyhjä juna, jonka ovet ei ollu lukossa. Siinä ois ollu hyvään kauhuleffaan hyvät ainekset. Oli niin hämystä ku koko juna-asema oli täysin tyhjä ja me tyhmät vaihtarit vaan soluttaudutaan tyhjään junaan. Aateltiin sitten, että kukaties päädytään loppujen lopuksi lämpimään putkaan. Pari tuntia siinä sit torkuttiin ennen ku junakuski tuli toivottaen hyvää huomenta. Kysy vielä, että oltiinko saatu nukuttua hyvin. Ilmeisesti tyhjässä junassa nukkuminen on siis sallittua. Perjantai aamuna päästiin sit vihdoin vallotamaan linna, joka on ulkoapäin niin mielettömän kauniin näkönen! Sisältä talo oli mun mielestä vähän liiankin koristeellinen. Seuraava yö meni taas ylläri pylläri matkustaessa. Tällä kertaa tosin matkaan meni vaan 6 tuntia ja vaihtoja oli yhteensä vaan neljä. Maailma näyttää niin hauskalta ku ekaks valvoo pari yötä. On ne vaihtarit hulluja ku ne matkustaa pari vuorokautta päästäkseen ihailemaan jotain linnaa parin tunni ajaksi!
Siinä meni siis yksi viikonloppu. Juuri kun univelat sai melkein nukuttua pois, niin lähtö Berliiniin oli edessä. Viime perjantaina 45 vaihtaria siis ahtautui bussiin suuntana Saksan pääkaupunki. Heti ku me saavuttiin Berliiniin me käytiin paris museossa ja sit illalla lähettiin klubeilemaan. Launtaina edessä oli 4 tuntia kestävä kaupunkikierros, shoppailua ja Branderburgin torni. Illalla sit päädyttiin yhteen baariin, jossa oli ihan mieletön hyvä happy hour. Kaikki drinksut makso viisi euroa. Myös kaikista vahvimmat kuutta eri viinaa sisältävät normaalisti kympin maksavat drinksut. Ja opiskelijahan vetää juuri niitä, joiden hinta laatu- suhde on parhaiten kohdallaan. Siinä sit saatin kolmella drinksulla aikaseksi hyvä nousukiito. Tulipa juotua Berliinissä legendaarista Bloody Maryakin, jossa pääsosassa on vodka, tomaattimehu, tabasco ja pippuri. Mielenkiintoinen makuelämys.. Huippu ilta!
Aikasten sunnuntai aamuna käytiin sit vierailulla valtiopäivätalossa. Siis siellä missä se Angie (eli Angela Merkel) paiskii duunia. Siinä oli parilla nimeltä mainitsemattomalla suomalaisella vähän tiukat paikat.. Yrjö oli nimittäin tulla vierailulle eduskuntatalon salissa. Onneksi itse en ikinä kärsi "pääkipu-oksennus-kakki"- krapulaa. :)
Sunnuntain kohokohta oli kuitenkin ehottomasti Stasi-vankila ja Checkpoint Charlie- museo, jossa tajus todella kuinka fiksuja pakokeinoja ihmiset oikein hädässä keksiikään. Museossa esiteltiin esimerkiksi, kuinka ihmiset oli piiloutuneet esim. autoihin, laukkuihin ja kitaravahvistimeen. Käsittämätöntä, miten jotkut on saaneet päähänsä pystyttää keskelle kaupunkia muurin ja heittää viattomia tyyppejä johonkin vankilaan. Mieletöntä, että joku aate voi olla niin vahva, että ihmiset menettää suhteellisuudentajun!
Tuntus, että voisin kertoa ummet ja lammet siitä, mitä olen juuri nähnyt ja kokenut. Höpötyttää niin hirmuttomasti ku en nyt oikein voi puhua. Sain hankittua viikonlopun aikana pienen flunssan ja kurkkukipun. Varmaan baarissa rääkkyminenkään ei oikein ollu äänelle hyväksi. Mulla onkin nyt semmonen kuumat huulet- ääni. :)
Pieni tiivistys on lienee paikallaan: Berliini on kyllä mielenkiintoinen ja historiallinen kaupunki! Sinne pitää palata! Nyt olen kuitenkin erittäin onnellinen, että saan vihdoin nukkua omassa sängyssä. Nukun nyt viikonlopun aikana kertyneet univelat pois ja jatkan tarinointia sit joku toinen päivä.
Kauniita unia kullannuput!
P.S Olen nyt aito germanisti (tai turisti)! Ostin nimittäin Berliinistä kans pakollisen palan Berliinin muuria. Millonkohan berliinin muuri myydään loppuun? Ainakin vielä joka turistipuljussa oli vielä hyvin tarjolla paloja kyseisestä muurista.. Ei kait niitä ikuisuuksia riitä tai sit turisteja vaan viilataan linssiin..
Subscribe to:
Posts (Atom)